Lake Tekapo-Geraldine-Bank's Peninsula-Christchurch-Sydney

Koska jouduin muuttamaan sateiden takia suunnitelmiani ja jättämään Mount Cook Villagen taakseni, sain varattua ylimääräisen yön matkalla Christchurchiin Geraldine-nimisestä pienemmästä kaupungista. Ennen sinne päätymistä reittini kulki kuitenkin Tekapo-järven kautta jossa sijaitsee Church of the Good Shepherd idyllisissä maisemissa. Ennen Tekapon kylään saapumista näin tienviitan Mt. Johnille jossa sijaitsi kahvila ja observatorio ja päätin poiketa sinne. Huipulle noin kilometrin korkeuteen pääsi yksityistietä pitkin maksamalla 5NZD, ja pääsinkin huipulle suhteellisen helposti. Keli kuitenkin muuttui erittäin tuuliseksi ja rajuksi nopeasti ja jouduin odottamaan hetken aikaa kahvilassa koska tie suljettiin väliaikaisesti liikenteeltä. Sää muuttui nopeasti takaisin sallittuihin rajoihin ja köröttelin kohti kylää.

Church of the Good Shepherd oli helppo löytää suunnistamalla kohti turistibusseja ja karavaanareiden pysäköintialuetta, mutta sain hienoisesta väenpaljoudesta huolimatta kärsivällisesti odottamalla muutaman ihan kohtuullisen kuvankin aikaiseksi. Tämän jälkeen kävelin etsimään lounasta ja päädyin kiinalaiseen koska japanilaisessa ravintolassa olisi joutunut odottamaan melkein tunnin pöytää. Syötyäni hyppäsin takaisin autooni ja reilun tunnin päästä olin majapaikassa Geraldinessa.

Hostelli sijaitsi vanhassa sairaalassa ja oli erittäin kodikas, omistajapariskunta hyvin ystävällisesti neuvoi minua lähiympäristön luontopoluille joita lähdinkin heti tutkimaan. Lähistöllä sijaitsi pienehkö metsä josta löytyi muutama merkitty polku joten käytin iltapäivän aikaa luonnon helmassa. Tämän jälkeen ajelin kylille markettiin hakemaan illallistarpeita ja kokkailin hostellilla ja soittelin pianoa kun olohuoneesta sellainenkin löytyi.

Seuraavana päivänä oli tullut aika palauttaa auto Christchurchiin iltakuudelta ja koska aikaa oli päätin ajaa Bank's Peninsulan kautta. Starttasin siis hyvissä ajoin Geraldinesta ykköstietä Christchurchia kohti ja ennen kaupunkia vaihdoin kurssini idemmäs kohti Akaroaa. Lounastin Hilltop Cafe:ssa josta oli hienot näkymät vanhan kraaterin pohjaan joka toimii kyseisen niemen alustana. Maittavan lohipizzan jälkeen päätin käydä katsomassa yhden lähirannoista (Pigeon's Bay) johon vei aika mutkainen mutta kuitenkin asvaltoitu tie. Itse rannalla ei juurikaan nähtävää ollut mutta aikaa tuli ainakin tapetuksi.

Sain autoni palautettua hyvissä ajoin vuokraamoon ehjänä ja otin tutun bussilinjan keskustaan jossa kirjauduin sisään hostelliin. Tällä kertaa olin valinnut hostellin toiselta puolen kaupunkia ja olin vallan unohtanut että kohtuulliseen hintaan joutuisin jakamaan huoneen vain yhden matkaajan kanssa. Ensimmäinen yö huone olikin tyhjänä ja toisena yönä huonetoveriksi sattui korealainen opiskelijatyttö. Pari viimeistä päivää Christchurchissä oli hyvää aikaa katsella matkatuliaisia ja parannella alkanutta flunssaa joten otin hommat levon kannalta.

Lensin Emiratesilla takaisin Sydneyyn jossa majoituin Potts Pointissa vain korttelin päässä edellisestä majapaikastani joten paluu tutuille kulmille sujui oikein mukavasti. Nakkasin pesulaan loput vaatteeni jotka tarvitsivat pyykkäystä ja suuntasin Mahonin meri-altaalle Maroubraan bussilla. Sydneyssä on paljon merialtaita mutta tämä nimenomainen oli aika kaukana keskustasta ja näin olettaen suhteellisen turistivapaa joten halusin sen siksikin nähdä. Meriallas on siis kiveen koverrettu uima-altaan muotoinen allas jossa voi uida ja nousuveden aikaan aallot saattavat tuoda värikkäitä uimakavereitakin mukaan.Lounastin läheisessä kulmakahvilassa ja hyppäsin keskustaan menevään bussiin.

Eurooppaan lähtöpäiväni aamulla otin junan keskustaan jossa kiertelin kauppoja ja kävin Sydney Tower Eye -näkötornissa tarkastelemassa kaupunkia lintuperspektiivistä. Tornissa oli hienosti toteutettu 4D-leffa joka katsottiin ennen itse kierrosta ja netistä etukäteen varattuna kokemus oli paljon edullisempi verrattuna paikan päällä ostettuihin lippuihin. Päätin myös käyttää loput dollarit matkakortista ja kävin firmamme toimistolla kaupungin pohjoispuolella moikkaamassa muutamaa kollegaa ennen suihkua ja siirtymistä lentokentälle. Lento lähti ajallaan ja 15 tunnin suoran lennon jälkeen vaihdoin Dohassa toiseen koneeseen josta vajaan 6 tunnin päästä olin takaisin Helsinki-Vantaalla.

Huomioita reissusta sekä plussia ja miinuksia alla:

*Kokonsa puolesta Uusi-Seelanti yleensä ottaen paljon helpompi ottaa haltuun kuin Australia
*Ihmiset molemmissa maissa uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita
*Erittäin pitkälle kehittynyt infrastruktuuri molemmissa maissa, ja turvallista matkustaa
*Majoituksen, ruokien ja autonvuokran osalta Uudessa-Seelannissa saa enemmän vastinetta rahalleen
+Marraskuussa optimaaliset kelit (15-25 astetta pääosin)

+Liikenne toimii ja lennot/bussit/junat lähtevät yleensä ajallaan
+Huumorintajuiset ihmiset
+Puhdas ja koskematon luonto (varsinkin NZ Eteläsaari)
+Uskomattomat maisemat
+Tiet pääosin hyvässä kunnossa

-Maanjäristyksille altista aluetta (NZ), saattaa sekoittaa matkasuunnitelmia
-Ruoka hieman mielikuvituksetonta ja epäterveellistä (Fish & Chips, Burgers jne...)
-Australia ajoittain kallis hintataso
-Pitkä matkustusaika (tämä täytyy vain kestää jos haluaa unohtamattomia elämyksiä)

Te Anau-Milford Sound-Queenstown-Mount Cook Village

Uuden-Seelannin lounaiskulma, Fiordlandin kansallispuisto on jo valmiiksi harvaan asutulla Eteläsaarella vielä enemmän eristäytynyt kolkka joten matka jatkui rauhallisissa merkeissä. Ajelin Wanakasta Queenstownissa pysähtymättä Te Anauhin, pysähdellen Cardrona Hotelissa aamukahvilla ja totuttuun tapaan näköalapaikoilla kuvia napsien. Ajettaessa Wanakasta Queenstowniin suosittelen ajamaan Cardrona Valley Roadin kautta ja poikkeamaan isommilta pääteiltä, maisemat olivat sen arvoiset eikä matka-ajassa juurikaan eroa ole. Uuden-Seelannin teillä on turha pitää kiirettä.

Olin varannut Te Anauhin kaksi yötä ja opastetun kierroksen Milford Soundiin jotta välttäisin aikaisen ja pitkän ajomatkan vuonoille. Opastetuilla kierroksilla saa monesti paljon enemmän kohteista irti ja tässä tapauksessa aikaa, vaivaa sekä polttoainettakin säästyi. Ensimmmäisenä päivänäni Te Anaussa päätin kuitenkin asettautua kodiksi ja käydä läheisessä järvessä (Te Anau) pulahtamassa jälleen kerran. Tällä kertaa vesi olikin asteen hyytävämpää, arviolta 11-12 astetta eikä muita uimareita yllättäen näkynyt. Koko loppupäivän olo oli erittäin virkistäytynyt ja kokkailin hostellilla iltasella mojovat illalliset.

Bussikyyti Milford Soundille lähti ajoissa ja oppaanamme oli alunperin saksalainen mutta maassa jo 8 vuotta asunut nainen jolla tuntui olevan erittäin hyvä tietämys paikallisesta luonnosta ja eläinkannoista. Aksenttikin kuulosti hyvin paikalliselle. Fiordlandilla sataa noin 200 päivää vuodesta eikä ollut yllätys että ryhmämme kohdalle sattui sadepäivä joten tiedossa oli erilaisia nähtävyyksiä kuin kirkkaan kelin ollessa kyseessä koska vuonot jäisivät merellä pilviverhon taakse. Tämä ei mielialoja lannistanut ja totesimme pian että sadekeli luo vuonoille erittäin korkeita ja kauniita luonnollisia vesiputouksia ja paikalliset joetkin olivat yltyneet aika mukaviin korkeuksiin.

Saavuimme 3 tunnin ajon jälkeen satamaan josta nousimme laivaan joka tekisi vajaan kolmen tunnin mittaisen risteilyn vuonoilla, poiketen aina Tasmanian meren suulle. Laivassa ollut opas piti porukkaa hyvin ajan tasalla ja koleasta kelistä ja sateesta huolimatta risteily oli unohtumaton kokemus, laivan ajaessa vesiputousten alle kastelemaan porukkaa ja näin myös pingviinejä ja hylkeitä laivasta käsin rantakivikoilla. Valaita (harvinaista) tai pyöriäisiä ei tällä kertaa kaveriksi löytynyt. Matkalla takaisin Te Anauhin pysähdyimme katsomassa vielä pariakin nähtävyyttä, näistä toinen "The Chasm" oli suuri koski joka oli kovertanut kiveä hyvin erikoisella tavalla, osoitus veden ja eroosion voimasta.

Kirjauduttuani ulos hostellista seuraavana aamuna ajelin takaisin Queenstowniin jossa päätin nyt yöpyä yhden yön verran. Kaupunki on Uuden-Seelannin seikkailumatkailun keskus ja sieltä löytyy lentokenttäkin johon pääsee jetillä laskeutumaan joten turistien määrä oli suoraan verrannollinen siihen. Löysin netistä tietoa paikallisesta kuntosalista ja kävin vetämässä treenit jonka illalla palkitsin paikallisessa irlantilaisessa pubissa pintilla Guinnessia. Livemusaakin oli tarjolla trubaduurin ja viulistin kera joten ei hassumpi paikka.

Seuraavaksi kohteeksi olin suunnitellut Mt.Cook Villagen ja ajomatkalla sinne maisemat sen kun jatkoivat paranemistaan. Pysähdyin matkalla lohenkasvattamossa syömässä välipalaksi tuoretta sushia ja ennen määränpäätä valokuvasin Lake Pukakin kirkastakin kirkkaampaa vettä ja vuorimaisemia. Jäätikköjärvet ja maisemat toisensa jälkeen tekivät entistä kovemman vaikutuksen mutta edessä siinti sadepilviä. Saavuttuani kylään jossa ajatukseni oli majailla kaksi yötä ja trekkailla merkityillä poluilla, totesin valitettavasti että sääennuste seuraavalle kahdelle-kolmelle päivälle lupasi piiskaavaa sadetta. Käytännössä tilanne oli se että kaikki matkaajat olivat jumissa hostellissa (jossa onneksi oli sauna sentään!) lukemassa kirjojaan tai räpläämässä kännyköitään. Koska säätila ei osoittanut minkäänlaisia paranemisen merkkejä, nostin kytkintä jo seuraavana aamuna ja lähdin ajamaan saderintamasta poispäin.