Tour de Andalucía

Lämpötilojen noustessa +35-40 väliin espanjalaiset ympäri maan alkavat valua kohti rantoja heinäkuun puolivälistä eteenpäin. Tämä mahdollistaa esimerkiksi Andaluciassa reissaamisen kohtuuhintaan ja monissa kohteissa saa olla suhteellisen rauhassa ja pääsee kokemaan paljon autenttisemmin asioita. Varasin siis reissun sillä olettamuksella että matka alkaa Sevillasta ja päättyy Granadaan ja aikaa kierrellä olisi 8 päivää. Lennot Barcelona-Sevilla ja Granada-Barcelona hankin Vuelingilta kohtuulliseen 140 euron hintaan.

Sevillaan saavuttuani yömyöhäisellä ilmeni ettei busseja keskustaan enää mennyt mutta tarjouduin kahden suomalaisen seuraan jakamaan taksikuluja ja pääsinkin jokseenkin siedettävään hintaan hotellille. Verkkaisen sisäänkirjautumisen jälkeen uni maittoi makeasti, huone oli pieni mutta hotelli ja yleiset tilat hyvin siistejä.

Nautittuani runsaan aamiaisen läheisessä kahvilassa kiertelin katedraalin aukion liepeitä kohti joenrantaa ja lämpötilan kivutessa 40 asteen tuntumaan pitäydyin pääosin varjoisilla kujilla. Sinällään 40 asteen lämpötila ei estä toimimista ja liikkumista yhtään, täytyy vain muistaa tankata vettä säännöllisin väliajoin. Ilmankosteuden ollessa hyvin pientä joka on tyypillistä Andalusian alueelle, lämpötila ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin mitä mittarista voisi päätellä.

Vierailin päivällä Archivo General de Indiasissa jonne on koottu suuri kokoelma dokumentteja Espanjan suurvalta-ajasta Amerikassa ja Filippiineillä. Rakennus oli erittäin hieno ja paikan päällä näytettiin videota joka kertoi mielenkiintoisella tavalla rakennuksen historiasta. Jatkoin matkaa Metropol Parasolille joka on suuri puurakennalma jonka terassilta oli hienot näkymät yli kaupungin. Tämän jälkeen söin illallista lähistöllä.

Seuraavana aamuna otin bussin lentokentälle josta piti noutaa varaamani vuokra-auto. Olin varannut pienimmän kokoluokan budjettisyistä mutta sain alleni hieman suuremman Seat Ibizan vuosimallia 2016 jolla oli hyvä aloittaa kierros pitkin hyväkuntoisia teitä joita Espanjassa riittää. Ensimmäiselle päivälle olin suunnitellut urakoida 400km matkan kahdella pysähdyksellä joten lähdin ajoissa liikkeelle.

Ajelin ensin Cadiziin jossa jätin auton juna-aseman parkkiin ja kävelin katedraalin aukion ohi kohti rantaa ja siellä sijaitsevalle linnoitukselle. Keli oli sopiva +32, rannalla oli paljon porukkaa ja vietin paikassa hyvän tovin odotellessa lounaspaikkojen avautumista. Maukkaan lounaan jälkeen noudin auton ja jatkoin matkaa Gibraltarin suuntaan, jossa jätin auton La Línean puolelle parkkiin ja kävelin rajan yli.

Ylitettyäni rajan Gibraltarissa piti vielä ottaa bussi joka vei kaupungin keskustaan, ja sieltä kävellä kohti köysirataa joka veisi minut näköalapaikalle. Jo tässä vaiheessa aloin ounastella että päivästä tulisi pitkä koska siirtymisiin tuhraantui aikaa melko lailla. Pääsin lopulta näköalapaikalle ja maisemat olivat kyllä vaikuttavat, lisäksi paikalla parveilevien apinoiden touhuja oli mielenkiintoista seurata.

Kello alkoi olla jo seitsemän maissa illalla kun jatkoin matkaa La Línean puolelta sisämaahan päin kohti Rondaa josta olin varannut hotellin. Tie Rondaan oli uskomattoman hieno joskin erittäin mutkainen, vuorijonoa toisensa perään ja laskeva aurinko loi vielä oman hienon efektinsä kaasutellessani rauhallisesti menemään. Puolivälissä matkaa poliisi pysäytti koska tiellä oli sattunut kolari, jostain syystä koki tarpeelliseksi läksyttää minua koska en pysähtynyt juuri haluamaansa paikkaan. Minähän en autoineni vuorenseinässä kuitenkaan ollut joten vastailin kylmäkiskoisesti ja jatkoin matkaa. Saavuttuani Rondaan sain hotellin aulasta hyvät ruokavinkit ja painelin gastrobaariin syömään, tapakset olivat erinomaisia ja samalla oli menossa jalkapallon EM-kisojen finaali televisiosta.

Rondan kaupunki on rakennettu vuoristoon ja näkymät kaupungista ovat huikeat sekä lähialueille että kaupungin keskustaa ympäröiviin rotkoihin. Käytännössä kaupungin halkaisee keskeltä rotko, jonka yli on rakennettu 1700-luvulla silta (Puente Nuevo). Rotkon pohjalle johtavalta polulta sain muuutamia hyviä kuvia sillasta ja kaupungista, mutta en lähtenyt urheilemaan pidemmälle koska seuraava kaupunki jo odotti.

Olin kokolailla puhki edellisen päivän pitkästä ajomatkasta joten jatkoin matkaa vain vajaa 100km itään Rondasta Antequeraan josta olin varannut seuraavan hotellin. Pidin kaupungista erittäin paljon koska turisteja oli vain kourallinen, kukkulalta jossa kaupungin Alcazaba (linna) sijaitsi avautuivat huikeat näkymät kaupungin valkoisille katoille ja ympäröiville vuorille. Kävelin myös kaupungin Dolmeneille (kts. Wikipedia tai lue Asterixia ) mutta kyseinen paikka sattui olemaan kiinni. Illallismenun nautin hotellia vastapäätä olevalla aukiolla ulkona.

Lähdin rauhassa jatkamaan matkaa seuraavana aamuna kohti Sierra Nevada koukaten moottoritietä Malagan ohi noin 185km päässä olevaan kohteeseeni Capileiraan. Capileira sijaitsee Las Alpujarrasin laaksossa Sierra Nevadalla 1500 metrin korkeudessa. Tie perille oli hyvässä kunnossa ja päätin nähtyäni hotellin uima-altaan varata samantien toisen yön perään ja nautiskella vuoriston ilmastosta vähän pidemmän aikaa.

Sierra Nevadan ylemmille rinteille pääsee vain etukäteen varatulla bussikyydillä ja olinkin aiemmin soittanut ja varannut itselleni paikan jotta pääsisin ylängölle hieman vaeltamaan. Noin 45min mittaisen enemmän tai vähemmän kauhean ajomatkan jälkeen bussi jätti seurueemme Alto del Chorrilloon noin 2700m korkeuteen ja huomasin pian että olisin ehkä voinut hieman tehdä taustatyötä ennen paikan päälle lähtöä. Olin siinä luulossa että pääsen 2,5 tunnin päästä takaisin alas mutta ilmeni että seuraava kyyti tulisikin vasta 6 tunnin päästä noukkimaan suurimman osaa vaeltajista. Olin varustautunut yhdellä 750ml vesipullolla ja suklaalevyllä ja pian ilmeni että lähes kaikki bussissa olevat matkaajat olivat trekkaamassa Mulhacenille, joka on Manner-Espanjan korkein huippu. Päätin itsekin sitten valloittaa sen ja alkoi armoton veden säännöstely kun lähdin ylöspäin. Huipulle lopulta pääsimme vajaassa kolmessa tunnissa ja alaspäin mentäessä aika puolittui. Bussia odotellessa aika kävi pitkäksi ja väsymys alkoi painaa ja hotellille päästyäni vesihörppy maistui. Kaikki se vaiva oli kyllä kokemuksen arvoista, ja olin sentään saanut huipulla ruotsalaisilta tytöiltä hieman suolaista syötäväksi.

Capileirasta matkani jatkui kohti Granadaa mutta ennen sinne pääsyä kävin moikkaamassa vanhaa työkaveriani Irlannin ajoilta Lecrinin kylässä joka oli aivan ajomatkan varrella. Lounastimme paikallisessa kuppilassa ja sain ystävällisesti kyydin lentokentältä johon palautin vuokraamani auton yhtenä kappaleena. Granadaa varten olin varannut kaksi yötä joka riittäisi hyvin kaupunkiin tutustumiseen.

Granada on kuuluisa tapaksistaan ja homma toimii sillä lailla että tilatessasi oluen tai vaikka viinilasin, mukana läjähtää mojova lautanen vaikkapa lihapullia tai muuta pikkupurtavaa. Tämän kuvion toistettuaan muutaman kerran matkaaja voi todeta ettei erillistä illallista tarvita. Kävin kuitenkin syömässä ihan ravintolassakin eikä ruoka taaskaan huonoa ollut.

Lähtöpäivän aamulle olin varannut hyvissä ajoin liput netistä Alhambraan, joka on Espanjan eniten vierailtu nähtävyys (https://fi.wikipedia.org/wiki/Alhambra). Käytin kierrokseen vajaat kolme tuntia, istuskellen välillä puistonpenkeillä puutarhassa tai muuten vain kierrellen alueella. Aivan ehdoton kohde jokaiselle Granadan matkaajalle ja hieno esimerkki islamilaisesta rakennustaiteesta. Lisäksi kaupungin reunamille avautuvat näkymät lähivuoristoon ovat valokuvaamisen arvoiset.

Loppupäivän kiertelin ympäri kaupungin lukuisia aukioita välillä pysähdellen juomaan jotain ja lounastin intialaisessa ravintolassa vaihtelun vuoksi. Lentokentälle jouduin ottamaan taksin koska viimeinen bussi lähti yli kuusi tuntia ennen lentoni lähtöaikaa joten pieneksi tietämässäni terminaalissa olisi ollut aikamoinen odotteleminen ja vietin saman ajan mieluummin kaupungissa. Lento lähti ajallaan ja olikin jo hitusen yli tunnin päästä perillä Barcelonassa, jonka ilma tuntui mukavan "viileälle" Etelä-Espanjan lämpöjen jälkeen.

La Habana & Trinidad

Kesäkuussa 2016 päätin matkustaa Kuubaan, ja olin varannut liput Air Francelta Barcelona-Pariisi-La Habana jo kolmisen kuukautta aiemmmin hyvään hintaan. Yhdysvaltojen kauppasaarron loputtua ja Castron veljesten vielä ollessa elossa, alkaa olla viimeisiä aikoja nähdä Kuuba ennen suuria muutoksia joista osa on jo eittämättä pantu alulle.

Kokeneelle reissaajalle kävi heti lähtiessä rankemman luokan mittavirhe, omatoimimatkaajalle Kuubaan tarvitaan ns. "tarjeta de turista" joka on ns. viisumia vastaava dokumentti. Tietenkään en ollut kyseistä dokumenttia hankkinut etukäteen kun siitä ei ollut missään mainittu enkä saanut sitä El Pratin lentokentän matkatoimistosta hankittua lennon lähtöä ennen sen ollessa suljetun koska oli sunnuntai. Tästä episodista tuli noin 400 euroa rotsiin ja jouduin bookkaamaan uudet lennot seuraavalle päivälle, sain ne onneksi samaan edulliseen hintaan.

Lento Havannaan sujui sangen leppoisasti Boeing 777-300ER -koneen kyydissä, katselin leffoja ja torkuinkin pienen tovin. Olin perillä puoli yhdeksältä illalla ja sain matkalaukkuni todella nopeasti ja tämän osalta kävi hyvä tuuri koska kentällä saattaa laukun saamisessa vierähtää joskus 2-3 tuntia. Sopimani kyyti oli heti vastassa ja pääsin puhumaan espanjaa paikallisten kanssa joka helpotti asiointia huomattavasti.

Majoituin hostalissa Centro Habanan alueella ja hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen lähdin tutustumaan jalan kaupunkiin. Heti ilmeni että kaupunki on täynnä vanhoja jenkkirautoja ja ties minkä vuosimallin päristimiä 1500-1600 sarjan Ladasta Moskvitšeihin. Hostalin sijainti oli kuitenkin sen verran hyvä etten tässä vaiheessa tarvinnut mittaria alle sen kummemmin, etenin hitaasti kävellen varjossa koska keli oli kostean kuuma +32 asteen paikkeilla.

Katedraalin aukiolla hörppäsin kahvit ja kiertelin samalla muita keskustan aukioita, lähinnä tutustuen katuelämään ja yrittäen olla aktiivinen matkustuspäivän jälkeen. Illalla istuskelin pitkän aikaa Malecónin rantabulevardilla jutellen paikallisen miehen kanssa jolla oli koira. Ilmassa oli ukkosta mutta itse sateelta vältyttiin, sain kuitenkin otettua muutaman kuvan komeasta salamoinnista.

Seuraavina päivinä kiertelin jalan hyvinkin kattavasti kaupunkia sekä Centron että Vedadon alueella, löysin hyviä ruokapaikkoja olin yllättynyt kuinka hyvin tehtyä ja kohtuuhintaista ruoka oli. Muutama vuosi sitten tilanne valitettavasti vielä oli se että tarjolla ei olisi ollut kuin riisiä ja papuja. Markkinatalous on tullut Kuubaankin ja uusia yrityksiä syntyy jatkuvasti ja se näkyy paremmin saatavilla olevina palveluina ja hyödykkeinä. Hienoimman illalliskokemuksen tarjosi Vedadossa ravintola El Litoral, jonka terassilta sai nautittua hienosta auringonlaskusta. Ruokakin oli erittäin laadukasta ja kohtuuhintaista.

Vietettyäni nelisen päivää Havannassa otin jaetun taksin lauantaina 350km päähän Trinidadin kaupunkiin, joka sijaitsee Havannasta kaakkoon. Matka kesti reilut neljä tuntia ja paikallinen musiikki pauhasi autossa volyymit yhtä lailla kaakossa. Perillä majoituin Havannan hostalista saatujen kontaktien perusteella kaupungin keskustaan. Heti saapuessani huomasin ison kontrastin Havannaan, nyt oltiin pienessä kolonialistisessa kaupungissa maaseudulla.

Trinidadissa sattui olemaan kyseisenä viikonloppuna vuosittaiset fiestat käynnissä ja tehdessäni Lonely Planetissa mainittua kävelykierrosta huomasin että kaupunki on täynnä hevosia ja ratsastajia jotka naukkailivat olutta hevosen selässä. Osa hevosista oli villimpää sorttia ja kaduilla sai varoa ettei tule jyrätyksi. Illalla yhdestä kaupungin aukioista järjestettiin konsertti ja porukkaa oli paikalla pilvin pimein nautiskelemassa musiikista ja oluesta. Saavuin itse paikalle käytyäni ensin syömässä illallista paikassa Guitarra Mia, josta sai kuubalaisen sikarin lahjaksi aterian päätteeksi.

Sunnuntaina olin sopinut kuljetuksesta edelleen jaetulla taksilla takaisin Havannaan mutta ennen sitä suuntasin aikaisin aamusta Playa Ancónille n. 10km päähän Trinidadista. Ranta oli erittäin hieno, täynnä valkeaa hiekkaa ja merivesi tosi kirkasta. Mikä parasta, turisteja tai ihmisiä ylipäätään oli paikalla melko vähän joten kierrosta sai tehdä rauhassa. Uimakamppeeni olivat Havannassa joten jouduin tyytymään kahlaukseen tällä kertaa. Ennen paluuta Trinidadiin käytin rannalla sijaitsevassa hotellissa nettiä tunnin verran koska en ollut tarkistanut sähköpostejani viikkoon. Kuubassa internetin käyttö on vielä tarkasti säännösteltyä ja siihen tarvitaan access token joka pitää ostaa suuremmista hotelleista joten tein jo reissun alussa tietoisen päätöksen olla käyttämättä nettiä muutamaan päivään.

Palattuani Havannaan vietin viimeisen yön toisessa hostalissa koska ensimmäinen majapaikkani oli valitettavasti täynnä. Omistajat Nelly ja Alejandro olivat uskomattoman ystävällisiä ja järjestivät kaiken puolestani ja koko oleskelustani heidän paikassaan jäi vain hyviä muistoja. Ei toinenkaan hostal huono ollut mutta paikkana persoonattomampi. Toissaviimeisen illan vietin Fabrica de Arte Cubanassa joka on ns. kulttuurin sulattamo jossa voi tutustua taiteeseen, katsella teatterinäytöksiä tai kuunnella musiikkia. Paikassa oli myös monta baaria ja paljon kansainvälistä porukkaa, erittäin suositeltava kohde siis!

Viimeinen päivä ennen illan lentoa kului jalkapallon EM-kisojen pelien parissa ja pakkailtuani tavarat olikin aika suunnata lentokentälle ja ottaa yölento Pariisiin josta jatkoin lyhyen vaihdoin jälkeen takaisin Barcelonaan.

Marrakech

Toukokuussa 2016 lensin viikonlopuksi Ryanairilla Barcelonasta Marrakechiin, lento kestää n. 2 tuntia ja maksaa sesongista riippuen 120-200 euroa. Oma hintani osui tuohon puoliväliin, menopaluu kustansi 170 euroa joka oli vielä kohtuuden rajoissa. Marrakechin lentokenttä on hyvin lähellä kaupungin keskustaa ja matka taittuu helpoiten joko ottamalla taksi tai fiksaamalla majapaikan kautta kuljetus perille asti. Tällä kertaa valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, koska Medina (Marrakechin vanha kaupunki) on tunnetusti hyvin sokkeloinen enkä halunnut hortoilla +37 luvatuissa lämpötiloissa tarpeettomasti.

Viikonlopussa ehti mukavasti, olin perillä jo perjantai-aamuna aikaisin joten järjestin tavarani Riadiin(https://en.wikipedia.org/wiki/Moroccan_riad) ja siellä sain tutustua uskomattoman ystävälliseen Noureddineen joka auttoi minut alkuun karttoineen ja sai heti oloni tuntemaan hyvin kotoisaksi. Hän varmisti vielä että osasin navigoida pääaukiolle (Jemaa el Fna) ja sieltä takaisin majapaikkaan, ja ongelmittahan se sitten lopulta sujuikin. Kun tiemme erkanivat, kävin syömässä kattoterassilla ensimmäisen paikallisen aterian ja ennen illallista vietin aikaa puistossa (http://www.jardinmajorelle.com/) joka inspiroi artisteja vielä näinäkin päivinä.

Hygieniasta paljon Marokon yhteydessä puhutaan ja sanoisin että terve varovaisuus on hyvä säilyttää: hanavedestä pysyttävä kaukana ja käytettävä pullovettä, kädet kannattaa pestä huolella ja jättäisin ehkä katukeittiön kokeilemisen toiseen kertaan jos ei halua Van Ribbentropia matkaseuraksi. Omalta osaltani kaikki sujui hyvin, ruoka oli erittäin hyvää, kohtuuhintaista ja hyvin tehtyä. Ruokavinkiksi ravintola Nomad (https://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g293734-d7009101-Reviews-Nomad-Marrakech_Marrakech_Tensift_El_Haouz_Region.html) joka tarjoili hyviä kasvispihvejä, kanaa ja lammaspataa käyttäen tuoreita raaka-aineita.

Toisena päivänä olin varannut päiväretken Ourikan laaksoon Atlasvuorille, jonne matka kesti minibussilla noin tunnin. Matkaseurueeni kanssa (1 kanadalainen, 2 ranskalaista) tutustuimme tyypilliseen Berberien asumukseen jonka jälkeen trekkasimme vesiputoukselle n. 1500 metrin korkeuteen. Koska Marrakechissa oli edelleen +38 oli vuoristossa keli paljon suotuisampi ja viileämpi, oma arvioni n. 10 astetta vähemmän koska hiki ei virrannut kiivetessä solkenaan. Lopulta laskeuduimme takaisin laaksoon ja palasimme minibussilla takaisin Marrakechiin.

Sunnuntaina aamulla olikin aika pakata laukut ja palata Barcelonaan. Reissu teki hyvää ja lyhyestä ajasta huolimatta ei tullut oloa että olisi ollut liian kiire paikasta toiseen. Hyvällä ennakkosuunnittelulla lyhyemmästäkin reissusta saa paljon irti, ja tässä tapauksessa majapaikan henkilökunnan avuliaisuus teki lähtemättömän vaikutuksen.

Pohjois-Espanjan kierros

Matkablogi on ollut telakalla pitkän aikaa mutta aion korjata asian nyt takaperoisesti ja valottaa hieman jo tapahtuneita reissuja muutamien kuvien kera. Lukijoille välihuomiona kerrottakoon että kirjoittaja asuu tätä nykyä Barcelonassa, joten luvassa on sekä espanjalaisia maisemia että muita lähialueiden kuvauksia.

Lokakuussa 2015 teimme viikon kierroksen Pohjois-Espanjassa ja reitti kulki jotakuinkin seuraavasti:
Barcelona->Briñas(*)->Lekeitio->San Juan de Gaztelugatxe(*)->Bilbao(*)->Potes->Cangas de Onis(*)->Oviedo(*), La Coruña(*), Santiago de Compostela (*). Paikat joissa yövyimme on merkitty tähdellä. Ajoimme siis läpi Katalonian kohti La Riojaa, jatkaen Pais Vascon kautta Cantabrian ja Asturiaksen kautta Galiciaan. Lopulta Santiago de Compostelasta palasimme junalla 13h mittaisen pätkän Barcelonaan.

Pohjois-Espanjan sää voi olla hyvin vaihteleva, mutta olimme siinä mielessä onnekkaita että pienehköt sateet osuivat vain kahdelle päivälle ja muuten oli aurinkoista 20-24 lämpöasteen välillä. Lokakuussa Espanjassa on vielä suurilta osin maata oikein hyvät ja aurinkoiset kelit.

Matkalla ehti nähdä ja tehdä kaikenlaista, Briñasin pikkukylän jälkeen ajettuamme vehreän Baskimaan halki rannikkoa kohden yövyimme hienoilla merinäköaloilla varustetussa San Juan de Gaztelugatxen saarekkeen tuntumassa, kyseiselle saarekkeelle myös kivuten josta avautui hienot näköalat rannikkoa pitkin. Bilbaon kaupunkikierroksen jälkeen kurvasimme hiljaisemmille alueille Los Picos de Europan kansallispuiston alueelle poiketen Potesin kylässä josta jatkoimme vuoristotietä Cangas de Onisiin. Oviedo josta mm. Espanjan nykyinen kuningatar Leticia on kotoisin, yövyimme kaksi yötä. Tämän matkan varrella kävimme myös Los Lagos de Covadongalla, uskomattoman hienot vuoristojärvet n. 1000k korkeudessa ja näkymät 2,5km korkeille huipuille.

La Coruñan satamakaupunki kohteli meitä hyvin matkan loppupuolella ja päätimme noin 1000km mittaisen ajomatkan palauttamalla auton pyhiinvaeltajien päätepisteeseen (Camino de Santiago) Santiago de Compostelaan, jossa saimme palkinnoksi niskaan viimeinkin sadetta.
Pohjois-Espanjan hyvin erilaiset autonomiset alueet ja monipuolinen luonto on varmasti mahtava kokemus ja aluetta voi lämpimästi suositella kaikille.