Koska majapaikassamme olisi ollut internetyhteys mutta koneet jätimme kotiin, tämän osuuden kirjoittaminen jäi kotimaan kamaralle. Alunperäisen suunnitelman mukaan reissuun piti lähteä 3 kaveria, mutta tuli mutkia matkaan joten lähdimme kaksistaan reissuun. Otimme ensin lautan Tallinnaan, jossa meillä oli mukavasti aikaa käppäillä ympäriinsä vanhassakaupungissa, jonka jälkeen ravintolaillallisen jälkeen suuntasimme taksilla bussiasemalle. Yöbussi ei ollut aivan täynnä, joten osan matkasta sai nukuttua muiden penkkien päällä. Siltikin, melko rankka reissu koska bussi oli aika kuuma.
Perille saavuttiin jo ennen kuutta aamulla joten luvassa oli lisää ajantappoa, pääsimme kuitenkin jo yhdeksän maissa majapaikkaamme. Kyseessä ei ollutkaan hostelli vaan itsenäinen ullakkoasunto joka oli viimeisen päälle laitettu jääkaappeineen, suihkuineen, ruokailuvälineineen jne....jopa TV löytyi joka suolsi pihalle dubattua tavaraa.
3 päivän aikana kiertelimme jalan suurimman osan kaupungista. Ei uskoisi että Vilna on asukasluvultaan Helsingin tasolla, koska se vaikutti paljon hiljaisemmalta. Kaupungissa ei ole metroverkostoa eikä raitiovaunuja, ja bussiliikennekin ainakin keskustan alueella vaikutti suhteellisen hiljaiselta. Oli siis mukava kävellä rauhakseen ja nauttia hiljaisuudesta koska pahin turistisesonki odotti vasta alkuaan.
Hintapolitiikasta sen verran että halpaa oli. Alle 2 eurolla irtoaa oluttuoppi melkein paikasta riippumatta, ja lämpimän aterian saa hintaluokasta ja tasosta riippuen 4-10 eurolla. Taso vaihteli suuresti, ja pettymyksiäkin mahtui matkaan! Vanhakaupunki on pidetty hyvin siistinä, puliukkoja ei näy missään eikä turisteja häiriköidä. Suurena kontrastina on Nerisjoen toinen puoli, jossa on kaupungin bisneskeskusta. Suuret kauppakeskuskompleksit istuvat vieri vieressä, keskeneräiset asuintalot odottavat rakennusta ja jälleen ihmisiä ei näy missään. Ei kovinkaan miellyttävää seutua keskustaan verrattuna.
Lama näyttää iskeneen Baltian maihin aika rankasti, juteltuani paikallisen naisen kanssa ilmeni että viinibaari jossa istuimme on lähes puolityhjä. Siltä ei tosin näyttänyt ulkomaalaisen näkövinkkelistä koska paikka oli kyllä melko täynnä. Mutta se että saimme istumapaikan kertoi että huonosti menee :) Paikan nimi muuten tässä mainittakoon; In Vino ja sijaitsee lähellä kaupungintaloa, suosittelen lämpimästi!
Museosaralla käytiin KGB:n päämajassa jossa oli näyttely kansanmurhan uhreista. Veli venäläinen Liettualaisia oikein urakalla kylmän sodan aikana, ja n. 30000 henkeä roudattiin tutustumaan leirielämään Siperiaan joka vuosi. Selliosastolla saimme tutustua nokkeliin ratkaisuihin, mm. vesiselliin joka toimii niin, että sellin keskelle olevaan kiekkoon laitetaan henkilö seisomaan. Sitten kun seisoskelu alkaa jalkojen puolesta olemaan turhan tukalaa, putoaa ihminen jääkylmään veteen. Tämän jälkeen kelpaa taas kiekolla seisoskella. Lisäksi varustukseen kuului myös pehmustettu selli, joka takaa asukkaalleen rauhan huutaa niin paljon kuin haluaa pakkopaita päällä.
Lopuksi kommenttia paikallisista ihmisistä joka pisti silmään. Manbags. Miehet kantavat käsilaukun tapaista laukkua mukanaan, tuntuu olevan oikein muotivillitys. Tällaista en ole Suomessa nähnyt, ehkä se on vasta tulossa! Englantilaista kaveriani tämä nauratti ja ihmetetty suuresti.
