Saavuin hostelliin rinkka selässä puolenyön jälkeen, paikka oli hankalahko löytää koska katukyltit ovat harvassa mutta pienen etsiskelyn jälkeen päädyin oikeaan paikkaan. Harhailusta johtuen oma huoneeni oli ehditty luovuttaa korealaiselle pariskunnalle, joten vaihtoehtona oli dormissa nukkuminen ilmaiseksi sekä olut talon piikkiin johon suostuin mielelläni. Seuraavaksi kahdeksi päiväksi sain alun perin varaamani huoneen käyttöön ongelmitta, ja loppulasku oli alkuperäistä huomattavasti alhaisempi. Paikkaa voi lämpimästi suositella, nimellä Route 39 Hostel löytyy internetistä lisää tietoa. Tarjolla on myös aamiainen jonka voi syödä vaikkapa mukavalla kattoterassilla merinäköalalla varusteltuna. Paikassa oli myös mukavia muita matkaajia joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia aina iltaisin.
Sitten itse asiaan. Istanbul on miljoonakaupunki joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Kaupungin eurooppalainen puoli sisältää pääkadun varrella yllin kyllin ruokatarjontaa ja baareja, sekä ostosmahdollisuuksia jokaiselle lompakolle sopivasti. Raitiovaunuyhteydet Sultanahmetiin, vanhan kaupunginosan puolella ovat kunnossa mutta itse suosin alkuun kävelyä ristiin rastiin polulta poiketen tutustuen jalankulkijan näkövinkkelistä kaupunkiin. Galata Towerilta avautuu hienot näkymät Bosporinlahden yli, mutta kannattaa suosiolla jättää jonottaminen väliin ja mennä lähellä sijaitsevat Galata Konak Cafen kattoterassille ja hoitaa valokuvausasiat ilman sisäänpääsymaksua sieltä.
Kolmessa päivässä kaikkia nähtävyyksiä ei ollut aikaa koluta, mm. Hagia Sophian sisätilat jäivät näkemättä valtavan turistilauman takia, mutta Blue Mosque sekä Basilica Cistern (http://en.wikipedia.org/wiki/Basilica_Cistern) olivat molemmat käynnin arvoisia, etenkin jälkimmäinen. Katutasolta muutama rappunen alas astuttuani eteen ilmestyi aivan erilainen maanalainen historiaa huokuva paikka, roomalaiseen tyyliin. Moskeijoista saa hienoja valokuvia illalla, parhaita valokuvauspaikkoja ovat joko Safir Teras Cafe:n kattoterassi, tai vieressä olevaa Ambassador-hotellin vastaava.
Niin hauskaa kuin kaupungin huiske ja melu olikin, niin turistilaumojen alkaessa ärsyttää lähdin pienemmän turistilauman kanssa laivalla 1,5h matkan päähän merelle, Heybeliadan saarelle (osa Prince's Island -ryhmää). Kolonialistiset vanhat huvilat olivat mukavaa katseltavaa ja käveltyä tuli paljon. Bonuksena saarelta puuttuvat moottoriajoneuvot sekä mukava luonnonpuisto jossa paikalliset perheet olivat piknikillä. Suomalainen örvellys puuttui kuvasta kokonaan, sangen miellyttävä paikka ja mukava välipäivä kaukana kaupungin humusta. Hintaa laivakyydille kertyi 1,5 euroa suuntaansa.
Viimeisenä aamuna melkoisella kiireellä iskin vielä takaisin vanhaan kaupunkiin Spice Bazaarille ostamaan tuliaisia, lähinnä vaatteita ja mausteitakin tarttui matkaan. Lentokentälle lähtöön oli sen verran aikaa että kävin vielä syömässä pienen kebabin matkaa varten ja hain tavarani hostellilta. Ruokatarjonnasta yleensäkin on vielä sen verran mainittava että hinnat ovat eurooppalaisittain kohtuulliset ja valinnanvaraa löytyy. Palvelukin on pääosin ystävällistä. Loppuvinkkinä kannattaa kokeilla paikkaa nimeltä Zübeyir Ocakbaşı Euroopan puolella, tarjolla on paikallista ruokaa moneen makuun ja istuskella voi suoraan grillin viereen jossa ruoka valmistetaan asiakkaan silmien edessä.
Seuraava reissu suuntautuukin sitten kesällä Madridiin, Zaragozaan ja Barcelonaan mutta niistä myöhemmin lisää jahka
asiat konkretisoituvat. Lennot on jo varattu.
