Matka alkoi iltasella Helsinki-Vantaalta ja lentoni oli Amsterdamin kautta. Erittain pikaisen vaihdon jalkeen ehdin kylla koneeseen ongelmitta, mutta matkatavarani eli rinkka jai Schipholin lentokentalle. Selvisin kylla seuraavan yon yli ilmankin ja rinkka toimitettiin seuraavana paivana viiden maissa majapaikkaani. Ensimmainen kerta koskaan etta nain kay.
Geneve on erittain siisti ja jossain maarin jopa hiljaiselta tuntuva kaupunki. Kansainvalisyytta on ilmassa sitakin enemman ja ravintolatarjontaa on laidasta laitaan. Hinnat ovat erittain korkeat, jopa suomalaisella standardilla mitattuna. Sveitsin lain mukaan majoitusliike joutuu antamaan ilmaisen lipun julkisiin kulkuvalineisiin majoittumisen ajaksi, joten tasta oli minulle erittain suuri hyoty, joka paikkaan ei tarvinnut kavella.
Kaytin kokonaisen paivan kaupungissa suhteellisen tehokkaasti. Kavelin heti aamulla erittain kirkasvetisen Geneve-jarven rantaan josta jatkoin matkaa vanhempaan kaupunginosaan ja kavin katsomassa katedraalia sisaltapain. Torniin en viitsinyt maksaa paasymaksya koska uskoin ettei maisema ollut sen arvoinen.
Istahdin hetken kaveltyani joen rantaan ihmettelemaan maailman menoa, ja paatin lahtea seuraavaksi kaymaan CERNiin (European Laboratory for Particle Physics) kaupungin laidalle. Kyseessa on siis paikka jossa sijaitsee maailman suurin hiukkaskiihdytin 100m maan alla, ja kiertaa 27km mittaisen ympyranmuotoisen matkan poiketen valilla naapurimaidenkin puolella. Paikassa ollut Microcosmos-nayttely avarti asiaa fysiikasta vahemmankin tietavalle, menematta liikaa teknisyyksiin.
Iltasella rinkan saatuani, otin pienet unet ja poikkesin viela YK:n toimistoa katsomassa. Muita turisteja paikalla parveilikin jo melko runsaslukuisesti, joten otettuani muutaman valokuvan otin bussin takaisin keskustaa kohden. Puolenvalin jalkeen hyppasin viela bussista pois ihmettelemaan rannassa sijaitsevaa puistoa ja pikkupoikien tupakanpolttoa salaa rantakivilla.
