United Arab Emirates / Dubai

4kk matkan lahentyessa loppuaan en ollut viela valmis suoraan hyppyyn takaisin Lontooseen, vaan olin varannut 2 paivan valipysahdyksen Lahi-Idassa. Yolento Dubaihin kestaa vajaat kuusi ja puoli tuntia, eika aikaerokaan ole Bangkokiin kuin kolmisen tuntia. Kaiken kaikkiaan mainio pysahdyspaikka.

Lyhyen ajan ja kutistuvan matkabudjetin takia paatin tutkia kaupunkia mahdollisimman paljon jalan. Kavelin hyvin aikaisin aamulla Deiran aluetta jossa hotellini sijaitsi ristiin rastiin ennen kuin sain hotellihuoneen haltuuni. Huone oli vahan turhankin hieno, mutta hostellit ja majatalot taalla ovat vahissa joten minkas teet. Talouskriisi on pudottanut majoitusten hintoja 40-50% joten hintahaarukka alkaa olla kohtuullisissa rajoissa.

Aika pian selvisi etta Dubaissa jalankulkijoilla on melkoisen hankalat oltavat, jos haluaa taittaa vahankin pitempia matkoja kaupunginosista toiseen. Kaupunkia halkovat tiet pursuavat autoja, ja vaikka jalkakaytavia on niin suunnistus on suhteellisen hankalaa. Ostin siis metrokortin upouuteen metroon joka viela osittain rakenteilla.

Metrolipun hankittuani pystyin kayttamaan myoskin busseja, jotka osoittautuivat hyodyllisiksi koska metro ei viela pysahdy jokaisella asemalla rakennustoiden takia. Metro itsessaan on taysin automatisoitu ja hyvin nopea ja tuo suurta helpotusta aikanaan tyomatkalaisten ja turistien liikkumiseen.

Keskustan alueella vierailin kuvaamassa aivan kohta avattavan Burj Dubai -pilvenpiirtajan, jonka huippu kohoaa aina 828 metrin korkeuteen. Rakennus rikkoo kerralla kaikki voimassaolevat ennatykset ja on melkoinen arkkitehtuurin taidenayte. Dubai on superlatiivien valtakunta, joten kaupungissa on myos maailman suurin ostoskeskus, Dubai Mall. Kiertelin kauppoja ja nain valtavan akvaarion keskuksen sisalla, jossa uiskenteli monenlaista merenelavaa rauskuista ja pikkukaloista haihin asti. Vierailla on myos mahdollisuus tehda haisukellus hakissa kunhan jaksaa kaivaa patakkaa taskusta.

Saman paivan aikana jatkoin metrolla matkaa kaupungin toiseen tunnettuun maamerkkiin, Burj Al Arab -hotelliin. Metroasemalta kysyin onko hotellille mahdollisuus kavella, ja sain vastaukseksi etta se on liian kaukana joten taksikyyti olisi tarpeen. En voinut uskoa korviani, koska rakennus nakyi ikkunasta ja oli arviolta 20 minuutin kavelyn paassa. Otin jalat alleni, paasin lahietaisyydelle ja annoin kameran laulaa.

Viimeisena paivana paatin ottaa rennosti ja koska keli on suhteellisen hyva, noin 25 astetta paivisin, loikoilin hotellin katolla aurinkoa ottamassa. Matka Lontooseen jatkuisi aamulla kahdeksan aikaan jalleen maailman suurimmalla lentokoneella, Airbusin A380:lla josta alkumatkasta tuntumaa jo sainkin. Kylma Eurooppa kutsuu.

Bagan

Lonely Planetissa mainitaan esimerkki jossa otetaan Euroopan kaikki keskiaikaiset katedraalit ja isketaan kaikki ne Manhattanin kokoiselle alueelle niin saadaan tulokseksi aika lailla sama vaikutelma kuin Baganin temppeleista. 20 neliokilometrin laajuisella alueella on alunperin ollut hurjat 4000 temppelia, mutta nykyisten laskelmien mukaan niita on noin 2200. Joka mittapuulla varsin vaikuttava paikka siis.

Koska aika alkoi kayda vahiin, otin Mandalaysta yojunan joka kesti 9 tuntia Baganiin. Juna oli luultavasti huonoin koskaan. Matkatovereina Vali-Amerikkalaisen pariskunnan lisaksi oli hyttysia ja hiiria. Ja paikkamme olivat paremmassa osastossa. Juna myoskin heilui seka pysty -etta vaakasuunnassa niin rajusti etta hyva etteivat penkit lahteneet saranoiltaan irti. Younet jaivat sina yona lyhyehkoiksi.

Baganiin paastyani ja levattyani vuokrasin polkupyoran ja lahdin kiertelemaan temppelialueita. Opaskirjassani oli kattavasti selostettu alueen historiaa, joten kiertelin monia erilaisia rakennelmia. Muutama temppeli alueella keraa paljon turisteja, joissain voi vaivatta tutustua aivan omassa rauhassaan. Auringonlaskua varten jatin tarkoituksella menematta suosituimpaan paikkaan, vaan valitsin hieman erilaisen mutta yhta hyvan vaihtoehdon. Samaan tulokseen oli tullut vain kourallinen muita turisteja, ja he lahtivat heti auringon laskettua, vaikka vasta tuolloin taivas alkoi todella varittya.

Kaksi ja puoli paivaa vierahti Baganissa suhteellisen nopeasti, ja sain jopa lahetettya muutaman postikortin. Postikorttien lahetys Myanmarista on luultavasti halvinta maailmassa, koska 4 kortin lahetys maksoi 30 senttia. Aikanaan nahdaan menivatko perille. Bagan jai mieleen jo pelkastaan kokonsa puolesta, ja rauhallisen ilmapiirinsa ja verraten vahaisen turistimaaran takia nautin paikasta enemman kuin Kambodzan Angkor Watista.

Mandalay, Amarapura, Sagain Hill

Yobussi Mandalayhin kesti vaivaiset 14 tuntia, ja odottamassa oli lahes jaiselta tuntuva kaupunki. Lampotila oli ensimmaisen kerran reissun aikana jossain 15-20 asteen valilla ja tuntui todella kylmalta. Onneksi odottamassa majapaikassa oli kuppi lamminta teeta ja aamiainen.

Jostain syysta monilla on Mandalaysta tarunhohtoinen kuva, ja nain oli omallakin kohdallani. Totuus ei voisi olla erilaisempi. Kaupunki on suuri, kohtuullisen saasteinen ja ei kovinkaan kaunis, mutta sisaltaa muutaman mielenkiintoisen nahtavyyden. Tarkein asia on Mandalayn sijainti suhteessa muinaisiin lahikaupunkeihin.

Kavin katsomassa Moustache Brother's shown eraana iltana, ja kokemus oli erittain mielenkiintoinen. Huolimatta siita etta ollaan maassa jossa sananvapautta rajoitetaan, shown esittajat ottavat avoimesti kantaa nykytilanteeseen pilke silmakulmassa. Heita ei voida vangita koska turistit palaavat joka ilta. Yksi veljestrion jasenista, Par Par Lay oli viettanyt 7 vuotta pakkotoissa, mutta selvinnyt hengissa.

Yksi paiva kului moottoripyoran tarakalla kierrellessa Amarapuraa ja Sagain Hillia jotka olivat n. 20km paassa Mandalaysta. Kuski jonka palkkasin oli 60-vuotias ja erittain ystavallinen kaveri jonka kanssa paiva meni tosi rattoisasti. U Bein Bridge, maailman pisin tiikkisilta ja Sagain Hill tarjosivat molemmat hyvat maalaismaisemat ja runsaasti temppeleita seka paikallisvaestoa.

Myanmar / Yangon (Rangoon)

Paatin viela reissun lopuksi matkustaa 10 paivaksi Myanmariin, joka on sotilasjuntan hallitsema 50 miljoonan asukkaan valtio Thaimaan lansipuolella. Majoituin vain yksityisissa perhevetoisissa majapaikoissa enka kayttanyt kalliita hallituksen omistamia hotelleja, ettei rahaa menisi vaariin tarkoituksiin. Joka tapauksessa hyvin pieni osa turistien kayttamasta rahasta menee kuitenkin sotilasjuntan haltuun, halusi sita tai ei.

Yangonissa lentokentalta lahdettyani huomasin etta kaupunki on melko suuri, kadut jokseenkin kunnossa ja liikenne oikealla puolella. Jostain kummallisesta historiallisesta syysta johtuen autoissa on rattikin oikealla puolella, joka vaikuttaa kuskin nakokenttaan paljon, verrattuna normaaliin lansimaiseen ajotapaan oikealla. Paikallisia asusteita, longyita (sarongin tapainen lannevaate) nakyi eri ikaisten miesten paalla, poiketen muista alueen maista. Thanakaposkiset naiset myivat markkinoilla banaaneja. Ajattelin heti etta tama on hyva maa.

Vietin Yangonissa vajaat kolme paivaa, kierrellen katuja kavellen tai taksilla, koska majapaikka oli suhteellisen pitkan kavelymatkan paasta keskustasta. Verrattuna Bangkokiin kaupunki tuntui vielakin saasteisemmalta, koska autot ovat vanhoja ja savuttavat todella pahasti ja tuntuu etta saastepilvi leijuu aivan katutasossa eika kulkeudu ilman mukana pois. Lansimaalaisia turisteja oli liikenteessa jonkun verran, mutta huomattavasti vahemman kuin Thaimaassa.

Ehdoton huippunahtavyys kaupungissa on Shwedagon Paya, joka kohoaa yli 100m korkeuteen ja on nahtavissa kaikkialle keskustan alueelle. Kultaiseen pagodaan on upotettu tuhansittain jalokivia, ja sen paalla istuu 76 karaatin timantti, joka hohtaa auringonlaskun aikaan eri vareista katsottuna kahdesta tietysta kohdasta temppelialueelta. Kultainen kupoli hohtaa paivisin auringossa munkkien ja paikallisten vaeltaessa alueella. Yangonin jalkeen oli aika ottaa yobussi maan pohjoisosaan Mandalayhin, josta enemman seuraavassa paivityksessa.

Myanmar on yleisesta luulosta poiketen aarimmaisen turvallinen matkailumaa, jossa turisteihin kohdistuvat rikokset ovat erittain harvinaisia. Normaalia varovaisuutta toki tulee noudattaa kuten kaikkialla, ja turistien liikkumista rajoitetaan tietyilla alueilla. Tama ei kuitenkaan matkanteon osalta aiheuta juurikaan ongelmia. Paikallisten ylitsevuotava ystavallisyys on kasinkosketeltavaa, ja on saali etta he eivat vallitsevassa tilanteessa saa matkustaa maan rajojen ulkopuolelle. Koska hallitus sensuroi eri medioita ja rajoittaa internetin kayttoa, keskustelut turistien kanssa antavat paikallisvaestolle ajankohtaista tietoa tapahtumista maan ulkopuolella.

Ko Phi Phi

Hieno Ko Phi Phi -saari on noin tunnin lauttamatkan paasta Ko Lantalta, ja erittain kaunis paikka. Jatkoimme siis matkaa sinne muutaman rauhallisen saaripaivan jalkeen. Phi Phin satamassa selvisi heti etta saaren kokoon nahden turisteja on aika lailla. Kavelin myohemmin paivalla nakoalapaikalle 180 metrin korkeuteen josta koko saari oli nahtavissa komeiden maisemien kera.

Illalla lahdin kiertelemaan ja katselemaan yoelemaa koska Ko Lantalla ei ollut juurikaan mainittavaa silla saralla. Phi Philta loytyi kuitenkin irkkupubi alta aikayksikon joten asia oli jarjestyksessa.

Saarella on paljon sukellus -ja snorklausmahdollisuuksia, mutta sukellus ei talla kertaa tullut kysymykseen koska olin saarella vain kaksi paivaa. Kunnollinen PADI-kurssi veisi 3-4 paivaa ja vaatii matkabudjetilta talla kertaa mahdottomia.

Moottoripyorailysta Ko Lantalla jai sen verran taisteluhaavoja, etta poltin vahingossa takareiteni pakoputkeen, ja parin paivan jalkeen jalassa oli aika pahan nakoinen palanut alue. Onneksi reitilla ei ole nyt hetkeen saari -tai uimakohteita joten taytyy parannella jalkaa rauhassa sideharson ja voiteen kera. Parin paivan paasta Bangkokiin josta ensi viikon maanantaina lento kohti Yangonia Myanmariin tutustumaan aivan erilaiseen Kaakkois-Aasian maahan ennen joulua.

Ko Lanta

Phuketista matka jatkui kuutisen tuntia bussissa kohti Ko Lantaa, joka sijaitsee Krabin lahella Etela-Thaimaan saaristossa. Ensivaikutelma saaresta oli rauhallinen, ja vahvistui koko oleskelun ajan. Turisteja ei ollut hairitsevan paljon rannoilla ja kelit suosivat auringonottoa ja uimista.

Vuokrasin moottoripyoran parinakin paivana ja ajoin kaytannossa koko saaren lapi. Saaren etelakarjessa sijaitsee luonnonpuisto jossa kavelin viidakkopolkua tunnin verran. Ymparilta kuului mahdoton siritys lintujen toimesta ja apina vei lounastauolla tyhjan limsatolkkini.

Hintojen puolesta saarella parjaa aika mukavasti pikkurahalla. Hotellin ravintolassa syominen on kallista joka paikassa joten saadakseen halpaa syotavaa pitaa hieman nahda vaivaa ja kavella rannan poikki muihin paikkoihin.

Yoelaman puolesta saari on aika lailla hiljainen, koska perhematkailijoita on paljon. Viimeisena iltana saarella loysin kuin loysinkin reggaebaari jossa oli itse asiassa ihmisiakin istumassa, joten viivahdin siina jokusen tovin. Seuraavana aamuna otin lautan kohti Ko Phi Phita, josta seuraavassa paivityksessa.

Phuket

Lensin kosteasta Singaporesta suhteellisen aikaisin aamulla Phuketiin, jossa oli jo paljon aurinkoisempi keli. Tarkoitus oli tavata aitini ja hanen kaverinsa, mutta he eivat paasseet kentalle vastaan vatsataudin takia joten otin suoraan taksin hotelliin Karon Beachille.

Ensivaikutelma saaresta oli kuten arvelinkin. Runsaasti pohjoismaalaisia turisteja ja palveluita joka lahtoon. Hintojen suhteen huomasin pienen turistilisan vahan joka paikassa mm. ruoan suhteen, mutta pienella etsimisella loytaa kohtuuhintaista evasta joka lahtoon.

Tassa vaiheessa reissua ajattelin heittaa rantalomavaihteen paalle, joten on ollut mukava kayda aamuisin juoksemassa ja altaalla uimassa, seka ottaa aurinkoa rannalla. Meressa oli eraana paivana aika hurjat aallokot, joissa sai hyvat kyydit uimalla. Karon Beachille iski aikanaan myoskin tsunami, mutta paikka on toipunut hyvin.

Koska rannalla ei jaksa makoilla koko paivaa, vuokrasin kaksipyoraisen alle pitkasta aikaa ja lahdin saarikierrokselle. Parin tunnin ajelun jalkeen loytyi hienoja nakoalapaikkoja merelle ja saaristoon, seka mukava ruokapaikka merenrantanakymilla. Ajelin myos korkealle maelle ylos katsomaan "Big Buddhaa", joka on 45 metrinen rakenteilla oleva buddhapatsas. Ylhaalta oli hulppeat nakymat ja matkalla sinne nakyi paljon elefanttisafareita ja muita aktiviteetteja. Huomenissa bussikyyti toiselle saarella, Ko Lantalle.

Singapore

Ensimmaisena kuuluisasta Aasian talousihmeesta ja kaupunkivaltiosta monelle tulevat mieleen pilvenpiirtajat, pankit ja ankara lainsaadanto. Omalle kohdalleni ensimmainen mielenkiintoinen rakennus johon tormasin saapuessa kaverini asunnolle oli katolinen kirkko, jonka edustalla Jeesuksen kasista lahtivat laservalot (katso kuva).

Koska Singaporen keskusta on verraten pieni ja helposti navigoitavissa jalan, lahdimme kolmen hengen porukalla iltalenkille juosten, koluten lapi keskustan puistoisempia alueita, ja osan reitista poiketen Singaporen formularataa pitkin. Singapore on 100km paivantasaajasta pohjoiseen, joten ilmasto tuntuu todella kostealta ja lenkki oli erittain hikinen.

Satuimme todistamaan moottipyorakolaria, jossa pienempi pyora syysta tai toisesta kiilasi isomman nurin. Juoksin nostamaan raskasta pyoraa toisen kaverin paalta, joka onneksi selvisi naarmuilla ja saikahdyksella. Toinen kaveri lahti pakoon, mutta pidin hanen pyoraansa paikallaan sen ajan etta onnettomuuden toinen osapuoli sai rekisterinumeron otettua ylos puhelimeensa. Hieman hektisen alkuillan jalkeen loppuilta meni rauhallisemmin odotellessa toista kaveriani saapuvan Bangkokista.

Lauantai-iltana lahdimme kauemmas keskustasta filippiinilaisiin kotipippaloihin, joissa tarjolla oli ruokaa ja juomaa yllin kyllin. Tunnelma oli hyva, ja ohjelmassa oli mm. karaokea jota tuli tietenkin kokeiltua.

Seuraava paiva meni pitkalti parannellessa, mutta iltasella kiertelimme keskustaa ottaen valokuvia rakennuksista, ja kavimme irkkupubissa juomassa Guinnessit seuraten Evertonin ja Liverpoolin pelia. Hintataso juomisen osalta on suhteellisen kauhea verraten muihin Aasian maihin, 7.5 euroa tuoppi joten budjettimatkailijalle riittaa muutaman paivan oleskelu kaupungissa. Syominen on edullisempaa ja pienen vaivannaon jalkeen pikkurahalla loytaa hyvaa purtavaa.

Maanantaina kavimme kaverin kanssa Sentosan saarella, jossa on monenlaista aktiviteettia suunnattu paaosin lapsiperheille. Keli oli pilvinen, mutta rannalla oli jonkun verran lapsia uimassa ja paljon aasialaisia turisteja. Saarella on manneraasian etelaisin kohta, jossa kavimme poseeraamassa ja ihmettelimme suurta maaraa laivoja sataman edustalla. Huomisaamulla jatkan lentaen takaisin Thaimaaseen kohti Phuketia, Ko Lantaa ja Ko Phi Phita.

Takaisin Bangkokissa

Koukattuani Pattayalla erasta sukulaista tapaamassa, sain kyydin takaisin Bangkokin lentokentalle josta otin bussin samaan majapaikkaan jossa olin noin kaksi kuukautta sitten. Talla kertaa paikkatilanne oli eri, koska turistisesonki on paalla, mutta sain viimeisen pedin joten pienoista tuuria oli matkassa.

Seuraavana aamuna aikaisin lahdin etsimaan Myanmarin suurlahetystoa viisumihakemuksen jattamista varten. Lahetysto loytyi suhteellisen helposti, ja vaikka olin heti avaamisajan tietamissa paikalla, ennen minua jonossa oli jo parikymmenta ihmista. Viisumikaavakkeen tayttamiseen ja jattamiseen vierahti taten puolitoista tuntia. Kaavakkeessa kysyttiin esimerkiksi tyohistoria kolmen viimeisen tyonantajan osalta, jolla ei yleensa mitaan valia matkustaessa. Valokuvaajilla ja toimittajilla on vaikeuksia paasta Myanmariin joten he joutuvat valehtelemaan sen osion kaavakkeesta. Virkailija kavi passini lapi moneen kertaan katsoen missa pain olen reissannut.

Talla hetkella istuskelen Lumpini Parkin lahella kaytyani Snake Farmilla katselemassa kaarmeita. En halunnut maksaa 4 euroa showsta, jossa kaarmeista lypsetaan myrkkya, koska se vaikutti kalliilta. Toisessa showssa olisi paassyt pythonin kanssa kuvaan mutta se ei aikatauluuni sovi koska viisumi on haettavissa juuri tuolloin. Kyseessa on kuitenkin aivan oikea herpetologinen instituutti jossa kaarmeita kaytetaan laaketieteen hyvaksi eika kohdella millaan lailla kaltoin.


Kavin eilen myos katsomassa Wat Pho -temppelia, jossa on kuuluisa "Reclining Buddha", eli 48m pitka ja 15m korkea pronssinen buddhapatsas. Naky oli erittain vaikuttava, ja koko temppelialueella oli hienon nakoista, kun rakennukset kimaltelivat auringonpaisteessa. Piipahdin paikallisessa snookerklubissa katsomassa olisiko poytia vapaana, mutta paikka oli taysi. Paadyin kuitenkin pelaamaan paikallisten kanssa rahasta thaimaalaisilla saannoilla ja parjasin suht hyvin. Raha ei ollut pelissa vallitsevassa osassa koska menetin noin 50 senttia. Pelissa oli mukana poliisinkin edustaja joten mukava etta virkavalta valvoo uhkapeleja. Taman jalkeen kavelin muutaman tunnin Chinatownin lapi takaisin majapaikkaan ja menin aikaisin nukkumaan.

Huomenissa lennan Singaporeen neljaksi yoksi kaverini luo. Singapore on Aasian maista kalleimmasta paasta, joten auttaa suuresti etta saan majoittua ilmaiseksi tuon ajan. Kohtuuhintaista ruokaa kaupungista kylla kuuleman mukaan loytyy, juomapuolella ollaankin sitten vahan kalliimmassa kategoriassa.

Thaimaa / Chiang Mai

Takaisin niin sanotun sivilisaation parissa pitkasta aikaa. Tarkoitan talla sita etta kadut ovat paallystettyja, katuvalot on asennettu ja infrastruktuuri on aivan eri tasolla Thaimaassa kuin naapurimaissaan. Vietnamia ehka lukuunottamatta. Bussimatka Vang Viengista vei kuutisentoista tuntia, mutta bussia vaihdettaessa oli ruokailu ja koska tulin Vientianen kautta, ehdin olla siellakin kolmisen tuntia jaloittelemassa. Minibussissa nukkuminen onnistui jotenkuten rinkkojen paalla takapenkilla.

Chiang Mai, Pohjois-Thaimaan kruunu on paikka jota monet ovat suositelleet, siksi paatin suunnata sinne. Kaupungissa on n. 170000 asukasta, metropolialueella yli miljoonan. Keskustan alue on kaveltavissa ja on paljon siistimpi ja hiljaisempi verrattuna Bangkokiin. Saavuin kaupunkiin jo kuuden jalkeen aamulla joten edessa oli majapaikan etsiminen eika siina kauaa mennyt.

Samainen paiva meni kavellessa helteessa, ja kaupunki vaikutti erittain ystavalliselta ja edulliselta majoituksen ja ruoan suhteen. Katukeittiossa syomani kananuudeliannos maksoi vajaan euron verran veden kera. Olutpullo maksaa euron verran ja aamiainen irtoaa samalla hinnalla.

Varasin elefanttisafarin, koska en ole koskaan elefantilla ratsastanut. Ilmeni, etta matkaohjelmassa oli paljon muutakin kuten viidakkovaellus, koskenlasku kumiveneilla seka bambulautoilla jokea pitkin lipuminen. Pitihan moinen turnee varata samantien hinnan ollessa kohdallaan.

Paiva alkoi elefanttisafarilla. Kaksi henkea per elain, ja minulle jai parittoman osa. Elefanttien selassa on tuolit joilla istua, mutta on myos mahdollista istua suoraan niskan paalle. Koska olin ainut selassa, valitsin niskan. Koska elaimet ovat arvaamattomia, tapahtui niin etta elefantti sai jonkun kohtauksen ja aloitti aika mukavan elamoinnin ja liikehdinnan paastyamme liikkeelle, joka tuli sinansa yllatyksena. Kamerani joka roikkui kaulassa heilui villisti yrittaessani pitaa tasapainoa ohjaajan rauhoitellessa elainta. En tieda kumpi huoletti enemman, oma hyvinvointini vai Nikon D90:n. Hetken paasta elain rauhoittui, ja siirryin suosiolla istumaan selan paalle. Loppumatka meni ilman kommelluksia.

Viidakko on taynna elaimia ja kaarmeita tuli nahtya pari-kolme kappaletta kiertaessa lyhyen reitin kasvuston halki. Kaarmeet pelkaavat usein ihmisia joten niista nakyi vain vilahdus, arviolta paikallinen kyylaji. Myrkyllisia yhta kaikki joten ei kannata tunkea katta ihan joka paikkaan.

Vaelluksen ja vesiputouskaynnin jalkeen aloitimme koskenlaskun, melko rauhallista jokea pitkin. Koska vesi on alhaalla tahan aikaan vuodesta, mitaan mahdottomia putouksia ei paase syntymaan. Joka tapauksessa luvassa oli kostea keikka ja mahtava kokemus koska moista ei ole tullut ennen kokeiltua. Bambulautalla lipuminen oli leppoisampaa joen alajuoksulla.

Koko paivan ohjelma maksoi naurettavat 14 euroa, johon sisaltyi lounas. Paivan kesto oli noin yhdeksasta aamulla iltakuuteen, ja hinta-laatusuhdekin oli kohdallaan. Tassa kirjoituksessa mainitsin vain paivan kohokohdat. Alueella on viela paljon nahtavaa, joten katsotaan mita lahipaivat tuovat tullessaan.

Vang Vieng

Vientianessa tuli vietettya nelisen yota, ja matka jatkui pohjoiseen vajaan neljan tunnin bussimatkan paahan Vang Viengiin. Jos joku paikka Laosissa on kuuluisa jostain, niin Vang Vieng tubingista. Kyla sijaitsee pitkan joen varrella, ja kuuluisin ulkomaalaisille suunniteltu harrastus on joen laskeminen autonrenkaalla.

Tassa vaiheessa on hieman valotettava minkalaisesta aktiviteetista on kyse. Joen varrella on suuri liuta baareja josta omistajat heittavat koyden ja vetavat renkaalla laskijoita rantaan kaljaa ottamaan. Vesiurheilu ja viinakset.....ei kuulosta hyvalta idealta. Koska aktiviteetti kuitenkin kiinnosti, varasin hieman samantyyppisen ekskursion.

Noin 12 porukan ryhma lahti ensin avolavan perassa n. 15km Vang Viengista eteenpain, ja kavimme katsomassa Elephant Cave -nimista luolaa. Kyseisen luolan lahella oli toinen luola, Water Cave jossa paasimme kokeilemaan tubingia. Talla kertaa tosin otsalamppu paassa ja kymmenia metria pitkin pimeaa luolastoa viileahkossa vedessa. Mieleenpainuva kokemus.

Loppupaiva laskettelimme kajakilla jokea alas, hieman kovemmalla vauhdilla kuin autonrenkaalla menijat. Jo ensimmaisessa mutkassa parin jenkkikaverin suunnasta kuului molskahdus, itse sailyin koko reissun kajakissa malesialaisen parini kanssa. Pysahdyimme matkalla katsomaan mista tubingista todella on kysymys, eli rantauduimme baariin. Samalla paikalla oli monia keinuja, joilla ihmiset voivat hypata jokeen monen metrin korkeudessa, jurripaissaan tietysti. Tassa vaiheessa oli selvaa etta on vain ajan kysymys koska jotain sattuu.

Eipa kauaa mennyt kuin pari arviolta parikymppista naisihmista paatti heilauttaa keinulla itsensa jokeen. Ainut vaan etta keinuminen paattyi pahan nakoisesti rantametsikkoon juurakoille. Tuloksena kajakkireissi kylille ja tubingin surullinen loppu. Onneksi ei kaynyt pahemmin. Valitettavasti taysin arkipaivaa taalla. Seurueemme jatkoi kajakeilla matkaa maaranpaahan.

Vientiane

Rytkyttelimme paikallisbussissa kymmenisen tuntia pohjoiseen Savannakhetista. Bussi pysahtyi monta kertaa ja vauhti oli alhainen koska tiet ovat huonossa kunnossa. Kaiken lisaksi kommunisteilla ei ole mihinkaan kiire, bussi lahtee sitten kun sen on aika lahtea.

Vientianeen saavuimme vasta pimean aikaan, seitseman jalkeen. Otimme yhteisen kyydin paikallisten kanssa skylabilla (paikallinen versio tuk-tukista), matkatavaroina sokeri -ja viljasakkeja ja muuta tarpeellista. Kyyti oli raskaasta kuormasta johtuen melko hidasta mutta sujuvaa ja paasimme keskustaan vaivatta.

Keskustasta loytyi guesthouse sopivahkoon hintaan joten majoittauduimme ja lahdimme syomaan laheiseen ravintolaan. Olut maistui erikoisen hyvalta pitkan bussimatkan jalkeen. Myohemmin kavimme viela pubissa, joita ei kovinkaan monta kaupungissa ole vaikka paakaupunki onkin.

Vientiane on mukavan rauhallinen, hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi Phnom Penhiin. Liikenne toimii ja liikennesaantoja noudatetaan, eika autoja ja moottoripyoria oli ylenmaaraisen paljon. Iltaisin kaupunki tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta.

Paikallisten laskuopissa tuntuu olevan pienta parantamisen varaa. Ainakin kolmasti saman paivan aikana ravintolalaskusta puuttui joku juoma tai ruoka. Samaten internetkahvilassa soittamani ulkomaanpuhelun paikka unohti kokonaan laskuttaa. Illallisella hampurilaisen lisaksi olleet kevatrullat jaivat listalta pois, jatin tippia korvatakseni menetyksen.

Eilen illalla istuimme Liquidbar -nimisessa suhteellisen mukavassa juottolassa ja tarinoimme amerikkalaisen baarimikon kanssa, joka oli ollut reissussa 8 kuukautta. Myohemmin illalla saksalainen websivujen yllapitaja kertoi tulleensa vain uusimaan viisuminsa ja palaavansa Thaimaaseen jo seuraavana paivana. Koska pubi meni kiinni kommariaikojen mukaisesti keskiyolta, saimme kylla viela juomat mutta meidat ohjattiin takaovesta pihalle. Kauppa se on joka kannattaa.

Tanaan on taas +34 ja taysin pilveton keli, joten kavelimme paahteessa That Luangia katsomaan. Kyseinen monumentti on Laosin kansallissymboli ja oli vaikuttavan nakoinen ilmestys. Miinuspuolena sijaintinsa joka oli hieman syrjassa keskustasta nahden. Turisteja paikassa oli vain kourallinen.