Hokitika-Fox Glacier-Wanaka

Jatkettuani matkaa Greymouthista otin suunnaksi etelän kohti Hokitikaa kuitenkin niin että kävisin ensin Hokitikan rotkolla joka sijaitsi 40km kaupungin ulkopuolella. Aikaa oli taas yllin kyllin ja sää suosi joten oli hyvää aikaa ajella parista risteyksestä ohikin. Mielestäni reitti rotkolle ei ollut kovin kummoisesti viitoitettu ja tulin ilmeisesti sellaisesta suunnasta että päädyin hetkeksi pois kartalta. Paikallinen pyöräilijä neuvoi minut nopeasti takaisin enkä ollut kuin pari kilometriä sivussa siltä tieltä jolla olisi pitänyt olla alunperin.

Rotkon vesi oli uskomattoman turkoosia eikä muita turisteja parveillut liikaa joten kuvia sai ottaa rauhassa. Hiekkakärpäsiä pyöri vaivana jonkun verran mutta niihin olin jo tähän mennessä tottunut. Tämäkin paikka ja nähtävyys oli helposti saavutettavissa autolla ja kävelyä perillä vain varttitunnin verran, joten erittäin helppoa. Laaksomaisemat mennen ja tullen rotkolle olivat kaikessa vehreydessään mieleenpainuvia.

Hokitikassa kirjauduin hostelliin joka sijaitsi kaupungin rajalla, paikkaa piti paikallinen pariskunta ja he olivat todella ystävällisiä maan tapaan. Tämän jälkeen suuntasin kiertelemään kaupunkia, kävin kaupassa hakemassa tarpeita ja lounaalla sekä vaihdoin kuulumisia paikallisten kanssa rannalla. Tuuli rannalla oli aivan uskomattoman kova ja aallokotkin sen mukaiset.
Lentolehtisestä selvisi että lähellä olisi kirkas järvi (Lake Mahinapua) jossa mahdollisuuus uimiseen joten suuntasin sinne uimahousujen ja pyyhkeen kanssa. Vesi oli arviolta 15-asteista ja uiminen virkisti mahtavasti, kertakaikkiaan upea paikka ja muistutti Suomen järviluontoa. Iltasella ajoin vielä uudestaan kaupunkiin syömään intialaisessa ja kuvailin auringonlaskua jonka jälkeen ostin kaupasta paikallista siideriä jota maistelimme muiden matkaajien kanssa ennen nukkumaanmenoa.

Hokitikasta Franz Joseph Glacierille ajoa kertyi seuraavana aamuna vajaat 140km ja ensi töikseni kävin kysymässä turisti-infosta kuinka jäätikön alareunaa pääsisi tarkastelemaan ja minut neuvottiin ajamaan 4km läheiselle parkkipaikalle josta kävelyreitti lähtisi. Matkalla tihutti aivan aavistuksen vettä ja poimin saksalaisen liftarin kyytiini koska ajattelin tuon 4km matkan olevan aika tylsä taivaltaa jalan siinä vaiheessa. Vaihdoimme kuulumisia ja taivalsimme kimpassa jäätikön alareunalle kuvia ottaen ja palattuani lounastamaan kylään tiemme erkanivat.

Olin varannut seuraavan majapaikan Fox Glacierista joka on toinen jäätikkö etelämpänä mutta ennen sinne kirjautumista ajoin kylän ulkopuolella Matheson-järvelle kiertämään n. 2 tunnin mittaisen luontopolun jolta selkeänä päivänä aukeaa näkymät Mt. Cookille ja muille korkeimmille Alppien huipuille. Kyseisenä päivänä keli ei ollut mahdottoman huono mutta ei niin hyväkään joten vuoret jäivät pilviharsojen taakse. Reitti itsessään oli mielenkiintoinen täynnä kaunista sademetsää ja järvimaisemaa ja löytyipä parkkipaikalta vielä kahvilakin.

Fox Glacieriin viimein saavuttuani söin siellä varmasti koko reissun parhaimman ruoka-annoksen Last Kitchen -ravintolassa: fenkolirisottoa kanafileellä. Annos oli erittäin kohtuuhintainen ja verrattuna muihin kokemuksiini tähän mennessä matkaa ylitti kaikki odotukset. Selvästi oikea kokki asialla siis, eikä normaalia turistimössöä jota liian usein tarjoillaan helppouden ja nopeuden takia!

Matkasuunnitelmaani ei kuulunut nukkua yhteismajoituksessa aivan joka yötä ja päätin käyttää hotels.comin ilmaisen hotelliyön Wanakassa ja aloittaa "lomailun" joka joskus reppureissatessa saattaa unohtua. Tiedossa oli siis päivä mukavassa hotellissa jossa pääsi kuntosalille, saunaan sekä ulkoilma-altaaseen polskimaan (vesi tosin oli todella kylmää) ja lopulta poreammeeseen lokoilemaan. Olin jo aiemmin päivällä käynyt Wanakassa syömässä ja kuvaamassa hienoa järvimaisemaa joten päätin illastaa hotellin ravintolassa ja vetäydyin ajoissa nukkumaan valmiina jatkamaan matkaa Länsivuonoille.

Christchurch-Arthur's Pass-Greymouth-Punakaiki-Westport

Saapuminen Christchurchiin oli hieman kuumottava koska Kaikouran maanjäristyksestä oli vain kolmisen päivää aikaa. Saavuttuani lentokenttäbussilla hostellille ilmeni pian että elämä jatkui kaupungissa entiseen malliin, mutta mahdollisia jälkijäristyksiä toki saattaisi olla odotettavissa. Aivan minimaalista liikettä tunsinkin kaupungilla kiertäessäni, ja seuraavan yön aikana huonetoverina ollut kalifornialainen oli tuntenut pientä heilumista (kirjoittajan nukkuessa sikeästi).

350,000 asukkaan kaupungiksi Christchurch tuntui paljon pienemmältä ja oli helppo navigoida. Suurin huomio kiinnittyy rakennustelineiden ja rakennusalueiden määrään koska kaupunkia edelleen jälleenrakennetaan tuhoisan 2011 vuoden maanjäristyksen jäljiltä jossa menehtyi 185 ihmistä. Kaupunkia jälleenrakennetaan erittäin fiksulla tavalla, ei "high-rise" -meininkiä vaan hyvin ihmisläheistä kaupunkisuunnittelua vastaavien varalle.

Olin varannut auton etukäteen jota lähdin noutamaan nukuttuani ensimmäisen yön Uuden-Seelannin kamaralla, ja vuokraamo löytyikin helposti lentokentän läheiseltä teollisuusalueelta. Mallina tällä kertaa pienehkö Mazda Demio automaatilla, vaihteiston ajattelin helpottavan ajamista vasemmalla puolella koska en ollut sitä aikaisemmin tehnyt vaikka asuinkin Dublinissa 2.5 vuotta. Ensimmäisen risteyksen aivot ympäri -shokkireaktion jälkeen olinkin jo tiellä 73 matkalla kohti Arthurin solaa ja määränpäätäni Greymouthia länsirannikolla. Kaikouran maanjäristyksen takia tehtyjen perumisten takia jouduin muuttamaan majoitussuunnitelmiani ja ikään kuin hidastamaan tahtia joten otin heti alusta lähtien kiireettömän matkavauhdin.

Matka kohti Alppeja taittui pitkälti sadekelissä, joka selkeni vasta vuorten länsipuolella. Puolivälissä matkaa pysähdyttyäni törmäsin espanjalaiseen turistiporukkaan ja vaihdoimme kuulumisia, jonka jälkeen pysähdyin kahville Moana-nimiseen pikkukylään joka sijaitsi järven rannalla. Kahviseuraksi sain paikallisen eläkeläispariskunnan Lizin ja Albertin, joiden kanssa oli todella mukava rupatella ennen kuin jatkoin matkaa. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen jonka olivat tavanneet joten kaukana kotoa selvästi oltiin.

Saavuttuani Greymouthiin ajelin sujuvasti hostellista ohi mutta kysyin neuvoa paikalliselta mekaanikolta jonka kanssa jäin suustani kiinni pitemmäksi aikaa. Tässä vaiheessa alkoi tulla selväksi että Uusiseelantilaiset olivat todella aidosti ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Ilalla kävelin sataman tuntumaan istuskelemaan auringossa jonka jälkeen kävin syömässä ja aloin valmistella seuraavan päivän reittiä.

Aamulla lähdin hyvin ajoissa kohti pohjoista nähdäkseni ns. "Pancake Rocksit" Punakaikissa. Rantatien pohjoiseen sanotaan olevan yksi kuuluisimmista ja kauneimmista ja allekirjoitan tämän helposti. Noin tunnin ajon jälkeen olin perillä ja kävelin lyhyen opastetun polun kautta näköalapaikalle ottamaan valokuvia ja videoita kännykällä. Meren pauhu ei ollut parhaimmillaan laskuveden takia joten suunnistin turisti-infoon kyselemään suosituksia päivälle ja sieltä neuvottiinkin käymään läheisellä Truman Beachillä ja jatkamaan kauemmas pohjoiseen katsomaan hyljekolonnaa. Otin neuvosta vaarin ja vaihdoin vaelluskengät ja kevyempää varustusta ylle koska keli oli aurinkoinen ja sopivan lämminkin reilussa 20 asteessa.

Truman Beachillä ihailin pitkän tovin mahtavia aaltoja ja meren pauhua, parhaat nähtävyydet ovat monesti ilmaisia! Edelleen jatkoin kohti hyljekolonnaa jossa luvassa oli lisää kävelyä kunnes saavuin näköalatasanteelle. Eläinten suojaväri oli erittäin hyvä, ensin näytti siltä ettei kivillä ole ketään mutta hetken päästä alkoi tapahtua ja useampikin möykky alkoi nostaa päätään. Osa hylkeistä makoili auringossa ja osa kävi vilvoittelemassa ja paikallisessa ruokakaupassakin. Mielenkiintoinen paikka seurata eläimiä luonnollisessa elinympäristössään.

Matkani jatkui edelleen pohjoiseen koska aikaa oli joten tein vielä mutkan Westportissa koska syödäkin piti. Samalla päätin varata toisen yön Greymouthiin ja jatkaa matkaa etelään vasta seuraavana päivänä. Lounaaksi syömäni lammassalaatti oli erittäin maukas ja kohtuuhintainen (reilut 10 eur). Ennen paluutani Greymouthiin tein päivän toisen stopin Punakaikissa ja nyt nousuveden jyllätessä meressä oli voimaa ja tyrskyjä riitti. Paikalle ominaiset ns. "blowholet" puhalsivat nyt merivesihöyryä aina suurimpien aaltojen osuessa rantakivikkoihin. Vaikuttava paikka kaikin puolin.

Australia & Uusi-Seelanti

Viimein koitti kirjoittajalle se vuosia odotettu hetki että matkaan oli taas lähdettävä ja tällä kertaa aivan toiselle puolen maapalloa, Uuteen-Seelantiin. Qatar Airways avasi lokakuussa 2016 uuden reitin Helsingistä Dohaan josta järjestyy suorat yhteydet Sydneyyn joten varasin heiltä erittäinkin kohtuuhintaiset lennot jo hyvissä ajoin loppukesästä. Halvimmillaan liput olivat 800 eur tietämissä, oma hinta lopulta asettui 1000 eur joka vielä sangen kohtuullista ottaen huomioon välimatkat. Helsinki-Doha välillä reitti lennetään A320 -konetyypillä joka on 6h lentoa ajatellen aika piskuinen, mutta Doha-Sydney -väli (14-15h) lennetään A380 -koneella jossa tilaa piisaa ja kapasiteettia 520 matkustajalle.

Reissun alkuperäistä suunnitelmaa alla lyhyesti listattuna, kokonaisuudessaan reissu kesti 19 päivää.

-Lento Dohan kautta Sydneeyn (Qatar Airways) jossa 3 yötä
-Lento Christchurchiin (Emirates) Eteläsaarelle
-Auto alle 11 päiväksi (Ace Rental Cars, Jari J kiitos vinkistä!)
-Reittinä Christchurch-Kaikoura-Greymouth-Fox Glacier-Wanaka-Te Anau-Milford Sound-Queenstown-Mt Cook Village-Christchurch
-Lento takaisin Sydneyyn (Emirates) jossa 2 yötä

Lentoni Sydneyssä oli ajallaan ja koska hotellin respa ei enää illalla ollut auki, hain huoneeni avaimen ennakolta sovittuun tapaan tallelokerosta ja noudin läheisestä supermarketista iltapalaa jonka jälkeen selailin nopeasta kännykästä uutiset. Silmiini sitten heti sattui "7.8 Richterin maanjäristys Uudessa-Seelannissa" ja tarkemmin luettuani selvisi että reissuni ei tule pysymään suunnittelemissani raameissa ja joutuisin todennäköisesti vaihtamaan ajoreittiäni. Tuossa vaiheessa en vielä tiennyt tarkemmin yksityiskohtia joten päätin palata asiaan lähempänä lentoani Eteläsaarelle.

Vietin ensimmäisen jokseenkin jetlagittoman päiväni Sydneyssä kävelemällä Botanic Gardensin kautta Sydneyn oopperatalolle. Oli mahtavaa nähdä tuo rakennus livenä vaikka sen oli nähnyt TV:stä ties kuinka monta kertaa aiemmin. Arkkitehtuuri miellytti silmää ja rakennus muistutti Delhin Lotus Templeä jonkin verran. En ollut tietoinen että arkkitehti tuli Tanskasta, lisäksi mielenkiintoista oli että talon mereen viettävillä portailla lepäilee aika ajoin hylje ja sen touhuja oli mukava seurailla.

Circular Quay jossa oopperatalo sijaitsee on Sydneyn lauttaliikenteen keskus joten hyppäsin suoraan lautalle ja suunnitin Manlyyn kaupungin pohjoispuolelle. Keli oli hieman pilvinen alkuunsa mutta alkoi kirkastua, Manly Beachilla ei juurikaan ollut auringonpalvojia ja jatkoin matkaani kierrellen käyden ensin teellä ja ennen keskustaan paluuta salaatilla Pure Wholefoodsissa (5/10 Darley Road) joka oli yllättävän pätevä mesta. Lauttamatkalla mennen ja tullen saa parhaat kuvat oopperatalosta mereltä käsin!

Pysyäkseni hereillä jatkoin suoraan Circular Quayltä matkaa bussilla Bondi Beachille josta kävelin ns. "cliff-walkin" Coogee Beachille. Reitti mukailee merenrantakallioita ja risteilee 3-4 rannan ja hautausmaan kautta päätepisteeseensä. Osa matkasta taittui kevyessä sateessa mutta perillä odotti pubissa pintti Guinnessia (joka oli tosin luokattoman huonoa verrattuna Dubliniin). Lopulta otin bussin takaisin keskustaan josta suunnistin hotellille nukkumaan.

Toinen päiväni Australiassa oli varattuna Blue Mountains -kierrokselle jonka olin varannut johon sisältyi bussikuljetus vuorille, opastetut kierrokset, eläinpuistokäynti ja päivän päätteeksi jokiristeily Olympic Parkista (Parramatta-joki) takaisin kaupunkiin. Blue Mountainsilla oli kyllä komeat näkymät, eniten teki vaikutusta sademetsien laajuus ja eläinlajien kirjo. Luontopolku laakson pohjalla oli rauhallista aikaa muusta turistilaumasta erossa pysytellen. Jatkoimme vuorilta matkaa eläinpuistoon jossa pääsin silittämään koalaa jota piti jatkuvasti syöttää ettei nukahtaisi kesken kuvaussession. Oma henkilökohtainen suosikkini oli ilman muuta vompatti, ja aitauksessa oleva krokotiili oli myös kokonsa puolesta vaikuttava tapaus. Jokiristeily oli mukava päätös päivälle, ilta-aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lipuessamme takaisin keskustaan.

Kolmannen päivän aamuna otin taksi-juna -yhdistelmän lentokentälle josta lensin Christchurchiin. Lento oli suhteellisen lyhyt, vain 2,5h ja meni todella nopeasti. Olin ottanut ikkunapaikan nähdäkseni vilauksen Eteläsaaren alpeista, mutta valitettavasti juuri siiven kohdalta. Uuden-Seelannin kierroksesta lisää seuraavassa päivityksessä.