Kranj

Viimeinen kaupunki ennen lähtöä Balkanin kierrokselta oli Kranj, Carniolan historiallinen pääkaupunki. Noin 50,000 asukkaan kaupungissa oli helppo liikkua jalan paikasta toiseen, mutta hostellia en meinannut ensin millään löytää. Hetken miettimisen jälkeen poikkesin oikealle kadulle ja hieno majapaikka olikin kyseessä. Mahtava henkilökunta opasti minut heti kaupungin nähtävyyksiin kartan kera, ja pääsin jopa omaan dormiin koska kovinkaan kiireistä heillä ei ollut. Lähistöltä löytyi kebabrulla iltapalaksi ja krokotiilipubista paikallinen olut kyytipojaksi.

Yön yli nukuttuani lähdin siis kaupunkia kiertämään. Aloitin tutustumalla kaupunkia halkovaan kanjoniin, vain Luxembourg Euroopassa on rakennettu samalla lailla kanjonin ympärille kuten Kranj. Edellispäivän järvivaellukset painoivat jaloissa joten otin rauhallisesti ja painelin keskustan kirkon tietämille cappuccinolle ja nappasin kuvan France Prešerenin patsaasta. Kyseinen herra on Slovenian kansallisrunoilija ja sekä hänen kotitalonsa että hautansa sijaitsevat Kranjissa.

Ennen lounasta poikkesin kaupungin modernissa kirjastossa, jossa pääsi käyttämään nettiä ilmaiseksi. Lounaspaikaksi valitsin turisti-infon lähellä olevan ravintolan jossa oli loistavaa hapankaalipossua, kylkiäiseksi punaviinilasi ja kuppi teetä maksoi yhteensä vain reilut 9 euroa. Tarkoitukseni oli mennä iltapäivällä viiden aikoihin opastetulle kierrokselle Kranjin tunneleihin joten paikasta oli lyhyt matka kävellä aloituspisteeseen.

Satuinkin sitten kierroksen alkaessa olemaan ainut osanottaja, joten sain erittäinkin yksityiskohtaisen kuvan kaupungista käveltyämme oppaan kanssa kohti tunneleiden sisäänkäyntiä. Vuonna 1944 rakennetut tunnelit ovat saksalaisten tekosia mahdollisia sodanaikaisia pommituksia varten. Näitä ei koskaan kaupungin kohdalle onneksi sattunut ja hieno vanhakaupunki säilyi vahingoittumattomana. Tunnelit ovat nykyisin kaupungin tunnetuin turistikohde ja mielenkiintoinen paikka.

Kävelimme tunneleita pitkin joita suoraan kaupungin alla 15-20 metrin syvyydessä oli n. 1300 metrin matkalta. Väestönsuojat, kattoon muodostuneet stalaktiitit ja käytävälle kootut kivinäyttelyt tuli nähtyä ja hommasta sai tosi paljon irti opastuksen ansiosta. Luolastossa on mm. luolasalamantereiden (jotka ovat sokeita) lisääntymiseen tarkoitetut tilat joihin vain asiaan perehtyneillä biologeilla on pääsy ettei kyseinen prosessi häiriinny.

Tunnelikierroksen päätyttyä kävelimme rappusia pitkin takaisin vanhaankaupunkiin ja näimme hienon auringonlaskun näköalapaikalta jota en ollut aiemmin kaupungissa hortoiltuani onnistunut löytämään. Sitten olikin jo aika siirtyä bussiaseman suuntaan ja kohti Ljubljanaa jossa vietin vielä yhden päivän odottaessani lentoa, mutta tuosta kaupungista ja sen tarjonnasta kirjoitinkin jo aiemmin. Pikkukaupungeissa on oma viehätyksensä, ja Kranjia voi suositella lämpimästi!

Lake Bled & Lake Bohinj

Bled on yksi Slovenian suosituimmista kohteista eikä suotta. Otetaan mahtavat maisemat Juliaanisilta Alpeilta, lätkäistään siihen järvi ja järven keskelle kirkko. Edellä mainittuun vielä lisämausteeksi tuhat vuotta vanha keskiaikainen linna nököttämään kukkulan laelle järvinäkymillä ja paketti on valmis. Tästä syystä turistien määrä Bledissä on kesäkuukausina suuri, mutta oman matkani sijoittuessa syyskuun lopulle sai rauhassa nauttia syksyisistä väreistä ja paikan kauneudesta. Helpoiten tämä sujuu kiertämällä järvi kokonaan (vie vain n. 1-1,5h/6km matka) ja samalla voi havainnoida kuinka perspektiivi tästä hienosta maisemasta muuttuu matkan edetessä.

Hostellista järjestyi myös ilmainen kyyti Triglavin luonnonpuistoon Vintgarin rotkoon, jossa oli mahdollisuus tehdä 1,6km mittainen opastettu kävely vesiputoukselle ja takaisin. Reilun 3km mittainen lenkki kokonaisuudessaan siis. 4 euron suuruinen pääsymaksu oli naurettavan verrattuna puiston antiin: uskomattoman kirkasta vettä virtasi rotkon halki ja luonto hehkui upeissa syksyn väreissä. Tällä kertaa muitakin matkailijoita tuli vastaan, mutta ei häiritsevän paljon ja paikassa oli hyvät puitteet ja järjestelyt.

Sain israelilaiselta kaverilta vinkin tehdä päiväretki Bledistä Lake Bohinjille reilun puolen tunnin bussimatkan päähän, ja tartuin tähän saman tien nähtyäni paikalta otetut kuvat. Nähtyäni Vintgarin rotkon, otin bussin seuraavana aamuna yhdeksän jälkeen Bohinjille ja pakkasin vähän eväitä matkaan. Aloitin patikoinnin bussin päätepysäkiltä kohti Savican vesiputousta jonka alaosa sijaitsi 890 metrin korkeudessa. Kävelyä kertyi reilut 2,5km ensin itse kohdealueelle, josta oli 15-20 minuutin mittainen porrasnousu kohti putousta. Ylhäältä oli hienot maisemat, ja putous itsessään komea ilmestys.

Käveltyäni 2,5km takaisin kohti Bohinjia tarkoituksenani kiertää järven pohjoispuoli, huomasin nopeasti kuinka uskomattoman hienot ja karut maisemat olivat. Paikallisten mielestä omalla tavallaan paljon kauniimpi paikka kuin postikorttimainen Bled, ja tämän näkemyksen allekirjoitan kyllä helposti. Järven kiertämiseen varasin hyvin aikaa, reilussa parissa tunnissa taitoin luontopolkua pitkin n. 7km matkan pitäen taukoja ja kuvia räpsien. Tämän jälkeen maistui terassilla kahvi, ja edelleen korjailin leukaa paikalleen katsellessa maisemia.

Matkan viimeinen etappini tällä kertaa oli Bledin ja Ljulbjanan välissä sijaitseva keskiaikainen kaupunki Kranj, mutta päästäkseni sinne kävin vielä hakemassa Bledistä tavarani ja hyppäsin toiseen bussiin. Jälleen kerran, saavuin Kranjiin iltamyöhällä kuten jo monesti aiemmin tällä reissulla. Monet paikoista ovat olleet niin mielenkiintoisia, että päivän valoisat ajat on tullut tehokkaasti käytettyä hyödyksi eri paikkoja tutkiskellen.

Ljubljana

Junamatkalla Zagrebista Ljubljanaan joka kesti vain 2,5 tuntia, näin hienon auringonlaskun ja saavuin kaupunkiin jokseenkin myöhään yhdeksän jälkeen illalla. Asemalta oli lyhyt matka hostellille, jossa kirjauduin sisään ja purin suurimmat tavarat rinkasta. Huonetovereina tällä kertaa oli pari italialaista opiskelijaa jotka aloittelivat 6kk mittaista Erasmus-vaihtoa.

Lähdin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta kiertelemään kaupunkia jossa olikin melkoisen hiljaista johtuen maanantaista. Oli erittäin mukava kuljeskella hissukseen Ljubljanica -joen laitamia, jossa sijaitsee suuri määrä ulkoterasseja vanhojen rakennusten välittömässä läheisyydessä. 280,000 asukkaan kaupungiksi Ljubljana tuntui sopivan pieneltä ja rauhalliselta. Palailin hostellille nautittuani oluen yhdessä näistä terasseista, itselleni nukkumaanmenoaikaan mutta italialaiset olivat lähdössä yhteiseen tapaamiseen (=ryyppäämään) keskustaan.

Seuraavana aamuna huonekaverini lähtivät pää kipeänä koulun esittelytapaamiseen, ja itse jatkoin matkaa läheisen Dragon Bridgen yli kohti Ljubljanan linnaa. Linnalle pääsee köysiradalla mutta valitsin ilmaisen vaihtoehdon eli kipusin pystyjyrkkää mäkeä n. vartin kunnes olin porteilla. Sisäänpääsymaksu oli 6 euroa, joka oli mielestäni kohtuullinen koska linnassa oli kaksikin eri näyttelyä ja ylhäältä tornista avautui laajat näkymät yli kaupungin ja lähialueiden. Juttelin tornissa englantilaisen miehen kanssa joka oli käynyt Helsingissä, ja kävelin alamäkeen pois linnalta hänen ja vaimonsa kansa jutustellen.

Pikaisen kaupunkiin tutustumisen jälkeen hain tavarani hostellilta ja suuntasin kohti bussiasemaa. Ljubljanasta lähtee päivittäin lähes tunneittain busseja suurimpiin keskittymiin ympäri maata ja julkisen liikenteen verkosto on edullinen, moderni sekä toimiva.
Reissuni loppuajan aioin viettää alppimaisemissa pääkaupungista n. 75km pohjoiseen Bledissä ja Kranjissa, joten odotin innolla kaupunkimaisemien vaihtumista luonnon pariin. Määränpääksi ensin siis Bled josta enemmän seuraavassa päivityksessä.

Zagreb

Junamatka Belgradista Zagrebiin alkoi 11:00 aamulla, joten aikaa valmistautumiseen ja eväiden hankintaan oli hyvin. Itse matkan piti kestää 7 tuntia, mutta venähti reiluun 8 tuntiin parin suunnittelemattoman vaihdon takia. Junasta toiseen junaan, josta bussiin josta seuraavaan junaan ja niin edelleen. Lopulta pääsin kuitenkin perille iltayhdeksän maisemissa. Kaupunkiin oli miellyttävä tulla pimeällä, asioihin kiinnittää aivan eri lailla huomiota kuin valoisan aikaan.

Majapaikkani sijaitsi aivan ytimessä, ja koska aikaa oli rajallisesti iskin rinkan kaappiin ja syötyäni hostellin ravintolassa lähdin kiertelemään lähikortteleita tarkemmin. Kaupunki vaikutti hyvin siistiltä, hieman Helsinkiä suurempi väkiluvultaan ja raitiovaunut olivat hyvin aktiivisia katukuvassa joskin metro kaupungista puuttui. Jalan pääsi hyvin kävelemään minne vain tarvitsikin.

Seuraavana päivänä juna Ljubljanaan lähti 18:30, joten lähdin jo ajoissa kaupunkia kiertämään. Syötyäni aamiaisen kävin katsomassa läheisen ruokatorin josta jatkoin matkaa katedraalille, joka on kaupungin korkein rakennus. Toinen torneista oli remontissa, ja sisältäkin päin rakennus oli vaikuttava ilmestys. Jatkoin siitä sitten matkaa etelään juna-asemaa kohti kierrellen kaarrellen katuja ristiin rastiin ja päätin lähteä Koillis-Euroopan suurimpaan puistoon Maksimir Parkiin kaupungin keskustasta itään.

Perille olisi päässyt raitiovaunulla, mutta 4km kävely tuntui siinä vaiheessa mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta joten tallailin hitaasti puistoa kohti ja pysähdyin puolenvälin jälkeen juomaan teetä paikallisessa. Puiston reunalle päästyäni nälkä yllätti, joten nappasin leipomokahvilasta kinkku-juustocroissantin alle eurolla matkaan ja painelin puiston porteista sisään. Paikka olikin erittäin hieno, missään nimessä aikaa ei ollut laajempaan kierrokseen mutta kiertelin lähimmän lammen ympäri kokonaan ja ihmettelin puistossa pyörivää porukkaa.

Päästyäni takaisin keskustaan tällä kertaa raitiovaunulla otin maailman lyhyimmän funikulaarin hostellin vieressä kaikkiaan 30 metrin matkan ylöspäin joka kesti noin minuutin. Kokemus sinänsä, eikä tarvinnut kivuta portaita. Ylemmästä osasta vanhaa kaupunkia avautui näköalat yli kaupungin, ja hienojen aukioiden lisäksi alueella oli mielenkiintoinen museo; Muzej prekinutih veza eli Museum of Broken Relationships. Koska hostellissa olivat sitä suositelleet kävin tsekkaamassa ja oli erittäin omanlaisensa ja kiinnostava näyttely.

Kellon tikittäessä kohti puolta seitsemää, istahdin vielä alas gulashille (huom: ei gulagille)ja travaricalle aivan hostellin vieressä olevassa ravintolassa. Paikkaa oli kehuttu Lonely Planetissa eikä syyttä, ruoka oli mainiota sekä kohtuuhintaista ja näillä eväin oli hyvä nostaa taas rinkka selkään ja jatkaa matkaa kohti Sloveniaa.