United Arab Emirates / Dubai

4kk matkan lahentyessa loppuaan en ollut viela valmis suoraan hyppyyn takaisin Lontooseen, vaan olin varannut 2 paivan valipysahdyksen Lahi-Idassa. Yolento Dubaihin kestaa vajaat kuusi ja puoli tuntia, eika aikaerokaan ole Bangkokiin kuin kolmisen tuntia. Kaiken kaikkiaan mainio pysahdyspaikka.

Lyhyen ajan ja kutistuvan matkabudjetin takia paatin tutkia kaupunkia mahdollisimman paljon jalan. Kavelin hyvin aikaisin aamulla Deiran aluetta jossa hotellini sijaitsi ristiin rastiin ennen kuin sain hotellihuoneen haltuuni. Huone oli vahan turhankin hieno, mutta hostellit ja majatalot taalla ovat vahissa joten minkas teet. Talouskriisi on pudottanut majoitusten hintoja 40-50% joten hintahaarukka alkaa olla kohtuullisissa rajoissa.

Aika pian selvisi etta Dubaissa jalankulkijoilla on melkoisen hankalat oltavat, jos haluaa taittaa vahankin pitempia matkoja kaupunginosista toiseen. Kaupunkia halkovat tiet pursuavat autoja, ja vaikka jalkakaytavia on niin suunnistus on suhteellisen hankalaa. Ostin siis metrokortin upouuteen metroon joka viela osittain rakenteilla.

Metrolipun hankittuani pystyin kayttamaan myoskin busseja, jotka osoittautuivat hyodyllisiksi koska metro ei viela pysahdy jokaisella asemalla rakennustoiden takia. Metro itsessaan on taysin automatisoitu ja hyvin nopea ja tuo suurta helpotusta aikanaan tyomatkalaisten ja turistien liikkumiseen.

Keskustan alueella vierailin kuvaamassa aivan kohta avattavan Burj Dubai -pilvenpiirtajan, jonka huippu kohoaa aina 828 metrin korkeuteen. Rakennus rikkoo kerralla kaikki voimassaolevat ennatykset ja on melkoinen arkkitehtuurin taidenayte. Dubai on superlatiivien valtakunta, joten kaupungissa on myos maailman suurin ostoskeskus, Dubai Mall. Kiertelin kauppoja ja nain valtavan akvaarion keskuksen sisalla, jossa uiskenteli monenlaista merenelavaa rauskuista ja pikkukaloista haihin asti. Vierailla on myos mahdollisuus tehda haisukellus hakissa kunhan jaksaa kaivaa patakkaa taskusta.

Saman paivan aikana jatkoin metrolla matkaa kaupungin toiseen tunnettuun maamerkkiin, Burj Al Arab -hotelliin. Metroasemalta kysyin onko hotellille mahdollisuus kavella, ja sain vastaukseksi etta se on liian kaukana joten taksikyyti olisi tarpeen. En voinut uskoa korviani, koska rakennus nakyi ikkunasta ja oli arviolta 20 minuutin kavelyn paassa. Otin jalat alleni, paasin lahietaisyydelle ja annoin kameran laulaa.

Viimeisena paivana paatin ottaa rennosti ja koska keli on suhteellisen hyva, noin 25 astetta paivisin, loikoilin hotellin katolla aurinkoa ottamassa. Matka Lontooseen jatkuisi aamulla kahdeksan aikaan jalleen maailman suurimmalla lentokoneella, Airbusin A380:lla josta alkumatkasta tuntumaa jo sainkin. Kylma Eurooppa kutsuu.

Bagan

Lonely Planetissa mainitaan esimerkki jossa otetaan Euroopan kaikki keskiaikaiset katedraalit ja isketaan kaikki ne Manhattanin kokoiselle alueelle niin saadaan tulokseksi aika lailla sama vaikutelma kuin Baganin temppeleista. 20 neliokilometrin laajuisella alueella on alunperin ollut hurjat 4000 temppelia, mutta nykyisten laskelmien mukaan niita on noin 2200. Joka mittapuulla varsin vaikuttava paikka siis.

Koska aika alkoi kayda vahiin, otin Mandalaysta yojunan joka kesti 9 tuntia Baganiin. Juna oli luultavasti huonoin koskaan. Matkatovereina Vali-Amerikkalaisen pariskunnan lisaksi oli hyttysia ja hiiria. Ja paikkamme olivat paremmassa osastossa. Juna myoskin heilui seka pysty -etta vaakasuunnassa niin rajusti etta hyva etteivat penkit lahteneet saranoiltaan irti. Younet jaivat sina yona lyhyehkoiksi.

Baganiin paastyani ja levattyani vuokrasin polkupyoran ja lahdin kiertelemaan temppelialueita. Opaskirjassani oli kattavasti selostettu alueen historiaa, joten kiertelin monia erilaisia rakennelmia. Muutama temppeli alueella keraa paljon turisteja, joissain voi vaivatta tutustua aivan omassa rauhassaan. Auringonlaskua varten jatin tarkoituksella menematta suosituimpaan paikkaan, vaan valitsin hieman erilaisen mutta yhta hyvan vaihtoehdon. Samaan tulokseen oli tullut vain kourallinen muita turisteja, ja he lahtivat heti auringon laskettua, vaikka vasta tuolloin taivas alkoi todella varittya.

Kaksi ja puoli paivaa vierahti Baganissa suhteellisen nopeasti, ja sain jopa lahetettya muutaman postikortin. Postikorttien lahetys Myanmarista on luultavasti halvinta maailmassa, koska 4 kortin lahetys maksoi 30 senttia. Aikanaan nahdaan menivatko perille. Bagan jai mieleen jo pelkastaan kokonsa puolesta, ja rauhallisen ilmapiirinsa ja verraten vahaisen turistimaaran takia nautin paikasta enemman kuin Kambodzan Angkor Watista.

Mandalay, Amarapura, Sagain Hill

Yobussi Mandalayhin kesti vaivaiset 14 tuntia, ja odottamassa oli lahes jaiselta tuntuva kaupunki. Lampotila oli ensimmaisen kerran reissun aikana jossain 15-20 asteen valilla ja tuntui todella kylmalta. Onneksi odottamassa majapaikassa oli kuppi lamminta teeta ja aamiainen.

Jostain syysta monilla on Mandalaysta tarunhohtoinen kuva, ja nain oli omallakin kohdallani. Totuus ei voisi olla erilaisempi. Kaupunki on suuri, kohtuullisen saasteinen ja ei kovinkaan kaunis, mutta sisaltaa muutaman mielenkiintoisen nahtavyyden. Tarkein asia on Mandalayn sijainti suhteessa muinaisiin lahikaupunkeihin.

Kavin katsomassa Moustache Brother's shown eraana iltana, ja kokemus oli erittain mielenkiintoinen. Huolimatta siita etta ollaan maassa jossa sananvapautta rajoitetaan, shown esittajat ottavat avoimesti kantaa nykytilanteeseen pilke silmakulmassa. Heita ei voida vangita koska turistit palaavat joka ilta. Yksi veljestrion jasenista, Par Par Lay oli viettanyt 7 vuotta pakkotoissa, mutta selvinnyt hengissa.

Yksi paiva kului moottoripyoran tarakalla kierrellessa Amarapuraa ja Sagain Hillia jotka olivat n. 20km paassa Mandalaysta. Kuski jonka palkkasin oli 60-vuotias ja erittain ystavallinen kaveri jonka kanssa paiva meni tosi rattoisasti. U Bein Bridge, maailman pisin tiikkisilta ja Sagain Hill tarjosivat molemmat hyvat maalaismaisemat ja runsaasti temppeleita seka paikallisvaestoa.

Myanmar / Yangon (Rangoon)

Paatin viela reissun lopuksi matkustaa 10 paivaksi Myanmariin, joka on sotilasjuntan hallitsema 50 miljoonan asukkaan valtio Thaimaan lansipuolella. Majoituin vain yksityisissa perhevetoisissa majapaikoissa enka kayttanyt kalliita hallituksen omistamia hotelleja, ettei rahaa menisi vaariin tarkoituksiin. Joka tapauksessa hyvin pieni osa turistien kayttamasta rahasta menee kuitenkin sotilasjuntan haltuun, halusi sita tai ei.

Yangonissa lentokentalta lahdettyani huomasin etta kaupunki on melko suuri, kadut jokseenkin kunnossa ja liikenne oikealla puolella. Jostain kummallisesta historiallisesta syysta johtuen autoissa on rattikin oikealla puolella, joka vaikuttaa kuskin nakokenttaan paljon, verrattuna normaaliin lansimaiseen ajotapaan oikealla. Paikallisia asusteita, longyita (sarongin tapainen lannevaate) nakyi eri ikaisten miesten paalla, poiketen muista alueen maista. Thanakaposkiset naiset myivat markkinoilla banaaneja. Ajattelin heti etta tama on hyva maa.

Vietin Yangonissa vajaat kolme paivaa, kierrellen katuja kavellen tai taksilla, koska majapaikka oli suhteellisen pitkan kavelymatkan paasta keskustasta. Verrattuna Bangkokiin kaupunki tuntui vielakin saasteisemmalta, koska autot ovat vanhoja ja savuttavat todella pahasti ja tuntuu etta saastepilvi leijuu aivan katutasossa eika kulkeudu ilman mukana pois. Lansimaalaisia turisteja oli liikenteessa jonkun verran, mutta huomattavasti vahemman kuin Thaimaassa.

Ehdoton huippunahtavyys kaupungissa on Shwedagon Paya, joka kohoaa yli 100m korkeuteen ja on nahtavissa kaikkialle keskustan alueelle. Kultaiseen pagodaan on upotettu tuhansittain jalokivia, ja sen paalla istuu 76 karaatin timantti, joka hohtaa auringonlaskun aikaan eri vareista katsottuna kahdesta tietysta kohdasta temppelialueelta. Kultainen kupoli hohtaa paivisin auringossa munkkien ja paikallisten vaeltaessa alueella. Yangonin jalkeen oli aika ottaa yobussi maan pohjoisosaan Mandalayhin, josta enemman seuraavassa paivityksessa.

Myanmar on yleisesta luulosta poiketen aarimmaisen turvallinen matkailumaa, jossa turisteihin kohdistuvat rikokset ovat erittain harvinaisia. Normaalia varovaisuutta toki tulee noudattaa kuten kaikkialla, ja turistien liikkumista rajoitetaan tietyilla alueilla. Tama ei kuitenkaan matkanteon osalta aiheuta juurikaan ongelmia. Paikallisten ylitsevuotava ystavallisyys on kasinkosketeltavaa, ja on saali etta he eivat vallitsevassa tilanteessa saa matkustaa maan rajojen ulkopuolelle. Koska hallitus sensuroi eri medioita ja rajoittaa internetin kayttoa, keskustelut turistien kanssa antavat paikallisvaestolle ajankohtaista tietoa tapahtumista maan ulkopuolella.

Ko Phi Phi

Hieno Ko Phi Phi -saari on noin tunnin lauttamatkan paasta Ko Lantalta, ja erittain kaunis paikka. Jatkoimme siis matkaa sinne muutaman rauhallisen saaripaivan jalkeen. Phi Phin satamassa selvisi heti etta saaren kokoon nahden turisteja on aika lailla. Kavelin myohemmin paivalla nakoalapaikalle 180 metrin korkeuteen josta koko saari oli nahtavissa komeiden maisemien kera.

Illalla lahdin kiertelemaan ja katselemaan yoelemaa koska Ko Lantalla ei ollut juurikaan mainittavaa silla saralla. Phi Philta loytyi kuitenkin irkkupubi alta aikayksikon joten asia oli jarjestyksessa.

Saarella on paljon sukellus -ja snorklausmahdollisuuksia, mutta sukellus ei talla kertaa tullut kysymykseen koska olin saarella vain kaksi paivaa. Kunnollinen PADI-kurssi veisi 3-4 paivaa ja vaatii matkabudjetilta talla kertaa mahdottomia.

Moottoripyorailysta Ko Lantalla jai sen verran taisteluhaavoja, etta poltin vahingossa takareiteni pakoputkeen, ja parin paivan jalkeen jalassa oli aika pahan nakoinen palanut alue. Onneksi reitilla ei ole nyt hetkeen saari -tai uimakohteita joten taytyy parannella jalkaa rauhassa sideharson ja voiteen kera. Parin paivan paasta Bangkokiin josta ensi viikon maanantaina lento kohti Yangonia Myanmariin tutustumaan aivan erilaiseen Kaakkois-Aasian maahan ennen joulua.

Ko Lanta

Phuketista matka jatkui kuutisen tuntia bussissa kohti Ko Lantaa, joka sijaitsee Krabin lahella Etela-Thaimaan saaristossa. Ensivaikutelma saaresta oli rauhallinen, ja vahvistui koko oleskelun ajan. Turisteja ei ollut hairitsevan paljon rannoilla ja kelit suosivat auringonottoa ja uimista.

Vuokrasin moottoripyoran parinakin paivana ja ajoin kaytannossa koko saaren lapi. Saaren etelakarjessa sijaitsee luonnonpuisto jossa kavelin viidakkopolkua tunnin verran. Ymparilta kuului mahdoton siritys lintujen toimesta ja apina vei lounastauolla tyhjan limsatolkkini.

Hintojen puolesta saarella parjaa aika mukavasti pikkurahalla. Hotellin ravintolassa syominen on kallista joka paikassa joten saadakseen halpaa syotavaa pitaa hieman nahda vaivaa ja kavella rannan poikki muihin paikkoihin.

Yoelaman puolesta saari on aika lailla hiljainen, koska perhematkailijoita on paljon. Viimeisena iltana saarella loysin kuin loysinkin reggaebaari jossa oli itse asiassa ihmisiakin istumassa, joten viivahdin siina jokusen tovin. Seuraavana aamuna otin lautan kohti Ko Phi Phita, josta seuraavassa paivityksessa.

Phuket

Lensin kosteasta Singaporesta suhteellisen aikaisin aamulla Phuketiin, jossa oli jo paljon aurinkoisempi keli. Tarkoitus oli tavata aitini ja hanen kaverinsa, mutta he eivat paasseet kentalle vastaan vatsataudin takia joten otin suoraan taksin hotelliin Karon Beachille.

Ensivaikutelma saaresta oli kuten arvelinkin. Runsaasti pohjoismaalaisia turisteja ja palveluita joka lahtoon. Hintojen suhteen huomasin pienen turistilisan vahan joka paikassa mm. ruoan suhteen, mutta pienella etsimisella loytaa kohtuuhintaista evasta joka lahtoon.

Tassa vaiheessa reissua ajattelin heittaa rantalomavaihteen paalle, joten on ollut mukava kayda aamuisin juoksemassa ja altaalla uimassa, seka ottaa aurinkoa rannalla. Meressa oli eraana paivana aika hurjat aallokot, joissa sai hyvat kyydit uimalla. Karon Beachille iski aikanaan myoskin tsunami, mutta paikka on toipunut hyvin.

Koska rannalla ei jaksa makoilla koko paivaa, vuokrasin kaksipyoraisen alle pitkasta aikaa ja lahdin saarikierrokselle. Parin tunnin ajelun jalkeen loytyi hienoja nakoalapaikkoja merelle ja saaristoon, seka mukava ruokapaikka merenrantanakymilla. Ajelin myos korkealle maelle ylos katsomaan "Big Buddhaa", joka on 45 metrinen rakenteilla oleva buddhapatsas. Ylhaalta oli hulppeat nakymat ja matkalla sinne nakyi paljon elefanttisafareita ja muita aktiviteetteja. Huomenissa bussikyyti toiselle saarella, Ko Lantalle.