SE Asia Adventure 2009

Kolme päivää lähtöön joten tässä hieman päivitystä mitä tuleman pitää. 1.10 lennän Lontooseen erään kaveripariskunnan luokse pariksi yöksi, joihin tutustuin asuessani Dublinissa 2004-2006. En ole nähnyt heitä pariin vuoteen joten odotan innolla tapaamista. Aion viedä jotain suomalaisia tuliaisia mennessäni, tarkalleen mitä on vielä hieman hakusessa.

3.10 matka jatkuu Heathrowlta Dubain kautta Bangkokiin, jossa vietän muutaman päivän ja tapaan toisen kaverin jonka kanssa sitten mietitään jatkokuvioita. Olen liitteenä olevaan karttaan ruksinut muutamia maita (punaisella merkityt), näistä epävarmin tällä hetkellä on Burma mutta ei missään nimessä poissuljettu vaihtoehto. Luultavimmin matka kuitenkin jatkuu Bangkokista kohti Kambodzhaa, Siam Reapia ja Angkor Watia. Tämän jälkeen maaylitys joko Vietnamiin tai Laosiin. Kaikki tämä tarkentuu kun päästään paikan päälle, ja 3 kuukautta on sen verran pitkä aika ettei tarvitse liikoja kiireitä pidellä.

Matkan loppuvaiheessa palaan takaisin jouluksi Bangkokiin, ja siitä 28.12 lennän Dubaihin jossa 2pv välilasku ennen paluuta Lontooseen uudeksivuodeksi. Paluu Helsinkiin tapahtuu ensi vuoden puolella 3.1.2010.

Agra

Vaelluksen loputtua oli aika katsoa lopputulos Kathmandussa, eli painua hotellissa vaa'alle. Lopputuloksena oli 4kg pudotus, joka yllätti tosi paljon positiivisesti. Jonkinlaista liikuntaa tuli siis kahden viikon ja 193km osalta harrastettua.

Parin pizzan ja oluentäyteisen huilipäivän jälkeen lensimme takaisin Delhiin, josta seuraavana aamuna lähdimme kohti Agraa, joka on n.200km päässä Delhistä. Normaaliaikana erittäin aikaisin aamulla lähdettaessa matka on taitettavissa kolmeen tuntiin, mutta meillä meni ruuhkien takia kuutisen tuntia.

Perille saavuttuamme yritimme kuskin kanssa etsia varaamaamme hotellia, mutta emme sitä koskaan löytäneet. Kaiken lisaksi Uttar Pradeshin osavaltion ihmiset eivat ole avuliaimmasta päästä, kohauttelivat vain olkiaan ja katsoivat kummasti. Kuskin kautta löytyi samanhintainen hyvätasoinen majapaikka, koska kaikki ovat kavereita keskenään.

Agra on Taj Mahalin kotipaikka, ja sita tulimme pääosin katsomaan mekin. Päätimme kuvata sen mahdollisimman aikaisin aamulla, joten nousimme viidelta aamulla ja ehdimme kuudeksi lippujonoon ja aivan ensimmäisten joukossa ottamaan kuvia. Ilmakin oli intialaisittain viela viileähkö aamun tunteina. Seuraavana päivänä köröttelimme kaikessa rauhassa takaisin Delhiin josta yolento takaisin Amsterdamin kautta Suomeen.
Tämä etappi taitettu tältä erää, seuraava päivitys reilun viikon päästä Lontoosta.

Kala Patthar 5550m

Kala Pattharin valloitus alkoi heratykselta aamuneljalta, ja aamiaiseksi emme syoneet mitaan. Otsalamppu paahan ja menoksi vuorenrinnetta ylos. Naytti silta etta aamusta tulisi pilvinen joten allekirjoittanut oli sita mielta ettei nousussa ole mitaan jarkea.

Puolisen tuntia noustuani aamuhamara valkeni sen verran ettei lamppua enaa tarvittu, ja silmat tottuivat hamaraan nopeasti. Yhtakkia oikealla puolella oli maaginen naky,kun Everest, Lhotse ja Nuptse tulivat esiin pilviverhon takaa. Kannatti jatkaa kiipeamista! Sita paitsi kyseessahan oli hyva kuntoharjoitus.

Pari tuntia myohemmin saavuin aika uupuneena huipulle ensimmaisten joukossa ja paasin tuulettamaan 5550 metrissa. Happitaso 50% merenpintaan verrattuna joten tuntui voimissa. Ylhaalla muutamat yhteiskuvat, teet ja keksit seka maamme-laulu kahden suomalaisen retkeilijan kanssa kruunasi aamun. Sitten vain matkalle alaspain Gorak Shepiin josta jatkaisimme suoraan matkaa alempiin ilmanaloihin.

Matka alas taittui samaa polkua kuin tulimmekin, mutta silla erotuksella etta matkanteko oli paljon nopeampaa. Paluu Luklaan josta lahdimme 13 paivaa aikaisemmin sujui kolmessa yossa, ja neljan paivan aikana pudotusta tuli kolmisen kilometria. Ajoittain paluumatkalla oli koviakin nousuja jotka kuitenkin taittuivat kohtuullisen mukavasti. Eniten jalkoihin kavi kovempi matkavauhti ja pari kovaa perakkaista paivaa (Base Camp, Kala Patthar).

Gorak Shep / Everest Base Camp

Lobuchesta lahdimme anivarhain aamulla kohti Gorak Shepia, joka on reitin varrella korkein paikka jossa yovymme (5180m). Reitti muuttui karummaksi lahestyessamme Khumbu Glacieria ja askel muuttui hetki hetkelta raskaammaksi. Vain noin 200 metrin nousu Lobuchesta Gorak Shepiin tuntui verraten raskaalta.

Gorak Shepissa pudotimme ylimaaraiset kamat majapaikkaan, ja soimme lounaan ja ostimme suklaapatukoita Base Campia varten. Gorak Shepista Base Campiin vaellus kestaa vauhdista riippuen 2-3 tuntia joten lahdimme melko pikaisesti lounaan jalkeen matkaan.

Reilussa 5 kilometrissa vaellus muuttuu jo aivan eri tasolle, ilman ollessa niin ohutta etta sen happipitoisuus merenpinnan tasoon verrattuna keikkuu noin 50-60% tietamilla. Paljon taukoja ja kiireeton meno, ja jatkuva veden tankkaaminen on ehdotonta ettei matka jaa kesken. Saavuimme ensin vanhalle Base Campille, josta jatkoimme matkaa uudelle, johon oli viela noin puolen tunnin kavely.

Perilla Base Campilla 5360m korkeudessa vastassamme oli laja telttoja, koska paikalla oli intialainen retkikunta yrittamassa valloitusta. Noin tunti ennen paikalle saapumista paasimme todistamaan todella suurta lumivyorya Everestilta, jossa ei onneksi loukkaantunut yhtaan kiipeilijaa. Retkikuntalaisten kanssa juteltuamme totesivat etta olivat olleet todella onnekkaita. Joka tapauksessa kiipeilijat ovat hurjia tyyppeja koska olosuhteet ovat hengenvaaralliset.

Perusleirissa joimme teet, soimme kekseja ja otimme runsaasti yhteiskuvia, olihan kyseessa vaelluksen paatepiste ja jokaisen tavoite. Jokainen 15 hengen seurueesta paasi perille ilman ongelmia. Teeta juodessa muutama kiipeilija palasi takaisin perusleiriin Everestilta alemmilta perusleireilta.

Pian oli aika lahtea takaisin Gorak Shepiin ennen pimeaa, tankata ruokaa ja menna aikaisin nukkumaan, koska seuraavana aamuna olisi edessa vapaaehtoinen Kala Pattharin valloitus. Kala Patthar, nepalilaisittain "Musta Vuori" kohoaa Gorak Shepin vieressa 5550m korkeuteen, ja tarjoaa mahtavat nakoalat Everestille, Nuptselle ja Lhotselle seka monille muille korkeimmille Himalajan huipuille.

Lobuche / 4960m

Dingboche taakse jai, matka jatkui heti loivaa ylamakea laakson reunaa saan ollessa kristallinkirkas ja vuoria joka puolella. Puuraja oli tassa vaiheessa jo jatetty taakse, noin 3900 metrin kohdalla. Paakipuni lieventyi inhimillisiin mittasuhteisiin joten matkaa oli mukavampi taittaa. Lounaspaikkaan Thuklaan paasimme noin vajaan 3h kavelyn jalkeen.

Lounaan jalkeen tiedossa oli aivan alyton nousu Memorial Parkiin, jossa oli muistomerkkeja Everestilla kuolleiden kunniaksi. Hitaasti mutta varmasti nousu taittui ja loppumatka Lobuchea kohden seuraili pienta kaunista puroa, oikealla puolellamme Nuptse (7861m).

Lobuche oli jalleen kerran erittain pieni kyla, vain muutama teehuone ja majapaikka, mutta siltikin viihtyisa. Tarkoitus oli yopya vain yksi yo, koska seuraavana paivana olisi jo edessa retken varsinainen kohde, Everest Base Camp. Matka sinne jatkuisi Gorak Shepin kautta, ja tiedossa olisi erittain pitka paiva, n. 9h kavelya.

Dingboche / 4410m

Tengbochesta aamulla lahdettyamme jatkamaan taivalta, taivas kirkastui jonkin verran ja alkoi nayttaa silta etta monsuunikausi on ohi. Alkutaival oli helppoa, laskua noin 70 metria jonka jalkeen loivaa nousua ja joen ylitys riippusiltaa kayttaen. Taman jalkeen alkoi n. 4h kestava makiosuus joka oli kohtuullisen loivaa, mutta korkean ilmanalan takia hengittaminen kavi normaalia raskaammaksi.

Dingboche on viimeisia kylia joissa on pysyvampi asutus. Yopymispaikkoja on runsaasti tarjolla, mutta hinnat alkavat olla ruoan osalta hieman korkeammat kuin matalammalla. Jalleen kerran keli oli saapuessamme utuinen mutta se ei vaikuttanut mielialoihin koska luotimme parempaa olevan tiedossa. Ruokailtuamme iltasella painuimme ajoissa nukkumaan, seuraavana paivana olisi edessa paivaretki laheisille rinteille.

Seuraava aamu valkeni jo kello kuuden maissa, ja viimeinkin taivas oli selkiytynyt ja nakymat Dingbochesta avautuivat kaikessa komeudessaan. Lhotse, Lhotse Shar, Thamserku Island Peak, ja monta muuta yli 7 ja jopa 8km korkuiset vuoret olivat nakyvissa. Riemua rajoitti itsellani alkaneet lievan vuoristotaudin oireet, johon sisaltyy paansarky. Yolla paata sarki niin paljon ettei aspiriinikaan meinannut auttaa, ja aamulla paa oli aivan yhta kipea.

Paakivusta huolimatta lahdimme paivaretkelle joka oli todella haasteellinen, tarjoten kovimman vedon siihen asti. Tavoite oli nousta Dingbochesta 5100 metriin, ja lopulta huipulle paasimmekin. Viimeiset 100-150 metria olivat todella rankkoja, 20 askelta ja tauko, ja hitaasti eteenpain. Mielenkiintoista huomata huohottavansa horpattyaan kulauksen vetta. Illaksi takaisin Dingbocheen alas nukkumaan ja odottamaan seuraavaa paivaa.

Tengboche / 3860m

Reitti Namche Bazaarista kohti Tengbochea seurailee Dudh Kosi -jokea kaukaa ylhaalta, ja maisemat laaksoon ja vuoristoon ovat henkeasalpaavat. Koska keli oli melko pilvinen, emme viela tassa vaiheessa nahneet Everestia tai muitakaan korkeita vuoria. Iltapaivaa kohden keli muuttui utuisen sateiseksi, joten kalvopuku tuli tarpeeseen.

Laskeuduimme lounaspaikkaan Jorsaleen n. 600 metria, ja taydella vatsalla edessa oli noin 3h nousu kohti Tengbochen kylaa 3860m korkeuteen. Nousu oli kohtuullisen vaativa, eika ohut ilmanala ainakaan asiaa auttanut, mutta oikealla vauhdinjaolla ja tauoilla sujui ilman suurempia ongelmia. Saavuttuamme perille kylasta nakyi vain luostari, koska ilma oli tosi pilvinen. Lamminta oli kymmenisen astetta.

Iltasella kavimme paikallisessa buddhalaisluostarissa seuraamassa seremoniaa noin vajaan tunnin verran. Naisten sisaanpaasyyn piti kysya erillinen lupa joka kyllakin sitten onnistui. Mielenkiintoinen kontrasti verrattuna korealaiseen ja japanilaiseen buddhalaisuuteen oli erilaisten symbaalien ja torvien kaytto mantran yhteydessa, seka suuri maara suitsukkeita.

Majapaikka oli kohtuullisen mukava, ja porukalla soimme ja joimme lamminta juotavaa yhteistilassa jossa oli kamiina ja tuolit ja poydat, ei mitaan erityismukavuuksia. Seuraavana aamuna olisi vuorossa 6h paivataival kohti Dingbochea, jossa viettaisimme toisen totuttelupaivan korkeaan ilmanalaan.

Everest Base Camp Trek / Namche Bazaar

Pahoittelut myohastyneesta paivityksesta, mutta internetyhteys on saatavilla vain taalla Namche Bazaarissa, joka on hallinnollinen keskus Nepalin Himalayalla. Vaelluksesta on takana nyt kolme paivaa, ja huomenna matka jatkuu, seuraavassa pieni paivitys kuinka retki alkoi.

Saan ollessa melko pilvinen mutta sallien kuitenkin lennot vuoristoon, lensimme pienkoneella Kathmandusta Luklaan 2800 metrin korkeuteen maanantaina, josta kavelimme n. 3 tuntia Phakdingiin (2640m), jossa yovyimme. Jo talla matkalla maisemat olivat henkeasalpaavat, jo heti Luklasta naimme yli 3 kilometria korkean vuoren.

Eilen oli retken tahan asti rankin paiva. Nousu Phakdingista Namche Bazaariin kestaa 6-7 tuntia, ja nousua kertyy 800 metria. Ohut ilmanala alkaa tuntua hieman vaihtelevasti henkilosta riippuen yleensa noustessa yli kolmeen kilometriin, ja kylla sen jollain lailla huomasikin. Nousu oli ajoittain kova mutta hengissa selvittiin aina 3440 metriin.

Tanaan on valipaiva, koska elimistolle on annettava aikaa tottua korkeaan ilmanalaan. Oireita joita yleensa ilmenee melkein kaikilla on pieni paansarky, joka hoituu nesteytyksella. Vetta on juotava todella paljon niin ei tule turhia ongelmia. Itsellani ei suurempia oireita ole tahan mennessa ollut. Valipaivana on hyva liikkua ja toteuttaa "walk high, sleep low" -ajattelua, joten teimme paivaretken Everest View Hoteliin 3900 metriin. Ilma on tanaan todella utuinen ja sateinen, joten emme valitettavasti nahneet yhtaan vuorta. Eilen Namcheen noustessa nakyi 6370m korkuinen nyppyla joka oli todella vaikuttava.

Toivotaan huomiseksi parempaa saata, nousemme Tengbocheen 3800 metriin, jonka ei pitaisi tamanpaivaisen perusteella tuottaa ongelmia. Perjantaina jatkamme Dingbocheen 4400 metriin, jossa taas kaksi yota totutellen korkeaan ilmanalaan. Edessa on viela kovia nousuja joten suklaata, urheilujuomaa vetta kuluu. Katsotaan kuinka paasen paivittamaan uutisia, viimeistaan takaisintullessa taalta samasta paikasta. Koska internetyhteys on kallista sattuneesta syysta, joudun kuittaamaan taalta tahan.

Kathmandu Valley

Perjantaina yhden maissa iltapaivalla koneemme laskeutui Kathmanduun. Pilvisesta saasta johtuen vuorijonoja oli vaikea erottaa lentokoneesta, mutta onnistuin ottamaan muutaman kuvan yli 6km korkuisista huipuista. Samassa koneessa istui Yorkin herttuatar Sarah Ferguson, joka oli matkalla Kathmandun laheiseen kylaan 3 paivan visiitille.

Liikenteen osalta sama meno jatkui kuten Delhissa, vain pienemmassa mittakaavassa. Kathmandussa on n. 800000 asukasta, ja kadut ovat kapeampia joten meno ei ole aivan yhta hurjaa. Siltikin, normaali kadunylitys vaatii kaiken huomion. Hotelliin kirjauduttuamme ja aloillemme asetuttuamme otimme kamerat mukaan ja suuntasimme lahikatuja tallaamaan, ennen kuin tulisi pimea. Meneillaan on festivaalikausi joka kestaa 8.9 saakka.

Poliittisesti Nepalissa on ollut jokseenkin epavakaista ja turistien maara on laskussa. Eipa mennyt kuin kymmenisen minuuttia kun naimme kulkueen tulevan kohti soihtujen kera. Samassa hassakassa joku paikallinen nuorimies viskoi kyparaa katuun ja tappelu oli valmis. Siirryimme siis valjemmille vesille, koska joukkokokoontumiset voivat yltya mielenosoituksiksi tai mellakoiksi nopeastikin. Lauantaiaamun uutisissa kerrottiinkin etta 2 intialaispappia oli piesty oikein urakalla Maokapinallisten toimesta kaupungin suurimmassa hindutemppelissa perjantai-iltana. Sanomattakin selvaa ettei kyseiselle suunnalle ollut asiaa lauantaina.

Launtaina kavelimme kohti Durbar Squarea, joka koostuu kolmesta erillisesta aukiosta. Alueella on kymmenia eri temppeleita, ruokapaikkoja, kahviloita ja jos jonkinmoista kaupustelijaa ja ukottajaa. Osa porukasta makaa henkihieverissa pitkin poikin kadunvarsia. Durbarilta suuntasimme n. 200 metrisen maen paalle paikkaan nimelta Swayambhunath. Paremmin temppeli tunnetaan nimella "Monkey Temple" paikalla olevien apinoiden takia. Nakymat paikasta Kathmandun laaksoon ovat upeat, ja kelikin kirkastui lampotilan ollessa lahempana 30 astetta.

Olemme molemmat nyt olleet flunssassa kolmisen paivaa, joten kavelyn osalta on otettu kevyemmin ja nuhalaakkeita syoty minka kerkiaa. Nyt olo on jokseenkin parempi eika niin tukkoinen, ja tata kirjoittaessa sunnuntai-iltapaivalla odotamme lahtoa parin tunnin paasta Hotel Manangiin joka on vaellusporukkamme kohtaamispaikka. Maanantaiaamuna lennamme Luklaan pienkoneella n. 2800m josta alkaa retken vaellusosuus, 2 viikon vaellus kohti Everestin perusleiria ja Kala Pattharia (5545m).

New Delhi

Keskiviikkona saavuttiin New Delhin lentokentalle koneen oltua ajoissa n. 7h tunnin lennon jalkeen. Lentokentta oli niin taynna, etta jouduimme odottamaan 45min porttia jotta paasimme koneesta ulos. Valittomasti koneesta etsimme kuskin joka oli meita vastassa maaranpaana majapaikkamme. Kello oli n. 01:00 kun saavuimme perille hotelliin.

Ensivaikutelma oli tyrmaava. Lampoa melkein 30 astetta, tuoksut, aanet, ihmiset aivan kuin eri maailmasta. Liikennesaantoja ei ole. Autot, lehmat, autorikshat, rekat, hevoset, ihmiset, kaikki sekaisin keskenaan. Mietimme miksi katuun on maalattu kaistat, kun jengi ajaa keskella tieta kuitenkin.

Torstaiaamuna herattyamme soimme aamiaisen joka kuului huoneen hintaan. Huone oli hintaan nahden todella hyva, ja sisalsi ilmastoinnin. Kuski oli odottamassa alhaalla, vaikkei hanta ollut edes tilattu! Hetken neuvoteltuamme saimme nelja pyoraa alle ja paatimme lahtea tutustumaan kaupungin suurimpiin nahtavyyksiin kuten Lotustemppeliin, Jamal Masjidin moskeijaan, Mahatma Gandhi -museoon seka Humayun's tombiin. Lampotila keikkui siina 32 asteen tietamissa joten kylla tarkeni.

Nahdyn perusteella Intia on todellakin suuri kehitysmaa. Koyhyys on suunnatonta, eika meininki sovi heikkohermoisille. Ihmiset asuvat kadulla, lapset koikkelehtivat autojen seassa kerjaamassa, joistain ihmisista on paha sanoa ovatko jo kuolleita. Toisaalta suurien aidattujen alueiden takana asuvat rikkaat hienoissa paviljongeissaan.

Paiva huipentui vierailuun Sikh-temppelissa. Temppelin yhteiso joka koostuu vapaaehtoisista tarjoilee ja tekee ruokaa joka paiva yli viidelle tuhannelle nalkaiselle, ihmisten taustasta ja uskonnosta riippumatta. Onneksemme paasimme osallistumaan ja katsomaan kuinka homma toimii. Eliminoimme osan lentokonematkailussa luomastamme hiilijalanjaljesta osallistumalla ruoanlaittoon, eli leivoimme leipaa yhdessa paikallisten kanssa. Homma onnistui hyvin pienen harjoittelun jalkeen, ja olimme valmiita palaamaan takaisin hotellille. Seuraavana aamuna matka jatkuisi lentaen Kathmanduun.