Barcelona

Kesälomani jäädessä melko lyhyeksi uudessa työpaikassa, sain pidettyä toisen viikon lomaa syyskuun alkuun ja päätin lähteä Barcelonaan ystävää tapaamaan pitkästä aikaa. Suomessa kelit alkoivat sopivasti kylmetä pohjoisiin syyskuun lukemiin joten suuntasin Schipholin kautta lämpimämpiin ilmanaloihin. Ensimmäinen päivä kuluikin pelkkiin lentoihin ja pitkään koneenvaihtoon.

Barcelonassa on jokaiselle jotakin: kaupunki on hieno sekoitus erilaisia kaupunginosia, modernia kaupunkielämää, turistihulinaa, kulinarismia ja rantaelämää. Neljän päivän aikana ehdin tutustua mukavasti kaikkiin näihin elementteihin kierrellen kaupunkia yksin ja erikseen, pääosin jalan mutta pidemmissä välimatkoissa julkisia hyödyntäen.

Ystäväni Janin asunto sijaitsi keskustan liepeillä, kapealla kadulla joka oli yksi monista jotka risteilivät sokkelomaisesti, kätkien sisäänsä lukuisia pikkukauppoja ja mukavia tapasravintoloita. Ruoan hinta on Espanjassa järkevällä tasolla verrattuna Pohjoismaihin, samoin palanpainikkeet. Ilmakuivattua kinkkua, patatas bravasia, erilaisia salaatteja ja olutta tuli maisteltua sopivassa määrin.

Lämpötilan pysytellessä 30 asteen tuntumassa kävi haistelemassa Välimeren tuulia rantaboulevardilla ja istuskelin pitemmän aikaa rantakivikoilla. Aurinkotuoliin en tällä kertaa haaskannut rahaa, koska äskettäinen korvatulehdus enemmän tai vähemmän esti myös uimatouhut. Rannalla oli kuitenkin mukava seurata paikallista menoa, vaikka pääosin turistirannasta onkin kyse.

Viimeisenä päivänä lähdimme Janin kanssa bussilla kohti Tibidabo-vuorta josta avautuivat hienot näkymät yli kaupungin, ja auttoi hahmottamaan kuinka kaupunginosat asettuvat muutenkin kuin kartalta tarkastellessa. Huipulle pääsi kätevästi funikulaarilla eli jyrkällä köysiradalla.

Tibidabolta matkamme jatkui kohti Gaudin suunnittelemaa Park Güelliä, olin toki aikaisemminkin herran luomuksiin kaupunkikierroksella tutustunut. Vaikuttavaa arkkitehtuuria, ja erittäin omaperäistä muotokieltä. Pian oli aika suunnata takaisin kämpille, vaihtaa vaatteet ja käydä pikaisesti syömässä koska illan kohokohta snookerpöydän edessä odotti. Hieno laji, ja vielä hienompi vastustaja kruunasi koko reissun ja jaksoin seuraavan yön hyvinkin lyhyiden yöunien jälkeen suunnata taksilla kentälle, koska paluulentoni lähti erittäin aikaisin takaisin Suomeen. Veikkaan kuitenkin ettei ollut viimeinen visiittini Barcelonaan...

Visited Countries

Kävin listaa läpi maista joissa olen tähän asti matkannut. Monissa paikoissa on tullut käytyä useammankin kerran ja niihin on mukava aina palata, kun taas toisten kohdalla ei välttämättä niin suurta hinkua uudelleenvisiittiin ole. Kotimaa mukaanluettuna kartalla on merkittynä 42 valtiota.

Koska suuri osa kaukomatkoista on viime vuosina suuntautunut idän suuntaan,olisi ilman muuta mukavaa lähteä koluamaan Karibian seutuja, ja Etelä-Amerikkaa. Jonkinasteisia suunnitelmia on jo olemassa mutta toteutus vie aina aikaa, ja rahaa.

Chamonix

Geneven visiitin jälkeen otin bussin Ranskaan, edellisestä visiitistä oli vierähtänyt jo 8 vuotta. Tuolloin olin taittanut matkaa rautateitse Interrailin yhteydessä. Chamonix kiinnosti paikkana erittäinkin paljon, koska se sijaitsee n. kilonmetrin korkeudessa ja on vuorten ympyröimä. Mahdollisuuksia liikkua on monenlaisia, ja parin päivän aikana ehtisi nähdä hienoja maisemia.

Bussi tiputti keskellä kylää, ja nopeasti huomasin että turisteja on jo sesonginkin takia runsas määrä. Vein rinkan hostelliin säilytykseen ja lähdin kiertelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Aseman lähistöltä löytyi kohtuuhintainen hampurilainen, joka oli erittäin maukas. Jo tässä vaiheessa aloin käsittämään että ranskalaisia haukutaan turhaan tylyiksi, sitä paitsi he todella tajuavat hyvän ruoan ja palvelun päälle.

Iltapäivällä otin kaapelihissin Aiguille du Midin huipulle, aina 3842 metrin korkeuteen. Jo itse kyyti huipulle otti vatsanpohjasta vaunun keinuessa edestakaisin, mutta matka oli sen arvoinen. Huipulla oli talviset olosuhteet mutta aurinko paistoi kirkkaasti ja lämmitti jonkun verran. Ilmanalaan totuttelu kesti aikansa, portaiden nouseminen nosti sykettä ja jopa ajoittain huimasi mutta siihen tottui hetken päästä. Himalayalla oli sentään aikaa totutella ilmanalaan. Aiduille du Midin huipulta avautui näkymä sekä Chamonixhin laakson että Mont Blancin huipulle, sekä lukuisiin muihin yli neljän kilometrin huippuihin.

Vuoristokierroksen jälkeen istahdin yhdelle lukuisista terasseista ottamaan oluen, ja kirjauduin majapaikkaan sisään. Kävelin myös lisää ympäri kaupunkia ja pian koittikin jo ilta. Kävin parin irlantilaisen ukon kanssa syömässä illalla mutta menin ajoissa nukkumaan koska seuraavalle päivälle oli vielä tehtävää.

Heräsin seuraavana aamuna jo kahdeksalta, ja aamiaisen jälkeen hain kaupasta vähän urheilujuomaa ja suuntasin kävellen lähikyliin. Vuoristopuroa seuraten kävelyreitti poikkesi metsän halki ja nousuakin tuli 10km matkalla 250 metrin verran, ja päädyin pieneen kylään nimeltä Argentière. Söin jälleen kerran maukasta ruokaa siellä, ja odottelin lähtevää paluujunaa takaisin Chamonixhin. Aikataulun niukkuuden takia en voinut patikoida takaisin, koska bussi Geneveen lähti viideltä iltapäivällä. Tuohon bussiin sitten mainiosti ehdinkin haettuani matkatavarani hostellilta.

Chamonixta voi suositella matkakohteeksi jo pelkästään mahtavien maisemien takia. Jos aikaa on enemmän, kannattaa kokeilla kiipeilyä, vaellusta, pyöräilyä tai vaikkapa riippuliitoa. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta näkyi olevan tarjolla. Hinnat ovat niin kohtuulliset kuin turistikohteessa voi vain olla, mutta lähikylissä on aavistuksen edullisempaa ja rauhallisempaa. Samoja harrastusmahdollisuuksia on tarjolla niissäkin.

Iltasella olin takaisin Genevessä ja kävin vielä syömässä todella hyvää vietnamilaista ruokaa ravintolassa nimeltä Indochine. Ruoka tuli nopeasti ja oli erittäin maukasta ja paikallisilla standardeilla edullista. Seuraavana aamuna herätys paluulennolle oli jo 5:20 joten menin järkevissä ajoin nukkumaan.

Geneve

Matka alkoi iltasella Helsinki-Vantaalta ja lentoni oli Amsterdamin kautta. Erittain pikaisen vaihdon jalkeen ehdin kylla koneeseen ongelmitta, mutta matkatavarani eli rinkka jai Schipholin lentokentalle. Selvisin kylla seuraavan yon yli ilmankin ja rinkka toimitettiin seuraavana paivana viiden maissa majapaikkaani. Ensimmainen kerta koskaan etta nain kay.

Geneve on erittain siisti ja jossain maarin jopa hiljaiselta tuntuva kaupunki. Kansainvalisyytta on ilmassa sitakin enemman ja ravintolatarjontaa on laidasta laitaan. Hinnat ovat erittain korkeat, jopa suomalaisella standardilla mitattuna. Sveitsin lain mukaan majoitusliike joutuu antamaan ilmaisen lipun julkisiin kulkuvalineisiin majoittumisen ajaksi, joten tasta oli minulle erittain suuri hyoty, joka paikkaan ei tarvinnut kavella.

Kaytin kokonaisen paivan kaupungissa suhteellisen tehokkaasti. Kavelin heti aamulla erittain kirkasvetisen Geneve-jarven rantaan josta jatkoin matkaa vanhempaan kaupunginosaan ja kavin katsomassa katedraalia sisaltapain. Torniin en viitsinyt maksaa paasymaksya koska uskoin ettei maisema ollut sen arvoinen.

Istahdin hetken kaveltyani joen rantaan ihmettelemaan maailman menoa, ja paatin lahtea seuraavaksi kaymaan CERNiin (European Laboratory for Particle Physics) kaupungin laidalle. Kyseessa on siis paikka jossa sijaitsee maailman suurin hiukkaskiihdytin 100m maan alla, ja kiertaa 27km mittaisen ympyranmuotoisen matkan poiketen valilla naapurimaidenkin puolella. Paikassa ollut Microcosmos-nayttely avarti asiaa fysiikasta vahemmankin tietavalle, menematta liikaa teknisyyksiin.

Iltasella rinkan saatuani, otin pienet unet ja poikkesin viela YK:n toimistoa katsomassa. Muita turisteja paikalla parveilikin jo melko runsaslukuisesti, joten otettuani muutaman valokuvan otin bussin takaisin keskustaa kohden. Puolenvalin jalkeen hyppasin viela bussista pois ihmettelemaan rannassa sijaitsevaa puistoa ja pikkupoikien tupakanpolttoa salaa rantakivilla.

Tallinna

Kalenterin mukaan aito ja oikea juhannus oli jo mennyt, mutta suuntasimme silti pitkäksi viikonlopuksi Tallinnaan laivalla. Erään tutun kautta saan asuntoa käyttöön erittäin edullisesti aivan keskustasta, joten majoituskin oli kunnossa jo valmiiksi.

Muutama huomio reissusta edellisiin kertoihin verrattuna. Nyt valuuttana oli euro, joka jossain määrin tuntui nostaneen hintoja. Kuitenkin heti turistialueen ulkopuolella suurta nousua ei ollut huomattavissa. Kaupunki on lisäksi erittäin siisti, Helsinki tuntui suurelta roskatunkiolta romanikerjäläisineen.

Laivamatkailun osalta voin suositella Eckerö Linea sekä hinnan että ohjelman puolesta. Koska ylitys on nopea, laivasta riippuen matkan kesto 2-3.5 tuntia ei matkasta tekisi mieli pulittaa aivan älyttömiä summia. Eckerö Line on kokonaan suomalainen ja halvimmillaan risteilyn saa suuntaansa jopa kymmenellä eurolla, tällä kertaa maksoi 14 euroa joka sekin edullinen.

Paluu oli yllättävästä paikkatilanteesta johtuen otettava Tallinkin 2h Star-alukselle, joka oli paha pettymys hinnan ja muiden asioiden osalta. Laiva oli täynnä virolaisia duunareita, pääosin miehiä jotka makoilivat pitkin hyttikäytäviä, joivat omia viinojaan baarissa henkilökunnan siitä välittämättä sekä muutenkin hortoilivat päissään sunnuntai-illan ratoksi. Kaiken lisäksi lystille tuli hintaa 40 euroa, eikä laivalla ollut mitään ohjelmaa.

Viikonlopun mittaisen reissun osalta parhaina paloina jäivät mieleen italialainen ravintola Controvento, joka oli erittäin viihtyisä ja kohtuuhintainen, vanhan kaupungin muurien suojassa. Sunnuntaina oli hyvin aikaa kierrellä ja piipahdimme Radisson SAS Blu -hotellin kattoterassilla oluella, josta avautuivat mahtavat näkymät kaupungin yli aina Suomenlahdelle asti. Ehdottomasti suositeltava paikka! Kannattaa myöskin tarkastaa keskustassa oleva DM Baar, josta kajahtaa Depechea Modea kattavalla tarjonnalla, ja baarista löytyy myös vanhoja flippereitä.

Liettuassa juhlimassa

Onnea Marko ja Jolanta! Meidät oli kutsuttu hääjuhliin Vilnaan jo maaliskuussa, ja viimein koitti lähtö reissuun. Finnairin suora lento kesti vain tunnin, ainut harmi oli puuttuva ruokatarjoilu koneessa mutta lennon ollessa lyhyt menetteli.

Perillä Vilnan lentokentällä ennalta sovittu kyyti oli jäänyt tulematta, joten rajun väännön jälkeen taksikuskilta saatiin oikeaa vastaava hinta ja pääsimme hotellille. Paikka oli hieno ja huone melko suuri, joten sinne oli mukava asettua ja aloittaa valmistautuminen iltaa varten.

Samainen ilta menikin sitten juhlatunnelmissa, valitettavan flunssaisissa sellaisissa mutta en antanut asian menoa estellä. Paikkana oli läheinen laskettelukeskus josta avautui hienot näkymät, vieraita oli 20-30 välillä ja ruokaa ja juomaa yllin kyllin.
Tanssia, laulua ja vanhojen työkaverien kanssa tarinointia riitti keskiyöhön ja sen ohikin asti, jonka jälkeen otimme taksin takaisin hotellille.

Seuraavat pari päivää oli aikaa vielä kierrellä kaupunkia jalan, syödä hyvin terasseilla ja ottaa rennosti. Itselleni kerta kaupungissa oli jo toinen, joten paikat muistuivat helposti mieleen, mutta uusiakin juttuja löytyi mukavasti. Sää oli lämmin, vaikkakin ajoittain satoi rankastikin vettä. Lähtöpäivänä oli helteinen keli, joka saatteli meidät kotimatkalle takaisin Suomeen pikaisen mutta mukavan reissun jälkeen.

Lissabon pikasilmäyksellä

Erittäin pitkän kirjoittajasta riippumattoman syyn takia blogia ei olla päästy päivittämään, mutta viimeinkin asia tulee korjattua joten seuraavassa tarinaa viimeisimmästä reissusta Portugaliin.

Heräsin perjantaiaamuna töihin jo reippaasti ennen kuutta, jotta saisin edes jotain
aikaiseksi ennen lentokentälle suuntaamista. Bussi kentälle Leppävaarasta löytyi pienen haahuilun jälkeen, ja matka kentälle alkoi. Olin tehnyt lähtöselvityksen jo etukäteen internetissä ja matkalipun tiedot löytyivät täten jo suoraan matkapuhelimesta.

Lento Frankfurtiin jossa koneenvaihto sujui ilman suurempia ongelmia, jos ei hienoista myöhästymistä lasketa. Vieressäni istui tyttö jolla oli korvarenkaana kuivunut sitruunanviipale, taitaa olla muotia. Frankfurtissa olosuhteet olivat suhteellisen kurjat, sivutuuli puhalsi lujaa ja kone heilui edestakaisin sekä laskeutuessa että lentoonlähdettäessä. Lentokentällä ehdin haukata jonkin verran purtavaa ja yritin nukkua hetken josta ei tullut yhtään mitään.

Lissaboniin saavuin aikataulussa ja lentokentältä lähtevä keskustaan menevä bussi löytyi heti terminaalin ulkopuolelta, eikä 1,5 euron hintakaan päätä huimannut. Puolisen tuntia ja olin majapaikassa vanhassa kaupungissa, melko uupuneessa tilassa pitkän päivän jälkeen. Kävin lähellä olevassa intialaisessa syömässä tandoorikanaa, ja nukahdin melko pian sen jälkeen.

Lauantaiaamuna heräsin jo hyvissä ajoin, söin tukevan aamiaisen joka kuului hintaan ja hyökkäsin kävellen lähialueita tutkimaan. Aamulla keli oli sen verran viileä että kaulaliina oli tarpeen, ja muutenkin näkyvyys melko sumuinen. Puoltapäivää kohden lämpeni jo mukavasti 14 asteen tietämiin.

Tässä vaiheessa on huomautettava että Lissabon ei välttämättä ole liikuntarajoitteisille se ykkösmatkakohde. Kaupunki on rakennettu 7 kukkulan päälle joten kapuamista riittää ja kunto kohenee. Kiertelin katuja ristiin rastiin ja huomasin että nousua riittää lähes joka suuntaan mentäessä tarpeeksi asti. Ylhäältä kukkuloiden päältä avautui lopulta upea näköala kaupungin yli, ja oli helpompi hahmottaa missä mikäkin kaupunginosa sijaitsee.

5 tunnin kävelyn ja lounastauon jälkeen palailin majapaikalle, ja otin reilut päiväunet jotka tulivat tarpeeseen. Illemmalla lähdin vielä kiertelemään toiselle puolen kaupunkia, ja poikkesin oluella hyvin erikoisessa baarissa nimeltä Pavilhao Chines. Baarin omistaja on kerännyt tuhansia esineitä ties mistä maailmankolkista ja baari itsessään onkin oikeastaan museo. Erittäin hienot puitteet ja ystävällinen palvelu, ei voi kuin suositella.

Illan ohjelmassa oli auringon jo laskettua vielä pakollinen osio eli syöminen, koska nälkä alkoi pikkuhiljaa hiipiä pitkän päivän kiertelyn ansiosta. Valitsin paikaksi Tapasravintolan, ja kohtuullisella hinnalla sain hyvää apetta jolla jaksoin palailla majapaikkaan.

Tätä kirjoittaessa on jo sunnuntai, aamiaiset syöty ja aika käydä ostamassa parit tuliaiset. Sitten onkin aika jo siirtyä lentokentälle, aikaeron takia koko päivä menee matkustaessa mutta pääsen kuitenkin inhimilliseen aikaan takaisin Helsinkiin,
ennen työviikon alkua.