Montevideo

Bussimatka Coloniasta Montevideoon sujui puhelinta räplätessä, koska bussi oli varustettu langattomalla nettiyhteydellä. Suomessa en ole moiseen vielä törmännyt, mutta 2,5h sujui joutuisasti surffaillen tällä kertaa. Perillä Montevideossa kävelin muutaman korttelin matkan bussiasemalta, mutta koska matkaa hostellille oli yli kolme kilometriä otin suosiolla sinne taksin.

Alkusilmäyksellä Montevideo miellytti erittäin paljon, eikä jäänyt pettymykseksi. Pienemmän kaupungin vaikutelma oli Buenos Airesin jälkeen tervetullutta, mutta tekemistä ja näkemistä riitti mukavasti. Hostelli sijaitsi muutaman korttelin päässä Playa Pocitoksen hiekkarannasta.

Hostellin alakerran baarissa oli hiiligrilli, joten pari iltaa meni olutta maistellessa muiden matkaajien kanssa ja tietenkin grillatusta pihvistä ja kanasta nautiskellessa. Viimein kun keskustaan pääsin kiertelemään, löytyi monta mielenkiintoista paikkaa ja vaikuttavia rakennuksia. Ciudad Vieja eli kaupungin vanhempi osa piti sisällään Mercado del Puerton, eli satamamarkkinat. Sielläkin paikalliseen tapaan kävin tarkistamassa pihvin kypsyyden ja hyvää oli.

Lähempänä Place Indepenciaa juuri Ciudad Viejan ulkopuolella sijaitsi Palacio Salvo, vuodelta 1928 26-kerroksinen rakennus joka aikanaan oli Etelä-Amerikan korkein. Kierreltyäni pitkin keskustaa siirryin lähemmäs sataman aluetta ja pitäen sopivassa välin taukoja kävelin takaisin aina hostellille asti seuraten rantabulevardia ja poiketen Parque Rodon (erittäin miellyttävä puisto) kautta. Matkaa kertyi yhteensä 5-6km, ja mikäpä siinä kun keli oli hyvä.

Yhteensä kolmen intensiivisen päivän jälkeen oli aika heittää hyvästit Uruguaylle ja hyppäsin takaisin lauttaan, tällä kertaa suoraan Montevideosta Buenos Airesiin (3h) jossa vanha tuttu majapaikka keskustan tuntumassa jo odotti, ja paluumatka Eurooppaan alkoi häämöttää. Vielä piti kuitenkin käydä Riossa kokeilemassa uintia Ipanemalla ennen lopullista 12-13h istuntoa lentokoneessa Pariisiin ja myöhemmin Helsinkiin.

Colonia del Sacramento

Lauttamatka Buenos Airesista Uruguayn puolelle sujui vaivattomasti ja matkaan kului vain reilu tunti jonotuksineen lauttaan ja lautasta pois. Vuonna 1680 portugalilaisten toimesta loydetty Colonia on mukavan pieni paivakohde ja kuuluu Unescon maailmanperintokohteisiin. Paikan suurin nahtavyys on historiallinen keskusta museoineen ja hieno vanha majakka.

Heti kun olin asettunut kodiksi lahdin kiertelemaan ja totesin etta alkujaan ennustettu sade jai tulematta joten paikkoja sai mukavasti kierrella ja aurinkokin pilkahti. Majakasta naki hyvin koko kaupungin yli ja Rio de la Platalle, portaat olivat kapeat ja ahtaat paikat mutta kokemuksena sangen mukava muuten.

Iltasella kavin syomassa jonka jalkeen loysin paikallisen jaatelokaupan josta kavin jalkiruoaksi ahtamassa reilut annokset jotta jaksoi nukkua seuraavaan aamuun asti. Kiertelin myos muutaman turistikaupan lapi katselemassa jalkapallopaitoja ennen nukkumaan menoa.

Huomasin pian etta monessa paikassa myytiin tarvikkeita kansallisjuoman Yerba Maten juomista varten. Kyseessa on siis tee, jota juodaan kalebassi-matekupista pillilla joka on erityisesti suunniteltu tata varten. Ihmiset kanniskelevat ympariinsa termospulloja ja kuppeja ja ryystavat teeta jatkuvasti. Saattaa olla etta jossain vaiheessa ostan itselleni samanlaisen tarvikkeiston.

Colonia kokonaisuudessaan oli mukavaa vaihtelua suurkaupunkien vilinaan, kaupunki oli hieno ja arvokkaita vanhoja rakennuksia taynna. Lisaksi ruokatarjontaa on erittain runsaasti joka makuun. Seuraavana aamuna otin bussin kohti Montevideota josta enemman seuraavassa paivityksessa.

Buenos Aires

Talla kertaa sattui kohdalle sadepaiva, joten kirjoitan tata hostellilla argentiinalaisen punaviinilasin kera. Kaikki muutkin matkaajat ovat jumissa kunnes sade taukoaa. Tata on jatkunut koko paivan joten tanaan ei eilisen mittaisia kierroksia ole mahdollista tehda ilman taksia.

Lento Buenosiin Florianopoliksen kautta sujui mukavasti, lento oli ajoissa ja lentokentalta loytyi mainio tapa paasta keskustaan. Bussiyhtiolle maksoin 14 euroa kuljetuksesta keskustaan, ja samalla hintaa toimistoltaan joka oli bussin paatepysakki sain kyydin hostellille asti. Tama oli erittain katevaa koska ruuhkaa oli paljon ja taksi olisi maksanut paljon enemman.

Ensimmainen ilta meni suurelta osin ihmetellessa, kavelin muutaman korttelin San Telmon alueella jossa hostelli sijaitsee ja kavin El Desnivel -nimisessa ravintolassa syomassa pihvin ja ranskalaiset koska olin ollut lentokoneruoalla koko paivan. Pihvi oli erittain reilun kokoinen ja kohtuuhintainen seka erittain mehukas.

Seuraavana paivana akut ladattuani lahdin kavelemaan ympari Microcentroa (keskusta) kohti Recoletan hautausmaata. Kaupunkiin iski tavallisesta poikkeava helleaalto ja lampotila keikkui 34 asteen tienoilla suurimman osan paivaa. Hyvalla vesitankkauksella ja rakennusten varjossa kavellen matka taittui kuitenkin oikein mukavasti.

Recoletan hautausmaa oli hieno paikka, ja Eva Peroninkin leposija loytyi pelkastaan muita turisteja seuraamalla. Kulutin kuitenkin ensin reilusti aikaa kiertelemalla muita osioita ja koko paikassa vierahtikin pitkalta toista tuntia. Lahistolla oli Lonely Planetista bongattu ruokapaikka, jossa soin leivitettya antilooppia joka maistui aika lahelle porsaanlihalta. Hyvaa kuitenkin oli, vaikka ravintolaan iski sahkokatko joka pimensi paikat muutamaksi minuutiksi.

Kavelyosiosta ruoan jalkeen oli jaljella viela hostellille paluu, jossa meni tovi jos toinenkin kun kiertelin katuja ristiin rastiin, otin kuvia hienoista vanhoista rakennuksista joita taalla piisaa, mutta lopulta paasin takaisin hostellille noin seitseman tunnin taivalluksen jalkeen.

Iltasella kaytiin syomassa ravintolassa nimelta Cafe Rivas, ruoka oli hyvaa ja laadukasta hintaan nahden ja bonuksena oli livejazz jota bandi soitteli parvelta. Taman jalkeen takaisin hostellille taksilla ja unta palloon. Huomisen osalta kelin taas kirkastuessa, tai ainakin sateen lakatessa toivottavasti paasen tutustumaan viela Palermon kaupunginosaan ennen sunnuntaista lauttamatkaa Uruguayn puolelle.

Rio de Janeiro

Talla kertaa matka suuntautui taysin uusiin maisemiin, Etela-Amerikkaan. Lento Pariisista lahti tunnin myohassa koska perasimen antenniin oli tullut sen luokan ongelma, etta koko osa meni vaihtoon. Matkaan kuitenkin paasin ja reilun 11h lentelyn jalkeen laskeuduin Rioon. Suurin osa lennosta meni onneksi nukkuessa.

Perilla odotti trooppinen mutta ei liian kuuma ilma. Huomasin heti ensimmaisena paivana etta keli tulisi olemaan lammin mutta valitettavasti pilvinen, joka tarkoitti suurimpien nahtavyyksien eli Cristo Redentorin seka Sokeritoppavuoren osalta hukkareissua. Tata kirjoittaessa en ole viela menettanyt toivoa ja olen varannut huomiselle retken johon Cristolla kaynti sisaltyy, keli olkoot mika hyvansa. Kun palaan Argentiinasta niin on viela aikaa ja mahdollisuus nahda maisemat jos talla kertaa ei onnistu.

Mita tulee Rion vaarallisuuteen niin toki on paikkoja joihin ei kannata menna mutta terveella maalaisjarjella parjaa. Liikekeskustan alueelle ei ole viikonloppuisin asiaa, mutta tanaan siella pystyi turvallisesti kavelemaan monta tuntia . Ipaneman ja Copacabanan alueella on aika vahva poliisin lasnaolo, juurikin turistien takia joten suurempaa huolta ei sen puoleen ole. Toki jos tavaroitaan haluaa esitella niin alta aikayksikon niista varmasti eroon paasee.

Ipaneman hiekkaranta on kylla pahuksen hieno, Dois Irmaos (kaksi veljea) mollottavat vieressa kun aalto paiskaa rantaan. Aurinkotuolit ovat halpoja ja vesi oli sopivan viileata, ja lampoa riitti pilvenkin lapi. Nilkat ja jalkapoyta pamahtivat heti punaisiksi kun en niita alynnyt rasvalla suojata.

Huomenna tosiaan retkipaiva, sopuhintaan haku hostellilta ja kiertelemaan pienemman porukan kanssa muita nahtavyyksia, erityisesti sademetsa kiinnostaa paljon koska tykkaan luonnossa liikkua. Keskiviikkoaamuna lennan Buenos Airesiin katsomaan loytyisiko sielta oikein hyva argentiinalainen pihvi ja lasi punaviinia kyytipojaksi.

Paivitys 6.11.2012: Cristo Redentorilla ja Sokeritoppavuorella tuli kaytya, maisemien kanssa oli sitten vahan niin ja nain. Paivassa oli paljon hyvaakin, Santa Teresa, Lapa ja Tijucan sademetsa. Naista kuvia lisatty nyt.

Madrid #2

Barcelonasta lennon jälkeen olimme takaisin Madridissa, ja reissun loppuhetket käsillä. Hotelli sijaitsi samassa korttelissa kuin aiempi Emperador ja katolta löytyi myös uima-allas ja sopivat puitteet auringossa loikoiluun ja rentoutumiseen. Parin pitemmän ja yhden matkapäivän jälkeen oli mukava olla hetki tekemättä mitään.

Kävimme vielä iltasella erittäin loistavassa baarissa joka löytyi jo puolitoista viikkoa sitten, nimeltä El Jardin del Bosco. Loistavat mojitot ja mukavaa porukkaa, kaiken lisäksi sopivan pieni paikka. Paikalla oli sama espanjalainen kaveri jonka kanssa vietimme iltaa jo aiemman käynnin yhteydessä.

Lähtöpäivänä hotellilla otin vielä aurinkoa minkä kerkesin ja uin altaalla, koska myöhäisempi check-out eliminoi pahimmat kiireet ennen kentälle takaisin lähtöä. Metro on ilman muuta kätevin tapa Madridissa kentälle pääsyyn ja tätä keinoa hyödynsimme jälleen kerran.

Paluulennot sujuivat jokseenkin mukavasti, Frankfurtissa koneenvaihto oli tällä kertaa vain erittäin lyhyt jonka tuloksena matkatavarat jäivät sitten sinne. Suurempaa vahinkoa ei kuitenkaan sattunut koska kaikki tarvittava oli käsimatkatavaroissa ja laukut tuotiin kotiin seuraavana aamuna jo ennen kymmentä.

Barcelona

Zaragozan ja Barcelonan välinen bussimatka oli kokemus sinänsä, koska vieressämme istui kaksi alle 5-vuotiasta poikaa ja takanamme kovaa meteliä pitävä vajaa parivuotias lapsi. Tulipahan ainakin kuunneltua kaikki lorut ja luritukset mitkä lasten äiti kehitti, ollessa itse lopulta pahin melunaihe. Joka tapauksessa, hienosti perille päästiin lopulta.

Barcelonassa viiden päivän aikana tuli tehtyä monenlaisia asioita. Kävelemistä, rannalla ja hotellin altaalla oleskelua, snookerinpeluuta, baarissa istumista sekä nähtävyyksien tuijottelemista. Kaikkea sopivassa suhteessa. Kaupunki on hieno sekoitus eurooppalaisia aukioita, hyvää ruokaa, välimeren rantameininkiä ja menopaikkoja piisaa. Turisteja on vaan elokuussa todella paljon, ero Madridiin oli selvästi huomattavissa.

Turistinähtävyyksistä Sagrada Familialle jonot olivat aivan järjettömät, joten kuvaus ulkoapäin sai riittää. Keli oli kuuma, mutta Eixamplen korttelit tulivat hyvin tutuiksi kävelemällä sieltä Parc Güelliin sopivasti ylöspäin viettäen. Vesipullo mukana ja sopiva vauhti niin kuumemmassakin kelissä jaksaa useamman kilometrin mukavasti.

Viimeiesenä iltana käytiin porukalla kaverin kanssa italialaisessa syömässä ja kierreltiin muutama paikallinen baari läpi, kuitenkin niin että nukkumaan päästiin jossain määrin järkevissä ajoin. Paluulento Madridiin oli kuitenkin vasta kuuden aikaan seuraavan päivän iltana joten aamulla ei ollut minkäänlaista kiirettä lähteä liikenteeseen.

Zaragoza

Seuraava pysakki matkalla oli Zaragoza, 300km paasta Madridista. Varasimme bussilipun netista ilman ongelmia, ja asemakin loytyi mukavasti. Matka meni todella nopeasti, valissa oli yksi pysahdys ja puolet lopusta ajasta tuli nukuttua.

Zaragoza on Aragonian itsehallintoalueen paakaupunki ja Espanjan 5. suurin kaupunki, kooltaan hieman Helsinkia suurempi. Madridin jalkeen kaupungissa oli mukavaa pienemman paikan tuntua joka oli vaihteluksi ihan tervetullutta. Hotelli oli aivan keskustassa, erittain hienosti sisustettu Palafox (http://www.palafoxhoteles.com) , jonka uima-altaalla sai rauhassa kollotella. Saa oli aavistuksen "viileampi" kuin Madridissa, yhtena iltana oli jopa sadekuuroja.

Keskusta on Zaragozassa pitkalta kaveltavissa, aivan joen rannassa kohoaa valtava El Pilar (http://en.wikipedia.org/wiki/Basilica_of_Our_Lady_of_the_Pillar), jota kaytiin sisalta kasinkin ihailemassa. Tapaspaikkoja ja muita palveluita on reilusti, mutta ei suuria turistilaumoja heti ydinkeskustan tuntumasta poistuttua. Aika paljon espanjalaisia turisteja tuntui olevan liikenteessa, myos paikallinen polttariporukka loi rumpua ja soitti torvea kadulla niin etta koko kaupunki kuuli. Paikallinen perinne kuulemma tiesi vanha nainen tavernassa kertoa.

Koska olimme Zaragozassa vain kaksi paivaa, oli se sopivan kokoinen kaupunki siihen etta kaikki tarvittava tuli nahtya. Keli meni lahtoa edeltavana iltana todella tuuliseksi ja sateiseksi muttei haitannut, oli oikeastaan vain mukavaa vaihtelua. Auringonpaistetta riittaa joka paivalle moneksi tunniksi. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Barcelonaan.

Madrid #1

Kuuma, kuumempi, Madrid. Mikäs sen mukavampaa kesäloman kunniaksi. Otettiin tällä kertaa välilaskulliset lennot Lufthansalta, ja koska kiirettä ei ollut kävimme mennessä pitkän vaihdon ansiosta Frankfurtissa pyörimässä. Main Towerissa tuli käytyä jo kolmatta kertaa katselemassa ovatko maisemat muuttuneet vuosien varrella. Eivät juuri olleet.

Perille Madridin hotelliin saavuimme vasta iltakuuden maissa, ja huomasimme että pitkät on kesäpäivät Espanjankin auringon alla, joten otimme heti uima-altaan sekä aurinkotuolit testaukseen hotellin katolla, josta oli upeat näkymät Palacio Realille ja muualle kaupunkiin. Lämpötila keikkuu päivisin 34-36 asteen välillä, aamujen ollessa mukavan viileitä parinkymmenen asteen tietämillä. Illalla sää on auringon laskettua kaikin puolin miellyttävä eikä tule hiki kävellessä. Näinkin kovaan helteeseen ihme kyllä tottuu aika nopeasti.

Eri kaupunginosat tarjoavat jos jonkinlaista nähtävää palatseista, basilikoista ja kirkoista paikallisiin markkinoihin ja aukioihin joissa on esityksiä ja hyvää ruokaa. Mercado de San Miguel on ehdottomasti Madridin parasta antia, tarjolla on tapasta ja hyvää viiniä ja voi rauhassa kierrellä kokeilemassa huippuhyviä herkkuja kohtuuhintaan.

Parque del Buen Retiro oli erittäin suuri puisto kaupungin itäosassa, jossa kävimme kävelemässä monta tuntia aamun viileydessä, joka kyllä nopeasti vaihtui kuuman puolelle. Puistossa oli hienoja paikkoja kuten ruusutarha, Palacio Cristal, lampia ja saksofoninsoittajia töristelemässä ympäriinsä. Pääsy paikalle oli helppoa metrolla, takaisin tullessa joutui jonkun verran kävelemään koska olimme puiston vastakkaisella laidalla.

Viitisen päivää on nyt tässä kaupungissa vierähtänyt ja suuntaamme huomenna bussilla Zaragozaan ihmettelemään Rooman ajan rakennuksia ja jatkamaan auringonottoa altaalla. Kelin puolesta ennuste on hyvä joten ei suurempia ongelmia sen osalta. Parin päivän jälkeen ensi viikon alussa matka jatkuu kohti Barcelonaa.