Autovuokraamosta (Ridecar) joka sijaitsi aivan lentokentän kupeessa saimme alkujaan luvatun VW Polon sijasta allemme Hyundai Tucsonin maasturin. Erittäin kätevä peli jonka "ominaisuuksista" myöhemmin lisää. Paperihommiin ja auton saamiseen kului kolmisen varttia ja lähdimme ajamaan kohti Montenegron rajaa välittömästi sen jälkeen ja olimmekin rajalla jo puolen tunnin sisällä. Rajalla vierähti reilu tunti koska motoristit ajoivat autojen ohi surutta ja jarruttivat sitä kaistaa joka meille oli arvottu, joten ei auttanut kuin odotella.
Kotor sijaitsee poukamassa ja on suosittu kohde risteilyturisteille mutta meidän kokemuksemme mukaan soveltuu hyvin myös useammankin päivän oleskeluun mainiosti. Alueella on paljon hyviä ravintoloita vanhankaupungin muurien sisällä ja turistien määrä oli vielä järkevissä rajoissa. Pieniä kivikkoisia rantoja löytyy mielin määrin ja kristallinkirkkaassa vedessä oli mukava uiskennella useammankin kertaa. Urheilumielisille sopiva aamulenkki (iltapäivällä usein liian kuumaa kesällä) järjestyy kipuamalla läheisen kukkulan päälle jossa sijaitsi linnoitus ja basilika, nousua kertyy vajaat 300 metriä mutta näkymät lahdelle ovat kyllä sen arvoiset. Majoituimme Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa joka sijaitsi kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista, oikeastaan suurimman ongelman tuotti maasturin kanssa soheltaminen kapeilla kujilla ja luulin naarmuttaneeni sen seinään mutta myöhemmin tajusin että komeat raapaisuäänet olivatkin peräisin Tucsonin jarrupaloista.
Jatkoimme 4 yön jälkeen aikaisin aamulla matkaa kohti Durresia Albanian puolelle. Dubrovnikista Kotoriin oli matkaa 75km johon oli kulunut rajanylityksineen kolmisen tuntia, nyt tiedossa oli noin kuuden tunnin pätkä vaikka matkaa oli navigaattorin mukaan vain reilut 200km. Syy oli ilmeinen, rajalla jonotukset vievät näissä maissa aikansa ja teiden ollessa kapeita yhdistettynä lähestulkoon kaistapäiseen liikennekulttuuriin keskinopeudet jäävät 50-60kmh tietämiin. Meillä ei ollut mihinkään kiire joten asennoiduimme matkantekoon kiireettömästi.
Durresin majapaikka (edelleen Airbnb kautta kuten lähes kaikki tämän reissun majoitukset) löytyi pienen kiertelyn kautta lopulta ja sijaitsi hiekkarannan pohjoispäädyssä. Autolle löytyi parkkitilaa ja asunto sijaitsi aivan rannan edustalla ja taloyhtiöstä löytyi vielä uima-allaskin aurinkotuoleineen (3 eur/pv lisämaksua vastaan, 6eur vkloput). Noudimme avaimet viereisestä ravintolasta johon ne meille oli jätetty ja söimme samalla oikein maittavat lounaat (https://www.tripadvisor.fi/Restaurant_Review-g318866-d6995971-Reviews-Bar_Restorant_Sardi-Durres_Durres_County.html). Seuraavat pari päivää otimme loman kannalta ottaen aurinkoa, uiden meressä ja iltaisin söimme lähialueen ravintoloissa joista oli varaa valita. Palvelu oli pääosin hyvää mutta vielä hieman kangerteli koska Albania ei ole vielä saavuttanut turistikohteena samanlaista suosiota kuin muut Balkanin tai Etelä-Euroopan maat. Kielimuuriakin löytyi mutta kaikki asiat saatiin hoitumaan aina loppujen lopuksi.
Durresista olimme varanneet majoituksen myöskin neljäksi yöksi mutta päätimme tehdä yhden yön reissun Makedonian puolelle Ohridjärvelle jota oli kehuttu kohteena joten kolmannen päivän aamuna hyppäys takaisin auton rattiin ja nokka kohti itää. Matkalle tuli pituutta tällä kertaa suuntaansa 175km mutta tiet olivat hyvässä kunnossa. Edelleen liikennettä oli sen verran paljon että matkaan tuhraantui nelisen tuntia. Perillä varattu hotelli sijaitsi kukkulan päällä varustettuna uima-altailla, oleskelualueilla, pingispöydällä ja erittäin asiallisella huoneella. 65 euroa yöstä oli pilkkahinta tästä, tosin illalla saattelimme kylpyhuoneesta löytyneen skorpionin kotiinsa jota ei voi laskea hotellin piikkiin. Ohridissa olisi voinut viettää pitemmänkin aikaa, ja sitä voi lämpimästi suositella matkakohteena lentämällä esim. Amsterdamin kautta välilaskulla. Palasimme viimeiseksi illaksi Albaniassa Durresiin ja illastimme kaupungin keskustassa vierailtuamme ensin Amfiteatterilla joka on Balkanin alueen vanhin. Kaupungista löytyvä arkeologinen museo oli myös käymisen arvoinen!
Tuli aika palauttaa auto ja palailla kolmeksi viimeiseksi yöksi Dubrovnikiin joten lähdimme jo aamuvarhain liikkeelle Durresista kohti lentokenttää. Reitti oli muuten sama kuin mennessä, mutta Kotorin kautta ajon sijasta ylitimme Herceg Noviin mennessä merenlahden autolautan kyydissä joka nopeutti matkaa huomattavasti. Saimme auton palautettua kaksi tuntia etuajassa ja siirryimme kohti Dubrovnikia ja loman viimeisiä päiviä. Dubrovnikista ei tässä entryssä ole erityistä mainittavaa, koska kirjoitin siitä aiemmin (http://jussaf.blogspot.fi/2014/09/dubrovnik.html).
Tällä matkalla en totutusta poiketen ottanut niin paljon valokuvia kuin yleensä ja tein sen huomion että ympäristöönsä keskittyy paremmin ja asiat jäävät ehkä paremmin mieleen tällä lailla. Samalla pystyi seuraamaan kuinka itsekeskeisiä ihmisistä on tullut kun he heiluvat selfiekeppiensä kanssa tai muuten ovat joka käänteessä ottamassa "parasta mahdollista" kuvaa itsestään (Kotorissa yhden rouvan lapsi meinasi hypätä muurilta alas kun toimitus oli niin pahasti kesken). Ei vaikuttanut hyvältä....
Tämän reissun huomioita:
*Ajomatkat ovat verrattain lyhyitä mutta siirtymisiin on syytä varata reilusti
aikaa tiestön kunnon ja paikallisen liikennekulttuurin takia
*Ihmiset kaikissa maissa pääosin ystävällisiä ja avuliaita, Albaniassa pieniä ongelmia kielimuurin takia
*Turvallisia matkakohteita, Albania vähiten tottunut turismiin ja palvelut osin lapsenkengissään ja infrastruktuuri kehittymätöntä
*Kotorin ympäristössä mahtavia uimapaikkoja ja vesi uskomattoman kirkasta
*Dubrovnikin hintataso todella kallis ja matkustamista sinne elokuussa en suosittele missään olosuhteissa valtavan turistimäärän takia
*Ohrid-järvi Makedoniassa toimisi sekä pariskunnille että perhelomailijoille useammaksikin päiväksi rauhallisen sijaintinsa ja tarjolla olevien aktiviteettien puolesta
*Maasturi on turvallinen mutta pikkuauto kätevä, valitse auto sen mukaan kumpaa painotat enemmän
