Hokitika-Fox Glacier-Wanaka

Jatkettuani matkaa Greymouthista otin suunnaksi etelän kohti Hokitikaa kuitenkin niin että kävisin ensin Hokitikan rotkolla joka sijaitsi 40km kaupungin ulkopuolella. Aikaa oli taas yllin kyllin ja sää suosi joten oli hyvää aikaa ajella parista risteyksestä ohikin. Mielestäni reitti rotkolle ei ollut kovin kummoisesti viitoitettu ja tulin ilmeisesti sellaisesta suunnasta että päädyin hetkeksi pois kartalta. Paikallinen pyöräilijä neuvoi minut nopeasti takaisin enkä ollut kuin pari kilometriä sivussa siltä tieltä jolla olisi pitänyt olla alunperin.

Rotkon vesi oli uskomattoman turkoosia eikä muita turisteja parveillut liikaa joten kuvia sai ottaa rauhassa. Hiekkakärpäsiä pyöri vaivana jonkun verran mutta niihin olin jo tähän mennessä tottunut. Tämäkin paikka ja nähtävyys oli helposti saavutettavissa autolla ja kävelyä perillä vain varttitunnin verran, joten erittäin helppoa. Laaksomaisemat mennen ja tullen rotkolle olivat kaikessa vehreydessään mieleenpainuvia.

Hokitikassa kirjauduin hostelliin joka sijaitsi kaupungin rajalla, paikkaa piti paikallinen pariskunta ja he olivat todella ystävällisiä maan tapaan. Tämän jälkeen suuntasin kiertelemään kaupunkia, kävin kaupassa hakemassa tarpeita ja lounaalla sekä vaihdoin kuulumisia paikallisten kanssa rannalla. Tuuli rannalla oli aivan uskomattoman kova ja aallokotkin sen mukaiset.
Lentolehtisestä selvisi että lähellä olisi kirkas järvi (Lake Mahinapua) jossa mahdollisuuus uimiseen joten suuntasin sinne uimahousujen ja pyyhkeen kanssa. Vesi oli arviolta 15-asteista ja uiminen virkisti mahtavasti, kertakaikkiaan upea paikka ja muistutti Suomen järviluontoa. Iltasella ajoin vielä uudestaan kaupunkiin syömään intialaisessa ja kuvailin auringonlaskua jonka jälkeen ostin kaupasta paikallista siideriä jota maistelimme muiden matkaajien kanssa ennen nukkumaanmenoa.

Hokitikasta Franz Joseph Glacierille ajoa kertyi seuraavana aamuna vajaat 140km ja ensi töikseni kävin kysymässä turisti-infosta kuinka jäätikön alareunaa pääsisi tarkastelemaan ja minut neuvottiin ajamaan 4km läheiselle parkkipaikalle josta kävelyreitti lähtisi. Matkalla tihutti aivan aavistuksen vettä ja poimin saksalaisen liftarin kyytiini koska ajattelin tuon 4km matkan olevan aika tylsä taivaltaa jalan siinä vaiheessa. Vaihdoimme kuulumisia ja taivalsimme kimpassa jäätikön alareunalle kuvia ottaen ja palattuani lounastamaan kylään tiemme erkanivat.

Olin varannut seuraavan majapaikan Fox Glacierista joka on toinen jäätikkö etelämpänä mutta ennen sinne kirjautumista ajoin kylän ulkopuolella Matheson-järvelle kiertämään n. 2 tunnin mittaisen luontopolun jolta selkeänä päivänä aukeaa näkymät Mt. Cookille ja muille korkeimmille Alppien huipuille. Kyseisenä päivänä keli ei ollut mahdottoman huono mutta ei niin hyväkään joten vuoret jäivät pilviharsojen taakse. Reitti itsessään oli mielenkiintoinen täynnä kaunista sademetsää ja järvimaisemaa ja löytyipä parkkipaikalta vielä kahvilakin.

Fox Glacieriin viimein saavuttuani söin siellä varmasti koko reissun parhaimman ruoka-annoksen Last Kitchen -ravintolassa: fenkolirisottoa kanafileellä. Annos oli erittäin kohtuuhintainen ja verrattuna muihin kokemuksiini tähän mennessä matkaa ylitti kaikki odotukset. Selvästi oikea kokki asialla siis, eikä normaalia turistimössöä jota liian usein tarjoillaan helppouden ja nopeuden takia!

Matkasuunnitelmaani ei kuulunut nukkua yhteismajoituksessa aivan joka yötä ja päätin käyttää hotels.comin ilmaisen hotelliyön Wanakassa ja aloittaa "lomailun" joka joskus reppureissatessa saattaa unohtua. Tiedossa oli siis päivä mukavassa hotellissa jossa pääsi kuntosalille, saunaan sekä ulkoilma-altaaseen polskimaan (vesi tosin oli todella kylmää) ja lopulta poreammeeseen lokoilemaan. Olin jo aiemmin päivällä käynyt Wanakassa syömässä ja kuvaamassa hienoa järvimaisemaa joten päätin illastaa hotellin ravintolassa ja vetäydyin ajoissa nukkumaan valmiina jatkamaan matkaa Länsivuonoille.

Christchurch-Arthur's Pass-Greymouth-Punakaiki-Westport

Saapuminen Christchurchiin oli hieman kuumottava koska Kaikouran maanjäristyksestä oli vain kolmisen päivää aikaa. Saavuttuani lentokenttäbussilla hostellille ilmeni pian että elämä jatkui kaupungissa entiseen malliin, mutta mahdollisia jälkijäristyksiä toki saattaisi olla odotettavissa. Aivan minimaalista liikettä tunsinkin kaupungilla kiertäessäni, ja seuraavan yön aikana huonetoverina ollut kalifornialainen oli tuntenut pientä heilumista (kirjoittajan nukkuessa sikeästi).

350,000 asukkaan kaupungiksi Christchurch tuntui paljon pienemmältä ja oli helppo navigoida. Suurin huomio kiinnittyy rakennustelineiden ja rakennusalueiden määrään koska kaupunkia edelleen jälleenrakennetaan tuhoisan 2011 vuoden maanjäristyksen jäljiltä jossa menehtyi 185 ihmistä. Kaupunkia jälleenrakennetaan erittäin fiksulla tavalla, ei "high-rise" -meininkiä vaan hyvin ihmisläheistä kaupunkisuunnittelua vastaavien varalle.

Olin varannut auton etukäteen jota lähdin noutamaan nukuttuani ensimmäisen yön Uuden-Seelannin kamaralla, ja vuokraamo löytyikin helposti lentokentän läheiseltä teollisuusalueelta. Mallina tällä kertaa pienehkö Mazda Demio automaatilla, vaihteiston ajattelin helpottavan ajamista vasemmalla puolella koska en ollut sitä aikaisemmin tehnyt vaikka asuinkin Dublinissa 2.5 vuotta. Ensimmäisen risteyksen aivot ympäri -shokkireaktion jälkeen olinkin jo tiellä 73 matkalla kohti Arthurin solaa ja määränpäätäni Greymouthia länsirannikolla. Kaikouran maanjäristyksen takia tehtyjen perumisten takia jouduin muuttamaan majoitussuunnitelmiani ja ikään kuin hidastamaan tahtia joten otin heti alusta lähtien kiireettömän matkavauhdin.

Matka kohti Alppeja taittui pitkälti sadekelissä, joka selkeni vasta vuorten länsipuolella. Puolivälissä matkaa pysähdyttyäni törmäsin espanjalaiseen turistiporukkaan ja vaihdoimme kuulumisia, jonka jälkeen pysähdyin kahville Moana-nimiseen pikkukylään joka sijaitsi järven rannalla. Kahviseuraksi sain paikallisen eläkeläispariskunnan Lizin ja Albertin, joiden kanssa oli todella mukava rupatella ennen kuin jatkoin matkaa. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen jonka olivat tavanneet joten kaukana kotoa selvästi oltiin.

Saavuttuani Greymouthiin ajelin sujuvasti hostellista ohi mutta kysyin neuvoa paikalliselta mekaanikolta jonka kanssa jäin suustani kiinni pitemmäksi aikaa. Tässä vaiheessa alkoi tulla selväksi että Uusiseelantilaiset olivat todella aidosti ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Ilalla kävelin sataman tuntumaan istuskelemaan auringossa jonka jälkeen kävin syömässä ja aloin valmistella seuraavan päivän reittiä.

Aamulla lähdin hyvin ajoissa kohti pohjoista nähdäkseni ns. "Pancake Rocksit" Punakaikissa. Rantatien pohjoiseen sanotaan olevan yksi kuuluisimmista ja kauneimmista ja allekirjoitan tämän helposti. Noin tunnin ajon jälkeen olin perillä ja kävelin lyhyen opastetun polun kautta näköalapaikalle ottamaan valokuvia ja videoita kännykällä. Meren pauhu ei ollut parhaimmillaan laskuveden takia joten suunnistin turisti-infoon kyselemään suosituksia päivälle ja sieltä neuvottiinkin käymään läheisellä Truman Beachillä ja jatkamaan kauemmas pohjoiseen katsomaan hyljekolonnaa. Otin neuvosta vaarin ja vaihdoin vaelluskengät ja kevyempää varustusta ylle koska keli oli aurinkoinen ja sopivan lämminkin reilussa 20 asteessa.

Truman Beachillä ihailin pitkän tovin mahtavia aaltoja ja meren pauhua, parhaat nähtävyydet ovat monesti ilmaisia! Edelleen jatkoin kohti hyljekolonnaa jossa luvassa oli lisää kävelyä kunnes saavuin näköalatasanteelle. Eläinten suojaväri oli erittäin hyvä, ensin näytti siltä ettei kivillä ole ketään mutta hetken päästä alkoi tapahtua ja useampikin möykky alkoi nostaa päätään. Osa hylkeistä makoili auringossa ja osa kävi vilvoittelemassa ja paikallisessa ruokakaupassakin. Mielenkiintoinen paikka seurata eläimiä luonnollisessa elinympäristössään.

Matkani jatkui edelleen pohjoiseen koska aikaa oli joten tein vielä mutkan Westportissa koska syödäkin piti. Samalla päätin varata toisen yön Greymouthiin ja jatkaa matkaa etelään vasta seuraavana päivänä. Lounaaksi syömäni lammassalaatti oli erittäin maukas ja kohtuuhintainen (reilut 10 eur). Ennen paluutani Greymouthiin tein päivän toisen stopin Punakaikissa ja nyt nousuveden jyllätessä meressä oli voimaa ja tyrskyjä riitti. Paikalle ominaiset ns. "blowholet" puhalsivat nyt merivesihöyryä aina suurimpien aaltojen osuessa rantakivikkoihin. Vaikuttava paikka kaikin puolin.

Australia & Uusi-Seelanti

Viimein koitti kirjoittajalle se vuosia odotettu hetki että matkaan oli taas lähdettävä ja tällä kertaa aivan toiselle puolen maapalloa, Uuteen-Seelantiin. Qatar Airways avasi lokakuussa 2016 uuden reitin Helsingistä Dohaan josta järjestyy suorat yhteydet Sydneyyn joten varasin heiltä erittäinkin kohtuuhintaiset lennot jo hyvissä ajoin loppukesästä. Halvimmillaan liput olivat 800 eur tietämissä, oma hinta lopulta asettui 1000 eur joka vielä sangen kohtuullista ottaen huomioon välimatkat. Helsinki-Doha välillä reitti lennetään A320 -konetyypillä joka on 6h lentoa ajatellen aika piskuinen, mutta Doha-Sydney -väli (14-15h) lennetään A380 -koneella jossa tilaa piisaa ja kapasiteettia 520 matkustajalle.

Reissun alkuperäistä suunnitelmaa alla lyhyesti listattuna, kokonaisuudessaan reissu kesti 19 päivää.

-Lento Dohan kautta Sydneeyn (Qatar Airways) jossa 3 yötä
-Lento Christchurchiin (Emirates) Eteläsaarelle
-Auto alle 11 päiväksi (Ace Rental Cars, Jari J kiitos vinkistä!)
-Reittinä Christchurch-Kaikoura-Greymouth-Fox Glacier-Wanaka-Te Anau-Milford Sound-Queenstown-Mt Cook Village-Christchurch
-Lento takaisin Sydneyyn (Emirates) jossa 2 yötä

Lentoni Sydneyssä oli ajallaan ja koska hotellin respa ei enää illalla ollut auki, hain huoneeni avaimen ennakolta sovittuun tapaan tallelokerosta ja noudin läheisestä supermarketista iltapalaa jonka jälkeen selailin nopeasta kännykästä uutiset. Silmiini sitten heti sattui "7.8 Richterin maanjäristys Uudessa-Seelannissa" ja tarkemmin luettuani selvisi että reissuni ei tule pysymään suunnittelemissani raameissa ja joutuisin todennäköisesti vaihtamaan ajoreittiäni. Tuossa vaiheessa en vielä tiennyt tarkemmin yksityiskohtia joten päätin palata asiaan lähempänä lentoani Eteläsaarelle.

Vietin ensimmäisen jokseenkin jetlagittoman päiväni Sydneyssä kävelemällä Botanic Gardensin kautta Sydneyn oopperatalolle. Oli mahtavaa nähdä tuo rakennus livenä vaikka sen oli nähnyt TV:stä ties kuinka monta kertaa aiemmin. Arkkitehtuuri miellytti silmää ja rakennus muistutti Delhin Lotus Templeä jonkin verran. En ollut tietoinen että arkkitehti tuli Tanskasta, lisäksi mielenkiintoista oli että talon mereen viettävillä portailla lepäilee aika ajoin hylje ja sen touhuja oli mukava seurailla.

Circular Quay jossa oopperatalo sijaitsee on Sydneyn lauttaliikenteen keskus joten hyppäsin suoraan lautalle ja suunnitin Manlyyn kaupungin pohjoispuolelle. Keli oli hieman pilvinen alkuunsa mutta alkoi kirkastua, Manly Beachilla ei juurikaan ollut auringonpalvojia ja jatkoin matkaani kierrellen käyden ensin teellä ja ennen keskustaan paluuta salaatilla Pure Wholefoodsissa (5/10 Darley Road) joka oli yllättävän pätevä mesta. Lauttamatkalla mennen ja tullen saa parhaat kuvat oopperatalosta mereltä käsin!

Pysyäkseni hereillä jatkoin suoraan Circular Quayltä matkaa bussilla Bondi Beachille josta kävelin ns. "cliff-walkin" Coogee Beachille. Reitti mukailee merenrantakallioita ja risteilee 3-4 rannan ja hautausmaan kautta päätepisteeseensä. Osa matkasta taittui kevyessä sateessa mutta perillä odotti pubissa pintti Guinnessia (joka oli tosin luokattoman huonoa verrattuna Dubliniin). Lopulta otin bussin takaisin keskustaan josta suunnistin hotellille nukkumaan.

Toinen päiväni Australiassa oli varattuna Blue Mountains -kierrokselle jonka olin varannut johon sisältyi bussikuljetus vuorille, opastetut kierrokset, eläinpuistokäynti ja päivän päätteeksi jokiristeily Olympic Parkista (Parramatta-joki) takaisin kaupunkiin. Blue Mountainsilla oli kyllä komeat näkymät, eniten teki vaikutusta sademetsien laajuus ja eläinlajien kirjo. Luontopolku laakson pohjalla oli rauhallista aikaa muusta turistilaumasta erossa pysytellen. Jatkoimme vuorilta matkaa eläinpuistoon jossa pääsin silittämään koalaa jota piti jatkuvasti syöttää ettei nukahtaisi kesken kuvaussession. Oma henkilökohtainen suosikkini oli ilman muuta vompatti, ja aitauksessa oleva krokotiili oli myös kokonsa puolesta vaikuttava tapaus. Jokiristeily oli mukava päätös päivälle, ilta-aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lipuessamme takaisin keskustaan.

Kolmannen päivän aamuna otin taksi-juna -yhdistelmän lentokentälle josta lensin Christchurchiin. Lento oli suhteellisen lyhyt, vain 2,5h ja meni todella nopeasti. Olin ottanut ikkunapaikan nähdäkseni vilauksen Eteläsaaren alpeista, mutta valitettavasti juuri siiven kohdalta. Uuden-Seelannin kierroksesta lisää seuraavassa päivityksessä.

Tour de Andalucía

Lämpötilojen noustessa +35-40 väliin espanjalaiset ympäri maan alkavat valua kohti rantoja heinäkuun puolivälistä eteenpäin. Tämä mahdollistaa esimerkiksi Andaluciassa reissaamisen kohtuuhintaan ja monissa kohteissa saa olla suhteellisen rauhassa ja pääsee kokemaan paljon autenttisemmin asioita. Varasin siis reissun sillä olettamuksella että matka alkaa Sevillasta ja päättyy Granadaan ja aikaa kierrellä olisi 8 päivää. Lennot Barcelona-Sevilla ja Granada-Barcelona hankin Vuelingilta kohtuulliseen 140 euron hintaan.

Sevillaan saavuttuani yömyöhäisellä ilmeni ettei busseja keskustaan enää mennyt mutta tarjouduin kahden suomalaisen seuraan jakamaan taksikuluja ja pääsinkin jokseenkin siedettävään hintaan hotellille. Verkkaisen sisäänkirjautumisen jälkeen uni maittoi makeasti, huone oli pieni mutta hotelli ja yleiset tilat hyvin siistejä.

Nautittuani runsaan aamiaisen läheisessä kahvilassa kiertelin katedraalin aukion liepeitä kohti joenrantaa ja lämpötilan kivutessa 40 asteen tuntumaan pitäydyin pääosin varjoisilla kujilla. Sinällään 40 asteen lämpötila ei estä toimimista ja liikkumista yhtään, täytyy vain muistaa tankata vettä säännöllisin väliajoin. Ilmankosteuden ollessa hyvin pientä joka on tyypillistä Andalusian alueelle, lämpötila ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin mitä mittarista voisi päätellä.

Vierailin päivällä Archivo General de Indiasissa jonne on koottu suuri kokoelma dokumentteja Espanjan suurvalta-ajasta Amerikassa ja Filippiineillä. Rakennus oli erittäin hieno ja paikan päällä näytettiin videota joka kertoi mielenkiintoisella tavalla rakennuksen historiasta. Jatkoin matkaa Metropol Parasolille joka on suuri puurakennalma jonka terassilta oli hienot näkymät yli kaupungin. Tämän jälkeen söin illallista lähistöllä.

Seuraavana aamuna otin bussin lentokentälle josta piti noutaa varaamani vuokra-auto. Olin varannut pienimmän kokoluokan budjettisyistä mutta sain alleni hieman suuremman Seat Ibizan vuosimallia 2016 jolla oli hyvä aloittaa kierros pitkin hyväkuntoisia teitä joita Espanjassa riittää. Ensimmäiselle päivälle olin suunnitellut urakoida 400km matkan kahdella pysähdyksellä joten lähdin ajoissa liikkeelle.

Ajelin ensin Cadiziin jossa jätin auton juna-aseman parkkiin ja kävelin katedraalin aukion ohi kohti rantaa ja siellä sijaitsevalle linnoitukselle. Keli oli sopiva +32, rannalla oli paljon porukkaa ja vietin paikassa hyvän tovin odotellessa lounaspaikkojen avautumista. Maukkaan lounaan jälkeen noudin auton ja jatkoin matkaa Gibraltarin suuntaan, jossa jätin auton La Línean puolelle parkkiin ja kävelin rajan yli.

Ylitettyäni rajan Gibraltarissa piti vielä ottaa bussi joka vei kaupungin keskustaan, ja sieltä kävellä kohti köysirataa joka veisi minut näköalapaikalle. Jo tässä vaiheessa aloin ounastella että päivästä tulisi pitkä koska siirtymisiin tuhraantui aikaa melko lailla. Pääsin lopulta näköalapaikalle ja maisemat olivat kyllä vaikuttavat, lisäksi paikalla parveilevien apinoiden touhuja oli mielenkiintoista seurata.

Kello alkoi olla jo seitsemän maissa illalla kun jatkoin matkaa La Línean puolelta sisämaahan päin kohti Rondaa josta olin varannut hotellin. Tie Rondaan oli uskomattoman hieno joskin erittäin mutkainen, vuorijonoa toisensa perään ja laskeva aurinko loi vielä oman hienon efektinsä kaasutellessani rauhallisesti menemään. Puolivälissä matkaa poliisi pysäytti koska tiellä oli sattunut kolari, jostain syystä koki tarpeelliseksi läksyttää minua koska en pysähtynyt juuri haluamaansa paikkaan. Minähän en autoineni vuorenseinässä kuitenkaan ollut joten vastailin kylmäkiskoisesti ja jatkoin matkaa. Saavuttuani Rondaan sain hotellin aulasta hyvät ruokavinkit ja painelin gastrobaariin syömään, tapakset olivat erinomaisia ja samalla oli menossa jalkapallon EM-kisojen finaali televisiosta.

Rondan kaupunki on rakennettu vuoristoon ja näkymät kaupungista ovat huikeat sekä lähialueille että kaupungin keskustaa ympäröiviin rotkoihin. Käytännössä kaupungin halkaisee keskeltä rotko, jonka yli on rakennettu 1700-luvulla silta (Puente Nuevo). Rotkon pohjalle johtavalta polulta sain muuutamia hyviä kuvia sillasta ja kaupungista, mutta en lähtenyt urheilemaan pidemmälle koska seuraava kaupunki jo odotti.

Olin kokolailla puhki edellisen päivän pitkästä ajomatkasta joten jatkoin matkaa vain vajaa 100km itään Rondasta Antequeraan josta olin varannut seuraavan hotellin. Pidin kaupungista erittäin paljon koska turisteja oli vain kourallinen, kukkulalta jossa kaupungin Alcazaba (linna) sijaitsi avautuivat huikeat näkymät kaupungin valkoisille katoille ja ympäröiville vuorille. Kävelin myös kaupungin Dolmeneille (kts. Wikipedia tai lue Asterixia ) mutta kyseinen paikka sattui olemaan kiinni. Illallismenun nautin hotellia vastapäätä olevalla aukiolla ulkona.

Lähdin rauhassa jatkamaan matkaa seuraavana aamuna kohti Sierra Nevada koukaten moottoritietä Malagan ohi noin 185km päässä olevaan kohteeseeni Capileiraan. Capileira sijaitsee Las Alpujarrasin laaksossa Sierra Nevadalla 1500 metrin korkeudessa. Tie perille oli hyvässä kunnossa ja päätin nähtyäni hotellin uima-altaan varata samantien toisen yön perään ja nautiskella vuoriston ilmastosta vähän pidemmän aikaa.

Sierra Nevadan ylemmille rinteille pääsee vain etukäteen varatulla bussikyydillä ja olinkin aiemmin soittanut ja varannut itselleni paikan jotta pääsisin ylängölle hieman vaeltamaan. Noin 45min mittaisen enemmän tai vähemmän kauhean ajomatkan jälkeen bussi jätti seurueemme Alto del Chorrilloon noin 2700m korkeuteen ja huomasin pian että olisin ehkä voinut hieman tehdä taustatyötä ennen paikan päälle lähtöä. Olin siinä luulossa että pääsen 2,5 tunnin päästä takaisin alas mutta ilmeni että seuraava kyyti tulisikin vasta 6 tunnin päästä noukkimaan suurimman osaa vaeltajista. Olin varustautunut yhdellä 750ml vesipullolla ja suklaalevyllä ja pian ilmeni että lähes kaikki bussissa olevat matkaajat olivat trekkaamassa Mulhacenille, joka on Manner-Espanjan korkein huippu. Päätin itsekin sitten valloittaa sen ja alkoi armoton veden säännöstely kun lähdin ylöspäin. Huipulle lopulta pääsimme vajaassa kolmessa tunnissa ja alaspäin mentäessä aika puolittui. Bussia odotellessa aika kävi pitkäksi ja väsymys alkoi painaa ja hotellille päästyäni vesihörppy maistui. Kaikki se vaiva oli kyllä kokemuksen arvoista, ja olin sentään saanut huipulla ruotsalaisilta tytöiltä hieman suolaista syötäväksi.

Capileirasta matkani jatkui kohti Granadaa mutta ennen sinne pääsyä kävin moikkaamassa vanhaa työkaveriani Irlannin ajoilta Lecrinin kylässä joka oli aivan ajomatkan varrella. Lounastimme paikallisessa kuppilassa ja sain ystävällisesti kyydin lentokentältä johon palautin vuokraamani auton yhtenä kappaleena. Granadaa varten olin varannut kaksi yötä joka riittäisi hyvin kaupunkiin tutustumiseen.

Granada on kuuluisa tapaksistaan ja homma toimii sillä lailla että tilatessasi oluen tai vaikka viinilasin, mukana läjähtää mojova lautanen vaikkapa lihapullia tai muuta pikkupurtavaa. Tämän kuvion toistettuaan muutaman kerran matkaaja voi todeta ettei erillistä illallista tarvita. Kävin kuitenkin syömässä ihan ravintolassakin eikä ruoka taaskaan huonoa ollut.

Lähtöpäivän aamulle olin varannut hyvissä ajoin liput netistä Alhambraan, joka on Espanjan eniten vierailtu nähtävyys (https://fi.wikipedia.org/wiki/Alhambra). Käytin kierrokseen vajaat kolme tuntia, istuskellen välillä puistonpenkeillä puutarhassa tai muuten vain kierrellen alueella. Aivan ehdoton kohde jokaiselle Granadan matkaajalle ja hieno esimerkki islamilaisesta rakennustaiteesta. Lisäksi kaupungin reunamille avautuvat näkymät lähivuoristoon ovat valokuvaamisen arvoiset.

Loppupäivän kiertelin ympäri kaupungin lukuisia aukioita välillä pysähdellen juomaan jotain ja lounastin intialaisessa ravintolassa vaihtelun vuoksi. Lentokentälle jouduin ottamaan taksin koska viimeinen bussi lähti yli kuusi tuntia ennen lentoni lähtöaikaa joten pieneksi tietämässäni terminaalissa olisi ollut aikamoinen odotteleminen ja vietin saman ajan mieluummin kaupungissa. Lento lähti ajallaan ja olikin jo hitusen yli tunnin päästä perillä Barcelonassa, jonka ilma tuntui mukavan "viileälle" Etelä-Espanjan lämpöjen jälkeen.

La Habana & Trinidad

Kesäkuussa 2016 päätin matkustaa Kuubaan, ja olin varannut liput Air Francelta Barcelona-Pariisi-La Habana jo kolmisen kuukautta aiemmmin hyvään hintaan. Yhdysvaltojen kauppasaarron loputtua ja Castron veljesten vielä ollessa elossa, alkaa olla viimeisiä aikoja nähdä Kuuba ennen suuria muutoksia joista osa on jo eittämättä pantu alulle.

Kokeneelle reissaajalle kävi heti lähtiessä rankemman luokan mittavirhe, omatoimimatkaajalle Kuubaan tarvitaan ns. "tarjeta de turista" joka on ns. viisumia vastaava dokumentti. Tietenkään en ollut kyseistä dokumenttia hankkinut etukäteen kun siitä ei ollut missään mainittu enkä saanut sitä El Pratin lentokentän matkatoimistosta hankittua lennon lähtöä ennen sen ollessa suljetun koska oli sunnuntai. Tästä episodista tuli noin 400 euroa rotsiin ja jouduin bookkaamaan uudet lennot seuraavalle päivälle, sain ne onneksi samaan edulliseen hintaan.

Lento Havannaan sujui sangen leppoisasti Boeing 777-300ER -koneen kyydissä, katselin leffoja ja torkuinkin pienen tovin. Olin perillä puoli yhdeksältä illalla ja sain matkalaukkuni todella nopeasti ja tämän osalta kävi hyvä tuuri koska kentällä saattaa laukun saamisessa vierähtää joskus 2-3 tuntia. Sopimani kyyti oli heti vastassa ja pääsin puhumaan espanjaa paikallisten kanssa joka helpotti asiointia huomattavasti.

Majoituin hostalissa Centro Habanan alueella ja hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen lähdin tutustumaan jalan kaupunkiin. Heti ilmeni että kaupunki on täynnä vanhoja jenkkirautoja ja ties minkä vuosimallin päristimiä 1500-1600 sarjan Ladasta Moskvitšeihin. Hostalin sijainti oli kuitenkin sen verran hyvä etten tässä vaiheessa tarvinnut mittaria alle sen kummemmin, etenin hitaasti kävellen varjossa koska keli oli kostean kuuma +32 asteen paikkeilla.

Katedraalin aukiolla hörppäsin kahvit ja kiertelin samalla muita keskustan aukioita, lähinnä tutustuen katuelämään ja yrittäen olla aktiivinen matkustuspäivän jälkeen. Illalla istuskelin pitkän aikaa Malecónin rantabulevardilla jutellen paikallisen miehen kanssa jolla oli koira. Ilmassa oli ukkosta mutta itse sateelta vältyttiin, sain kuitenkin otettua muutaman kuvan komeasta salamoinnista.

Seuraavina päivinä kiertelin jalan hyvinkin kattavasti kaupunkia sekä Centron että Vedadon alueella, löysin hyviä ruokapaikkoja olin yllättynyt kuinka hyvin tehtyä ja kohtuuhintaista ruoka oli. Muutama vuosi sitten tilanne valitettavasti vielä oli se että tarjolla ei olisi ollut kuin riisiä ja papuja. Markkinatalous on tullut Kuubaankin ja uusia yrityksiä syntyy jatkuvasti ja se näkyy paremmin saatavilla olevina palveluina ja hyödykkeinä. Hienoimman illalliskokemuksen tarjosi Vedadossa ravintola El Litoral, jonka terassilta sai nautittua hienosta auringonlaskusta. Ruokakin oli erittäin laadukasta ja kohtuuhintaista.

Vietettyäni nelisen päivää Havannassa otin jaetun taksin lauantaina 350km päähän Trinidadin kaupunkiin, joka sijaitsee Havannasta kaakkoon. Matka kesti reilut neljä tuntia ja paikallinen musiikki pauhasi autossa volyymit yhtä lailla kaakossa. Perillä majoituin Havannan hostalista saatujen kontaktien perusteella kaupungin keskustaan. Heti saapuessani huomasin ison kontrastin Havannaan, nyt oltiin pienessä kolonialistisessa kaupungissa maaseudulla.

Trinidadissa sattui olemaan kyseisenä viikonloppuna vuosittaiset fiestat käynnissä ja tehdessäni Lonely Planetissa mainittua kävelykierrosta huomasin että kaupunki on täynnä hevosia ja ratsastajia jotka naukkailivat olutta hevosen selässä. Osa hevosista oli villimpää sorttia ja kaduilla sai varoa ettei tule jyrätyksi. Illalla yhdestä kaupungin aukioista järjestettiin konsertti ja porukkaa oli paikalla pilvin pimein nautiskelemassa musiikista ja oluesta. Saavuin itse paikalle käytyäni ensin syömässä illallista paikassa Guitarra Mia, josta sai kuubalaisen sikarin lahjaksi aterian päätteeksi.

Sunnuntaina olin sopinut kuljetuksesta edelleen jaetulla taksilla takaisin Havannaan mutta ennen sitä suuntasin aikaisin aamusta Playa Ancónille n. 10km päähän Trinidadista. Ranta oli erittäin hieno, täynnä valkeaa hiekkaa ja merivesi tosi kirkasta. Mikä parasta, turisteja tai ihmisiä ylipäätään oli paikalla melko vähän joten kierrosta sai tehdä rauhassa. Uimakamppeeni olivat Havannassa joten jouduin tyytymään kahlaukseen tällä kertaa. Ennen paluuta Trinidadiin käytin rannalla sijaitsevassa hotellissa nettiä tunnin verran koska en ollut tarkistanut sähköpostejani viikkoon. Kuubassa internetin käyttö on vielä tarkasti säännösteltyä ja siihen tarvitaan access token joka pitää ostaa suuremmista hotelleista joten tein jo reissun alussa tietoisen päätöksen olla käyttämättä nettiä muutamaan päivään.

Palattuani Havannaan vietin viimeisen yön toisessa hostalissa koska ensimmäinen majapaikkani oli valitettavasti täynnä. Omistajat Nelly ja Alejandro olivat uskomattoman ystävällisiä ja järjestivät kaiken puolestani ja koko oleskelustani heidän paikassaan jäi vain hyviä muistoja. Ei toinenkaan hostal huono ollut mutta paikkana persoonattomampi. Toissaviimeisen illan vietin Fabrica de Arte Cubanassa joka on ns. kulttuurin sulattamo jossa voi tutustua taiteeseen, katsella teatterinäytöksiä tai kuunnella musiikkia. Paikassa oli myös monta baaria ja paljon kansainvälistä porukkaa, erittäin suositeltava kohde siis!

Viimeinen päivä ennen illan lentoa kului jalkapallon EM-kisojen pelien parissa ja pakkailtuani tavarat olikin aika suunnata lentokentälle ja ottaa yölento Pariisiin josta jatkoin lyhyen vaihdoin jälkeen takaisin Barcelonaan.

Marrakech

Toukokuussa 2016 lensin viikonlopuksi Ryanairilla Barcelonasta Marrakechiin, lento kestää n. 2 tuntia ja maksaa sesongista riippuen 120-200 euroa. Oma hintani osui tuohon puoliväliin, menopaluu kustansi 170 euroa joka oli vielä kohtuuden rajoissa. Marrakechin lentokenttä on hyvin lähellä kaupungin keskustaa ja matka taittuu helpoiten joko ottamalla taksi tai fiksaamalla majapaikan kautta kuljetus perille asti. Tällä kertaa valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, koska Medina (Marrakechin vanha kaupunki) on tunnetusti hyvin sokkeloinen enkä halunnut hortoilla +37 luvatuissa lämpötiloissa tarpeettomasti.

Viikonlopussa ehti mukavasti, olin perillä jo perjantai-aamuna aikaisin joten järjestin tavarani Riadiin(https://en.wikipedia.org/wiki/Moroccan_riad) ja siellä sain tutustua uskomattoman ystävälliseen Noureddineen joka auttoi minut alkuun karttoineen ja sai heti oloni tuntemaan hyvin kotoisaksi. Hän varmisti vielä että osasin navigoida pääaukiolle (Jemaa el Fna) ja sieltä takaisin majapaikkaan, ja ongelmittahan se sitten lopulta sujuikin. Kun tiemme erkanivat, kävin syömässä kattoterassilla ensimmäisen paikallisen aterian ja ennen illallista vietin aikaa puistossa (http://www.jardinmajorelle.com/) joka inspiroi artisteja vielä näinäkin päivinä.

Hygieniasta paljon Marokon yhteydessä puhutaan ja sanoisin että terve varovaisuus on hyvä säilyttää: hanavedestä pysyttävä kaukana ja käytettävä pullovettä, kädet kannattaa pestä huolella ja jättäisin ehkä katukeittiön kokeilemisen toiseen kertaan jos ei halua Van Ribbentropia matkaseuraksi. Omalta osaltani kaikki sujui hyvin, ruoka oli erittäin hyvää, kohtuuhintaista ja hyvin tehtyä. Ruokavinkiksi ravintola Nomad (https://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g293734-d7009101-Reviews-Nomad-Marrakech_Marrakech_Tensift_El_Haouz_Region.html) joka tarjoili hyviä kasvispihvejä, kanaa ja lammaspataa käyttäen tuoreita raaka-aineita.

Toisena päivänä olin varannut päiväretken Ourikan laaksoon Atlasvuorille, jonne matka kesti minibussilla noin tunnin. Matkaseurueeni kanssa (1 kanadalainen, 2 ranskalaista) tutustuimme tyypilliseen Berberien asumukseen jonka jälkeen trekkasimme vesiputoukselle n. 1500 metrin korkeuteen. Koska Marrakechissa oli edelleen +38 oli vuoristossa keli paljon suotuisampi ja viileämpi, oma arvioni n. 10 astetta vähemmän koska hiki ei virrannut kiivetessä solkenaan. Lopulta laskeuduimme takaisin laaksoon ja palasimme minibussilla takaisin Marrakechiin.

Sunnuntaina aamulla olikin aika pakata laukut ja palata Barcelonaan. Reissu teki hyvää ja lyhyestä ajasta huolimatta ei tullut oloa että olisi ollut liian kiire paikasta toiseen. Hyvällä ennakkosuunnittelulla lyhyemmästäkin reissusta saa paljon irti, ja tässä tapauksessa majapaikan henkilökunnan avuliaisuus teki lähtemättömän vaikutuksen.