Montevideo

Bussimatka Coloniasta Montevideoon sujui puhelinta räplätessä, koska bussi oli varustettu langattomalla nettiyhteydellä. Suomessa en ole moiseen vielä törmännyt, mutta 2,5h sujui joutuisasti surffaillen tällä kertaa. Perillä Montevideossa kävelin muutaman korttelin matkan bussiasemalta, mutta koska matkaa hostellille oli yli kolme kilometriä otin suosiolla sinne taksin.

Alkusilmäyksellä Montevideo miellytti erittäin paljon, eikä jäänyt pettymykseksi. Pienemmän kaupungin vaikutelma oli Buenos Airesin jälkeen tervetullutta, mutta tekemistä ja näkemistä riitti mukavasti. Hostelli sijaitsi muutaman korttelin päässä Playa Pocitoksen hiekkarannasta.

Hostellin alakerran baarissa oli hiiligrilli, joten pari iltaa meni olutta maistellessa muiden matkaajien kanssa ja tietenkin grillatusta pihvistä ja kanasta nautiskellessa. Viimein kun keskustaan pääsin kiertelemään, löytyi monta mielenkiintoista paikkaa ja vaikuttavia rakennuksia. Ciudad Vieja eli kaupungin vanhempi osa piti sisällään Mercado del Puerton, eli satamamarkkinat. Sielläkin paikalliseen tapaan kävin tarkistamassa pihvin kypsyyden ja hyvää oli.

Lähempänä Place Indepenciaa juuri Ciudad Viejan ulkopuolella sijaitsi Palacio Salvo, vuodelta 1928 26-kerroksinen rakennus joka aikanaan oli Etelä-Amerikan korkein. Kierreltyäni pitkin keskustaa siirryin lähemmäs sataman aluetta ja pitäen sopivassa välin taukoja kävelin takaisin aina hostellille asti seuraten rantabulevardia ja poiketen Parque Rodon (erittäin miellyttävä puisto) kautta. Matkaa kertyi yhteensä 5-6km, ja mikäpä siinä kun keli oli hyvä.

Yhteensä kolmen intensiivisen päivän jälkeen oli aika heittää hyvästit Uruguaylle ja hyppäsin takaisin lauttaan, tällä kertaa suoraan Montevideosta Buenos Airesiin (3h) jossa vanha tuttu majapaikka keskustan tuntumassa jo odotti, ja paluumatka Eurooppaan alkoi häämöttää. Vielä piti kuitenkin käydä Riossa kokeilemassa uintia Ipanemalla ennen lopullista 12-13h istuntoa lentokoneessa Pariisiin ja myöhemmin Helsinkiin.

Colonia del Sacramento

Lauttamatka Buenos Airesista Uruguayn puolelle sujui vaivattomasti ja matkaan kului vain reilu tunti jonotuksineen lauttaan ja lautasta pois. Vuonna 1680 portugalilaisten toimesta loydetty Colonia on mukavan pieni paivakohde ja kuuluu Unescon maailmanperintokohteisiin. Paikan suurin nahtavyys on historiallinen keskusta museoineen ja hieno vanha majakka.

Heti kun olin asettunut kodiksi lahdin kiertelemaan ja totesin etta alkujaan ennustettu sade jai tulematta joten paikkoja sai mukavasti kierrella ja aurinkokin pilkahti. Majakasta naki hyvin koko kaupungin yli ja Rio de la Platalle, portaat olivat kapeat ja ahtaat paikat mutta kokemuksena sangen mukava muuten.

Iltasella kavin syomassa jonka jalkeen loysin paikallisen jaatelokaupan josta kavin jalkiruoaksi ahtamassa reilut annokset jotta jaksoi nukkua seuraavaan aamuun asti. Kiertelin myos muutaman turistikaupan lapi katselemassa jalkapallopaitoja ennen nukkumaan menoa.

Huomasin pian etta monessa paikassa myytiin tarvikkeita kansallisjuoman Yerba Maten juomista varten. Kyseessa on siis tee, jota juodaan kalebassi-matekupista pillilla joka on erityisesti suunniteltu tata varten. Ihmiset kanniskelevat ympariinsa termospulloja ja kuppeja ja ryystavat teeta jatkuvasti. Saattaa olla etta jossain vaiheessa ostan itselleni samanlaisen tarvikkeiston.

Colonia kokonaisuudessaan oli mukavaa vaihtelua suurkaupunkien vilinaan, kaupunki oli hieno ja arvokkaita vanhoja rakennuksia taynna. Lisaksi ruokatarjontaa on erittain runsaasti joka makuun. Seuraavana aamuna otin bussin kohti Montevideota josta enemman seuraavassa paivityksessa.

Buenos Aires

Talla kertaa sattui kohdalle sadepaiva, joten kirjoitan tata hostellilla argentiinalaisen punaviinilasin kera. Kaikki muutkin matkaajat ovat jumissa kunnes sade taukoaa. Tata on jatkunut koko paivan joten tanaan ei eilisen mittaisia kierroksia ole mahdollista tehda ilman taksia.

Lento Buenosiin Florianopoliksen kautta sujui mukavasti, lento oli ajoissa ja lentokentalta loytyi mainio tapa paasta keskustaan. Bussiyhtiolle maksoin 14 euroa kuljetuksesta keskustaan, ja samalla hintaa toimistoltaan joka oli bussin paatepysakki sain kyydin hostellille asti. Tama oli erittain katevaa koska ruuhkaa oli paljon ja taksi olisi maksanut paljon enemman.

Ensimmainen ilta meni suurelta osin ihmetellessa, kavelin muutaman korttelin San Telmon alueella jossa hostelli sijaitsee ja kavin El Desnivel -nimisessa ravintolassa syomassa pihvin ja ranskalaiset koska olin ollut lentokoneruoalla koko paivan. Pihvi oli erittain reilun kokoinen ja kohtuuhintainen seka erittain mehukas.

Seuraavana paivana akut ladattuani lahdin kavelemaan ympari Microcentroa (keskusta) kohti Recoletan hautausmaata. Kaupunkiin iski tavallisesta poikkeava helleaalto ja lampotila keikkui 34 asteen tienoilla suurimman osan paivaa. Hyvalla vesitankkauksella ja rakennusten varjossa kavellen matka taittui kuitenkin oikein mukavasti.

Recoletan hautausmaa oli hieno paikka, ja Eva Peroninkin leposija loytyi pelkastaan muita turisteja seuraamalla. Kulutin kuitenkin ensin reilusti aikaa kiertelemalla muita osioita ja koko paikassa vierahtikin pitkalta toista tuntia. Lahistolla oli Lonely Planetista bongattu ruokapaikka, jossa soin leivitettya antilooppia joka maistui aika lahelle porsaanlihalta. Hyvaa kuitenkin oli, vaikka ravintolaan iski sahkokatko joka pimensi paikat muutamaksi minuutiksi.

Kavelyosiosta ruoan jalkeen oli jaljella viela hostellille paluu, jossa meni tovi jos toinenkin kun kiertelin katuja ristiin rastiin, otin kuvia hienoista vanhoista rakennuksista joita taalla piisaa, mutta lopulta paasin takaisin hostellille noin seitseman tunnin taivalluksen jalkeen.

Iltasella kaytiin syomassa ravintolassa nimelta Cafe Rivas, ruoka oli hyvaa ja laadukasta hintaan nahden ja bonuksena oli livejazz jota bandi soitteli parvelta. Taman jalkeen takaisin hostellille taksilla ja unta palloon. Huomisen osalta kelin taas kirkastuessa, tai ainakin sateen lakatessa toivottavasti paasen tutustumaan viela Palermon kaupunginosaan ennen sunnuntaista lauttamatkaa Uruguayn puolelle.

Rio de Janeiro

Talla kertaa matka suuntautui taysin uusiin maisemiin, Etela-Amerikkaan. Lento Pariisista lahti tunnin myohassa koska perasimen antenniin oli tullut sen luokan ongelma, etta koko osa meni vaihtoon. Matkaan kuitenkin paasin ja reilun 11h lentelyn jalkeen laskeuduin Rioon. Suurin osa lennosta meni onneksi nukkuessa.

Perilla odotti trooppinen mutta ei liian kuuma ilma. Huomasin heti ensimmaisena paivana etta keli tulisi olemaan lammin mutta valitettavasti pilvinen, joka tarkoitti suurimpien nahtavyyksien eli Cristo Redentorin seka Sokeritoppavuoren osalta hukkareissua. Tata kirjoittaessa en ole viela menettanyt toivoa ja olen varannut huomiselle retken johon Cristolla kaynti sisaltyy, keli olkoot mika hyvansa. Kun palaan Argentiinasta niin on viela aikaa ja mahdollisuus nahda maisemat jos talla kertaa ei onnistu.

Mita tulee Rion vaarallisuuteen niin toki on paikkoja joihin ei kannata menna mutta terveella maalaisjarjella parjaa. Liikekeskustan alueelle ei ole viikonloppuisin asiaa, mutta tanaan siella pystyi turvallisesti kavelemaan monta tuntia . Ipaneman ja Copacabanan alueella on aika vahva poliisin lasnaolo, juurikin turistien takia joten suurempaa huolta ei sen puoleen ole. Toki jos tavaroitaan haluaa esitella niin alta aikayksikon niista varmasti eroon paasee.

Ipaneman hiekkaranta on kylla pahuksen hieno, Dois Irmaos (kaksi veljea) mollottavat vieressa kun aalto paiskaa rantaan. Aurinkotuolit ovat halpoja ja vesi oli sopivan viileata, ja lampoa riitti pilvenkin lapi. Nilkat ja jalkapoyta pamahtivat heti punaisiksi kun en niita alynnyt rasvalla suojata.

Huomenna tosiaan retkipaiva, sopuhintaan haku hostellilta ja kiertelemaan pienemman porukan kanssa muita nahtavyyksia, erityisesti sademetsa kiinnostaa paljon koska tykkaan luonnossa liikkua. Keskiviikkoaamuna lennan Buenos Airesiin katsomaan loytyisiko sielta oikein hyva argentiinalainen pihvi ja lasi punaviinia kyytipojaksi.

Paivitys 6.11.2012: Cristo Redentorilla ja Sokeritoppavuorella tuli kaytya, maisemien kanssa oli sitten vahan niin ja nain. Paivassa oli paljon hyvaakin, Santa Teresa, Lapa ja Tijucan sademetsa. Naista kuvia lisatty nyt.