Singapore

Ensimmaisena kuuluisasta Aasian talousihmeesta ja kaupunkivaltiosta monelle tulevat mieleen pilvenpiirtajat, pankit ja ankara lainsaadanto. Omalle kohdalleni ensimmainen mielenkiintoinen rakennus johon tormasin saapuessa kaverini asunnolle oli katolinen kirkko, jonka edustalla Jeesuksen kasista lahtivat laservalot (katso kuva).

Koska Singaporen keskusta on verraten pieni ja helposti navigoitavissa jalan, lahdimme kolmen hengen porukalla iltalenkille juosten, koluten lapi keskustan puistoisempia alueita, ja osan reitista poiketen Singaporen formularataa pitkin. Singapore on 100km paivantasaajasta pohjoiseen, joten ilmasto tuntuu todella kostealta ja lenkki oli erittain hikinen.

Satuimme todistamaan moottipyorakolaria, jossa pienempi pyora syysta tai toisesta kiilasi isomman nurin. Juoksin nostamaan raskasta pyoraa toisen kaverin paalta, joka onneksi selvisi naarmuilla ja saikahdyksella. Toinen kaveri lahti pakoon, mutta pidin hanen pyoraansa paikallaan sen ajan etta onnettomuuden toinen osapuoli sai rekisterinumeron otettua ylos puhelimeensa. Hieman hektisen alkuillan jalkeen loppuilta meni rauhallisemmin odotellessa toista kaveriani saapuvan Bangkokista.

Lauantai-iltana lahdimme kauemmas keskustasta filippiinilaisiin kotipippaloihin, joissa tarjolla oli ruokaa ja juomaa yllin kyllin. Tunnelma oli hyva, ja ohjelmassa oli mm. karaokea jota tuli tietenkin kokeiltua.

Seuraava paiva meni pitkalti parannellessa, mutta iltasella kiertelimme keskustaa ottaen valokuvia rakennuksista, ja kavimme irkkupubissa juomassa Guinnessit seuraten Evertonin ja Liverpoolin pelia. Hintataso juomisen osalta on suhteellisen kauhea verraten muihin Aasian maihin, 7.5 euroa tuoppi joten budjettimatkailijalle riittaa muutaman paivan oleskelu kaupungissa. Syominen on edullisempaa ja pienen vaivannaon jalkeen pikkurahalla loytaa hyvaa purtavaa.

Maanantaina kavimme kaverin kanssa Sentosan saarella, jossa on monenlaista aktiviteettia suunnattu paaosin lapsiperheille. Keli oli pilvinen, mutta rannalla oli jonkun verran lapsia uimassa ja paljon aasialaisia turisteja. Saarella on manneraasian etelaisin kohta, jossa kavimme poseeraamassa ja ihmettelimme suurta maaraa laivoja sataman edustalla. Huomisaamulla jatkan lentaen takaisin Thaimaaseen kohti Phuketia, Ko Lantaa ja Ko Phi Phita.

Takaisin Bangkokissa

Koukattuani Pattayalla erasta sukulaista tapaamassa, sain kyydin takaisin Bangkokin lentokentalle josta otin bussin samaan majapaikkaan jossa olin noin kaksi kuukautta sitten. Talla kertaa paikkatilanne oli eri, koska turistisesonki on paalla, mutta sain viimeisen pedin joten pienoista tuuria oli matkassa.

Seuraavana aamuna aikaisin lahdin etsimaan Myanmarin suurlahetystoa viisumihakemuksen jattamista varten. Lahetysto loytyi suhteellisen helposti, ja vaikka olin heti avaamisajan tietamissa paikalla, ennen minua jonossa oli jo parikymmenta ihmista. Viisumikaavakkeen tayttamiseen ja jattamiseen vierahti taten puolitoista tuntia. Kaavakkeessa kysyttiin esimerkiksi tyohistoria kolmen viimeisen tyonantajan osalta, jolla ei yleensa mitaan valia matkustaessa. Valokuvaajilla ja toimittajilla on vaikeuksia paasta Myanmariin joten he joutuvat valehtelemaan sen osion kaavakkeesta. Virkailija kavi passini lapi moneen kertaan katsoen missa pain olen reissannut.

Talla hetkella istuskelen Lumpini Parkin lahella kaytyani Snake Farmilla katselemassa kaarmeita. En halunnut maksaa 4 euroa showsta, jossa kaarmeista lypsetaan myrkkya, koska se vaikutti kalliilta. Toisessa showssa olisi paassyt pythonin kanssa kuvaan mutta se ei aikatauluuni sovi koska viisumi on haettavissa juuri tuolloin. Kyseessa on kuitenkin aivan oikea herpetologinen instituutti jossa kaarmeita kaytetaan laaketieteen hyvaksi eika kohdella millaan lailla kaltoin.


Kavin eilen myos katsomassa Wat Pho -temppelia, jossa on kuuluisa "Reclining Buddha", eli 48m pitka ja 15m korkea pronssinen buddhapatsas. Naky oli erittain vaikuttava, ja koko temppelialueella oli hienon nakoista, kun rakennukset kimaltelivat auringonpaisteessa. Piipahdin paikallisessa snookerklubissa katsomassa olisiko poytia vapaana, mutta paikka oli taysi. Paadyin kuitenkin pelaamaan paikallisten kanssa rahasta thaimaalaisilla saannoilla ja parjasin suht hyvin. Raha ei ollut pelissa vallitsevassa osassa koska menetin noin 50 senttia. Pelissa oli mukana poliisinkin edustaja joten mukava etta virkavalta valvoo uhkapeleja. Taman jalkeen kavelin muutaman tunnin Chinatownin lapi takaisin majapaikkaan ja menin aikaisin nukkumaan.

Huomenissa lennan Singaporeen neljaksi yoksi kaverini luo. Singapore on Aasian maista kalleimmasta paasta, joten auttaa suuresti etta saan majoittua ilmaiseksi tuon ajan. Kohtuuhintaista ruokaa kaupungista kylla kuuleman mukaan loytyy, juomapuolella ollaankin sitten vahan kalliimmassa kategoriassa.

Thaimaa / Chiang Mai

Takaisin niin sanotun sivilisaation parissa pitkasta aikaa. Tarkoitan talla sita etta kadut ovat paallystettyja, katuvalot on asennettu ja infrastruktuuri on aivan eri tasolla Thaimaassa kuin naapurimaissaan. Vietnamia ehka lukuunottamatta. Bussimatka Vang Viengista vei kuutisentoista tuntia, mutta bussia vaihdettaessa oli ruokailu ja koska tulin Vientianen kautta, ehdin olla siellakin kolmisen tuntia jaloittelemassa. Minibussissa nukkuminen onnistui jotenkuten rinkkojen paalla takapenkilla.

Chiang Mai, Pohjois-Thaimaan kruunu on paikka jota monet ovat suositelleet, siksi paatin suunnata sinne. Kaupungissa on n. 170000 asukasta, metropolialueella yli miljoonan. Keskustan alue on kaveltavissa ja on paljon siistimpi ja hiljaisempi verrattuna Bangkokiin. Saavuin kaupunkiin jo kuuden jalkeen aamulla joten edessa oli majapaikan etsiminen eika siina kauaa mennyt.

Samainen paiva meni kavellessa helteessa, ja kaupunki vaikutti erittain ystavalliselta ja edulliselta majoituksen ja ruoan suhteen. Katukeittiossa syomani kananuudeliannos maksoi vajaan euron verran veden kera. Olutpullo maksaa euron verran ja aamiainen irtoaa samalla hinnalla.

Varasin elefanttisafarin, koska en ole koskaan elefantilla ratsastanut. Ilmeni, etta matkaohjelmassa oli paljon muutakin kuten viidakkovaellus, koskenlasku kumiveneilla seka bambulautoilla jokea pitkin lipuminen. Pitihan moinen turnee varata samantien hinnan ollessa kohdallaan.

Paiva alkoi elefanttisafarilla. Kaksi henkea per elain, ja minulle jai parittoman osa. Elefanttien selassa on tuolit joilla istua, mutta on myos mahdollista istua suoraan niskan paalle. Koska olin ainut selassa, valitsin niskan. Koska elaimet ovat arvaamattomia, tapahtui niin etta elefantti sai jonkun kohtauksen ja aloitti aika mukavan elamoinnin ja liikehdinnan paastyamme liikkeelle, joka tuli sinansa yllatyksena. Kamerani joka roikkui kaulassa heilui villisti yrittaessani pitaa tasapainoa ohjaajan rauhoitellessa elainta. En tieda kumpi huoletti enemman, oma hyvinvointini vai Nikon D90:n. Hetken paasta elain rauhoittui, ja siirryin suosiolla istumaan selan paalle. Loppumatka meni ilman kommelluksia.

Viidakko on taynna elaimia ja kaarmeita tuli nahtya pari-kolme kappaletta kiertaessa lyhyen reitin kasvuston halki. Kaarmeet pelkaavat usein ihmisia joten niista nakyi vain vilahdus, arviolta paikallinen kyylaji. Myrkyllisia yhta kaikki joten ei kannata tunkea katta ihan joka paikkaan.

Vaelluksen ja vesiputouskaynnin jalkeen aloitimme koskenlaskun, melko rauhallista jokea pitkin. Koska vesi on alhaalla tahan aikaan vuodesta, mitaan mahdottomia putouksia ei paase syntymaan. Joka tapauksessa luvassa oli kostea keikka ja mahtava kokemus koska moista ei ole tullut ennen kokeiltua. Bambulautalla lipuminen oli leppoisampaa joen alajuoksulla.

Koko paivan ohjelma maksoi naurettavat 14 euroa, johon sisaltyi lounas. Paivan kesto oli noin yhdeksasta aamulla iltakuuteen, ja hinta-laatusuhdekin oli kohdallaan. Tassa kirjoituksessa mainitsin vain paivan kohokohdat. Alueella on viela paljon nahtavaa, joten katsotaan mita lahipaivat tuovat tullessaan.

Vang Vieng

Vientianessa tuli vietettya nelisen yota, ja matka jatkui pohjoiseen vajaan neljan tunnin bussimatkan paahan Vang Viengiin. Jos joku paikka Laosissa on kuuluisa jostain, niin Vang Vieng tubingista. Kyla sijaitsee pitkan joen varrella, ja kuuluisin ulkomaalaisille suunniteltu harrastus on joen laskeminen autonrenkaalla.

Tassa vaiheessa on hieman valotettava minkalaisesta aktiviteetista on kyse. Joen varrella on suuri liuta baareja josta omistajat heittavat koyden ja vetavat renkaalla laskijoita rantaan kaljaa ottamaan. Vesiurheilu ja viinakset.....ei kuulosta hyvalta idealta. Koska aktiviteetti kuitenkin kiinnosti, varasin hieman samantyyppisen ekskursion.

Noin 12 porukan ryhma lahti ensin avolavan perassa n. 15km Vang Viengista eteenpain, ja kavimme katsomassa Elephant Cave -nimista luolaa. Kyseisen luolan lahella oli toinen luola, Water Cave jossa paasimme kokeilemaan tubingia. Talla kertaa tosin otsalamppu paassa ja kymmenia metria pitkin pimeaa luolastoa viileahkossa vedessa. Mieleenpainuva kokemus.

Loppupaiva laskettelimme kajakilla jokea alas, hieman kovemmalla vauhdilla kuin autonrenkaalla menijat. Jo ensimmaisessa mutkassa parin jenkkikaverin suunnasta kuului molskahdus, itse sailyin koko reissun kajakissa malesialaisen parini kanssa. Pysahdyimme matkalla katsomaan mista tubingista todella on kysymys, eli rantauduimme baariin. Samalla paikalla oli monia keinuja, joilla ihmiset voivat hypata jokeen monen metrin korkeudessa, jurripaissaan tietysti. Tassa vaiheessa oli selvaa etta on vain ajan kysymys koska jotain sattuu.

Eipa kauaa mennyt kuin pari arviolta parikymppista naisihmista paatti heilauttaa keinulla itsensa jokeen. Ainut vaan etta keinuminen paattyi pahan nakoisesti rantametsikkoon juurakoille. Tuloksena kajakkireissi kylille ja tubingin surullinen loppu. Onneksi ei kaynyt pahemmin. Valitettavasti taysin arkipaivaa taalla. Seurueemme jatkoi kajakeilla matkaa maaranpaahan.

Vientiane

Rytkyttelimme paikallisbussissa kymmenisen tuntia pohjoiseen Savannakhetista. Bussi pysahtyi monta kertaa ja vauhti oli alhainen koska tiet ovat huonossa kunnossa. Kaiken lisaksi kommunisteilla ei ole mihinkaan kiire, bussi lahtee sitten kun sen on aika lahtea.

Vientianeen saavuimme vasta pimean aikaan, seitseman jalkeen. Otimme yhteisen kyydin paikallisten kanssa skylabilla (paikallinen versio tuk-tukista), matkatavaroina sokeri -ja viljasakkeja ja muuta tarpeellista. Kyyti oli raskaasta kuormasta johtuen melko hidasta mutta sujuvaa ja paasimme keskustaan vaivatta.

Keskustasta loytyi guesthouse sopivahkoon hintaan joten majoittauduimme ja lahdimme syomaan laheiseen ravintolaan. Olut maistui erikoisen hyvalta pitkan bussimatkan jalkeen. Myohemmin kavimme viela pubissa, joita ei kovinkaan monta kaupungissa ole vaikka paakaupunki onkin.

Vientiane on mukavan rauhallinen, hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi Phnom Penhiin. Liikenne toimii ja liikennesaantoja noudatetaan, eika autoja ja moottoripyoria oli ylenmaaraisen paljon. Iltaisin kaupunki tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta.

Paikallisten laskuopissa tuntuu olevan pienta parantamisen varaa. Ainakin kolmasti saman paivan aikana ravintolalaskusta puuttui joku juoma tai ruoka. Samaten internetkahvilassa soittamani ulkomaanpuhelun paikka unohti kokonaan laskuttaa. Illallisella hampurilaisen lisaksi olleet kevatrullat jaivat listalta pois, jatin tippia korvatakseni menetyksen.

Eilen illalla istuimme Liquidbar -nimisessa suhteellisen mukavassa juottolassa ja tarinoimme amerikkalaisen baarimikon kanssa, joka oli ollut reissussa 8 kuukautta. Myohemmin illalla saksalainen websivujen yllapitaja kertoi tulleensa vain uusimaan viisuminsa ja palaavansa Thaimaaseen jo seuraavana paivana. Koska pubi meni kiinni kommariaikojen mukaisesti keskiyolta, saimme kylla viela juomat mutta meidat ohjattiin takaovesta pihalle. Kauppa se on joka kannattaa.

Tanaan on taas +34 ja taysin pilveton keli, joten kavelimme paahteessa That Luangia katsomaan. Kyseinen monumentti on Laosin kansallissymboli ja oli vaikuttavan nakoinen ilmestys. Miinuspuolena sijaintinsa joka oli hieman syrjassa keskustasta nahden. Turisteja paikassa oli vain kourallinen.

Laos / Savannakhet

Aikaistin rajanylitysta Laosiin parilla paivalla, koska Vietnamin sateet jatkuivat aina vaan. Rajanylitys Lao Baosta on katevin ja suosituin paikka menna rajasta yli maateitse, joten otin siis bussin Huesta suoraan Savannakhetiin sen kautta. Matka kesti yhteensa noin kahdeksan tuntia.

Savannakhetissa olin sopinut kaverini kanssa tapaamispaikasta, mutta koska bussikyyti kesti odotettua kauemmin tapasimme vasta iltasella eraassa kahvilassa. Huomasin pian etta Laosin hintataso on Vietnamia alhaisempi ja meininki rennompaa. Liikenteessa ei turhia toottailla, eika kiirehdita.

Laolainen elamanmeno on verkkaista. Perheet katsovat televisiota yhdessa, majapaikan respassa ei usein saata olla ketaan tai kaikki ovat nukkumassa. Savannakhetin osalta kaupungissa ei juuri ollut mitaan tekemista, lukuunottamatta kauniit Ranskan siirtomaavallan ajalta sailyneet rakennukset ja kaunis katolinen kirkko.

Kaupungin vieressa virtaa Mekong rauhallista kulkuaan ja joen varrella on muutama mukava ravintola. Kaupungin keskusta on jokseenkin hajanainen, paakadulla olivat ainoat katuvalot muiden katujen ollessa pimeana. Ravintolat ovat aika hajallaan muutaman korttelin alueella. Savannakhetissa tuli vietettya kolmisen paivaa josta matka jatkui paikallisella kolistimella Vientianeen, tasta enemman seuraavassa paivityksessa.

Hue

Hoi Anin sateen loputtua ja saatuani edes muutaman onnistuneen valokuvan lahdin kamppeet viela suhteellisen markana bussilla 110km pohjoiseen Hueen. Kyseessa oli ns. Open Tour Bus joka kiertaa lapi Vietnamin ja pois voi hypata missa vaiheessa vain. Tama matka kesti kuitenkin vain nelisen tuntia tauko mukaanlukien. Tie kulki vuoristossa ja oli kapeahko joten meno on hidasta.

Huessa majoituin Amigo Hoteliin, talla kertaa kalliinpuoleinen huone (11 euroa) yhdeksi yoksi mutta erittain laadukas ja hyva palvelu. Koska vietan kaupungissa vain paivan, vuokrasin moottoripyoran ja lahdin kiertelemaan mahdollisimman paljon paikkoja ennen pimeaa.

Ajelin ensin ulos kaupungista etelaan kohti kuninkaallisia hautoja ja pagodeja. Niita on useita siroteltuna ympari maaseutua, ja ajattelin katsastaa muutaman niista. Jokunen tuli loydettyakin, samoin kaunis pagoda metsikon keskella. Jonkun matkan paassa tulin jonkinasteisella sotaan liittyvalle paikalle, jossa paikallinen ukkeli naytti ympariinsa paikkoja. Ymmarsin sen verran, etta paikassa oli joukkohautoja joihin amerikkalaiset sodan aikana pistivat Viet Congin porukkaa monttuun. Kavin myos sisalla bunkkerissa jossa amerikkalaiset pitivat sotilaita vankeina.

Loppupaivan vietin Citadelissa joen pohjoispuolella. Kyseessa on suuri linnakealue, joka sai sodan aikana pommia oikein urakalla, ja osaa siita naytettiin restauroivan. Paljolti alue on kuitenkin saastynyt ja sisalsi kauniita temppeleita. Epahuomiossa jatin moottoripyoran cyclokuskien lahettyville, ja tietenkin joku pelle meni laskemaan takarenkaastani ilmaa. Kun palasin pyoralle, huomautti kaveri heti etta rengas tyhjenemassa kelpaisiko kyyti. Paatin samalta istumalta kaasuttaa tieheni, rengas ei kuitenkaan ollut puhki.

Hoi An

Ja vesisade senkun jatkui kun kunto parani sen verran etta otin jaetun taksin saksalaisten kanssa 30km etelaan Hoi Anin maailmanperintokohteeseen. Kaupungissa on suuri maara vanhoja taloja, kasityolaiskulttuuria, paikallista gastronomiaa ja monenlaista nahtavaa pienen alueen sisalla, mutta ensimmainen paiva meni taysin hukkaan katsellessa taas loputonta sadetta. Positiivista oli intialainen sapuska brittien ja irkkujen kanssa illalla.

Toisena paivana sade viimein loppui ja lahdin heti aamusta kavelemaan ympari kaupunkia. Kaupunki on joen varrella, ja joenpinta lahti nousemaan aika mukavasti estaen siltojen ylitykset monesta kohtaa. Ylimaaraista kavelylenkkia tuli siis jonkun verran. En ostanut lippua rakennuksiin sisaan, mutta kavin ilmaisissa ja otin kuvia ja seurasin muuten katuelamaa.

Hoi Anissa on runsaasti raataleita, ja on hankala sanoa kenella on paras hinta-laatusuhde mutta olin saanut yhden paikan Da Nangin guesthousen pitajalta vinkiksi, joten paatin teetattaa parit silkkipaidat. Puvun teetin jo Bangkokissa 2005 ja se on viela kaytossa taysin toimivana ja matkabudjetti ei salli moista, joten paidat saavat riittaa. Lopputulos oli hyva, hintaa 22 euroa yhteensa yhdesta pitkahihaisesta ja yhdesta lyhythihaisesta.

Huomenna jatkan matkaa Hueen, vanhaan paakaupunkiin josta viimeistaan 6.11 rajanylitys Laosiin 12h bussimatkalla Savannakhetiin. Sita odotellessa siis. Toivottavasti kyseessa ei ole ns. karaokebussi joita suurin osa joukkoliikennevalineista taalla on. Tarkoittaa sita etta koko matkan ajan elektroniikkasysteemista pauhaa mielettomalla volyymilla Vietnamilaiset Idolit tai paikallisen Jamppa Tuomisen hitit. Ratkaisu: korvatulpat tai oma mp3-soitin.