Istanbul

Turkki oli itselleni täysin uusi tuttavuus joten lähdin reissuun avoimin mielin. Turkish Airlines lentää Helsingistä suoraan 3h lentoja kohtuuhinnalla, ja heti kärkeen täytyy suositella yhtiötä erinomaisen lentokoneruoan perusteella. Mennen tullen eväät olivat huippuluokkaa, harvinainen tilanne economy-luokassa.

Saavuin hostelliin rinkka selässä puolenyön jälkeen, paikka oli hankalahko löytää koska katukyltit ovat harvassa mutta pienen etsiskelyn jälkeen päädyin oikeaan paikkaan. Harhailusta johtuen oma huoneeni oli ehditty luovuttaa korealaiselle pariskunnalle, joten vaihtoehtona oli dormissa nukkuminen ilmaiseksi sekä olut talon piikkiin johon suostuin mielelläni. Seuraavaksi kahdeksi päiväksi sain alun perin varaamani huoneen käyttöön ongelmitta, ja loppulasku oli alkuperäistä huomattavasti alhaisempi. Paikkaa voi lämpimästi suositella, nimellä Route 39 Hostel löytyy internetistä lisää tietoa. Tarjolla on myös aamiainen jonka voi syödä vaikkapa mukavalla kattoterassilla merinäköalalla varusteltuna. Paikassa oli myös mukavia muita matkaajia joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia aina iltaisin.

Sitten itse asiaan. Istanbul on miljoonakaupunki joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Kaupungin eurooppalainen puoli sisältää pääkadun varrella yllin kyllin ruokatarjontaa ja baareja, sekä ostosmahdollisuuksia jokaiselle lompakolle sopivasti. Raitiovaunuyhteydet Sultanahmetiin, vanhan kaupunginosan puolella ovat kunnossa mutta itse suosin alkuun kävelyä ristiin rastiin polulta poiketen tutustuen jalankulkijan näkövinkkelistä kaupunkiin. Galata Towerilta avautuu hienot näkymät Bosporinlahden yli, mutta kannattaa suosiolla jättää jonottaminen väliin ja mennä lähellä sijaitsevat Galata Konak Cafen kattoterassille ja hoitaa valokuvausasiat ilman sisäänpääsymaksua sieltä.

Kolmessa päivässä kaikkia nähtävyyksiä ei ollut aikaa koluta, mm. Hagia Sophian sisätilat jäivät näkemättä valtavan turistilauman takia, mutta Blue Mosque sekä Basilica Cistern (http://en.wikipedia.org/wiki/Basilica_Cistern) olivat molemmat käynnin arvoisia, etenkin jälkimmäinen. Katutasolta muutama rappunen alas astuttuani eteen ilmestyi aivan erilainen maanalainen historiaa huokuva paikka, roomalaiseen tyyliin. Moskeijoista saa hienoja valokuvia illalla, parhaita valokuvauspaikkoja ovat joko Safir Teras Cafe:n kattoterassi, tai vieressä olevaa Ambassador-hotellin vastaava.

Niin hauskaa kuin kaupungin huiske ja melu olikin, niin turistilaumojen alkaessa ärsyttää lähdin pienemmän turistilauman kanssa laivalla 1,5h matkan päähän merelle, Heybeliadan saarelle (osa Prince's Island -ryhmää). Kolonialistiset vanhat huvilat olivat mukavaa katseltavaa ja käveltyä tuli paljon. Bonuksena saarelta puuttuvat moottoriajoneuvot sekä mukava luonnonpuisto jossa paikalliset perheet olivat piknikillä. Suomalainen örvellys puuttui kuvasta kokonaan, sangen miellyttävä paikka ja mukava välipäivä kaukana kaupungin humusta. Hintaa laivakyydille kertyi 1,5 euroa suuntaansa.

Viimeisenä aamuna melkoisella kiireellä iskin vielä takaisin vanhaan kaupunkiin Spice Bazaarille ostamaan tuliaisia, lähinnä vaatteita ja mausteitakin tarttui matkaan. Lentokentälle lähtöön oli sen verran aikaa että kävin vielä syömässä pienen kebabin matkaa varten ja hain tavarani hostellilta. Ruokatarjonnasta yleensäkin on vielä sen verran mainittava että hinnat ovat eurooppalaisittain kohtuulliset ja valinnanvaraa löytyy. Palvelukin on pääosin ystävällistä. Loppuvinkkinä kannattaa kokeilla paikkaa nimeltä Zübeyir Ocakbaşı Euroopan puolella, tarjolla on paikallista ruokaa moneen makuun ja istuskella voi suoraan grillin viereen jossa ruoka valmistetaan asiakkaan silmien edessä.

Seuraava reissu suuntautuukin sitten kesällä Madridiin, Zaragozaan ja Barcelonaan mutta niistä myöhemmin lisää jahka
asiat konkretisoituvat. Lennot on jo varattu.

Bangkok-Hua Hin

Talviloma kannattaa aina pitää mahdollisimman kaukana Suomesta, siispä Thaimaaseen tutuille ja vähemmän tutuille paikoille eli suunta kohti Bangkokia ja Hua Hinia. Matkan kesto 2pv Bangkok + 4pv Hua Hin + 1pv Bangkok. Lento Helsingistä kesti vajaat 10h mutta meni yllättävän nopeasti.

Perillä majoituimme Chatrium Hotel Riversideen joen lähelle, hotellissa oli huippuhyvä palvelu ja 35 asteen helteessä oli mukava kahlata 35 metrisessä altaassa. Huonekin oli hulppeat 70 neliötä joten mahtui olemaan vallan mukavasti ja parvekkeella illalla istuskelemaan 27. kerroksen näkymiä katsellen.

Itselleni Bangkok oli jo vanha tuttavuus, joten kierrätin Satua ympäri eri kaupunginosia ja kahdessa päivässä jokseenkin kattava kierros tuli kyllä tehtyä. Rauhallisempi tahtikin olisi tietysti riittänyt mutta aika oli kortilla ja altaalla levyttämiseen jäi mukavasti kyllä aikaa.

Hua Hin oli vain 3h minibussikyydin päässä, ja sattumalta eräs matkustajista nousi kyydistä juuri valitsemamme resortin kohdalla joten heti alkuun ei tarvinnut 5km mittaista pyörähdystä kaupunkiin tehdä. Lähdimme kylille tutustumaan vasta illalla heti allaskierroksen, drinkkien ja ruoan jälkeen. Kaupungilla olikin tuttuja ukkoja vastassa Heinolasta, joten maailman pienuus tuli taas todistettua.

Vaikka merivesi oli mukavan lämmintä ja aurinko paistoi pidimme aktiivisemman päivän eli otimme moottoripyörän alle ja huristelimme Elephant Villageen sekä näköalapaikoille josta näki koko Hua Hinin yli. Liikenne oli Vietnamiin verrattavissa olevaa kaahausta, josta kuitenkin maltilla ja pelisilmällä selviää.

Viimeinen päivä Bangkokiin palattuamme sujui Siam Paragonissa shoppaillessa Sukhumvitissa ja illalla Gin Tonicit nautiskellen vanhassa kunnon Banyan Tree Hotelin Moon Barissa (64.krs) kaupungin iltanäkymistä nautiskellen.

Reissulta tarttui paljon hyviä uusia juttuja mukaan etenkin Bangkokin osalta, ja monen reissun kokemuksella voi jo todeta että harvoin Kaakkois-Aasiaan suunnatessa tulee kohtaamaan suuria pettymyksiä millään saralla.

Barcelona

Kesälomani jäädessä melko lyhyeksi uudessa työpaikassa, sain pidettyä toisen viikon lomaa syyskuun alkuun ja päätin lähteä Barcelonaan ystävää tapaamaan pitkästä aikaa. Suomessa kelit alkoivat sopivasti kylmetä pohjoisiin syyskuun lukemiin joten suuntasin Schipholin kautta lämpimämpiin ilmanaloihin. Ensimmäinen päivä kuluikin pelkkiin lentoihin ja pitkään koneenvaihtoon.

Barcelonassa on jokaiselle jotakin: kaupunki on hieno sekoitus erilaisia kaupunginosia, modernia kaupunkielämää, turistihulinaa, kulinarismia ja rantaelämää. Neljän päivän aikana ehdin tutustua mukavasti kaikkiin näihin elementteihin kierrellen kaupunkia yksin ja erikseen, pääosin jalan mutta pidemmissä välimatkoissa julkisia hyödyntäen.

Ystäväni Janin asunto sijaitsi keskustan liepeillä, kapealla kadulla joka oli yksi monista jotka risteilivät sokkelomaisesti, kätkien sisäänsä lukuisia pikkukauppoja ja mukavia tapasravintoloita. Ruoan hinta on Espanjassa järkevällä tasolla verrattuna Pohjoismaihin, samoin palanpainikkeet. Ilmakuivattua kinkkua, patatas bravasia, erilaisia salaatteja ja olutta tuli maisteltua sopivassa määrin.

Lämpötilan pysytellessä 30 asteen tuntumassa kävi haistelemassa Välimeren tuulia rantaboulevardilla ja istuskelin pitemmän aikaa rantakivikoilla. Aurinkotuoliin en tällä kertaa haaskannut rahaa, koska äskettäinen korvatulehdus enemmän tai vähemmän esti myös uimatouhut. Rannalla oli kuitenkin mukava seurata paikallista menoa, vaikka pääosin turistirannasta onkin kyse.

Viimeisenä päivänä lähdimme Janin kanssa bussilla kohti Tibidabo-vuorta josta avautuivat hienot näkymät yli kaupungin, ja auttoi hahmottamaan kuinka kaupunginosat asettuvat muutenkin kuin kartalta tarkastellessa. Huipulle pääsi kätevästi funikulaarilla eli jyrkällä köysiradalla.

Tibidabolta matkamme jatkui kohti Gaudin suunnittelemaa Park Güelliä, olin toki aikaisemminkin herran luomuksiin kaupunkikierroksella tutustunut. Vaikuttavaa arkkitehtuuria, ja erittäin omaperäistä muotokieltä. Pian oli aika suunnata takaisin kämpille, vaihtaa vaatteet ja käydä pikaisesti syömässä koska illan kohokohta snookerpöydän edessä odotti. Hieno laji, ja vielä hienompi vastustaja kruunasi koko reissun ja jaksoin seuraavan yön hyvinkin lyhyiden yöunien jälkeen suunnata taksilla kentälle, koska paluulentoni lähti erittäin aikaisin takaisin Suomeen. Veikkaan kuitenkin ettei ollut viimeinen visiittini Barcelonaan...

Visited Countries

Kävin listaa läpi maista joissa olen tähän asti matkannut. Monissa paikoissa on tullut käytyä useammankin kerran ja niihin on mukava aina palata, kun taas toisten kohdalla ei välttämättä niin suurta hinkua uudelleenvisiittiin ole. Kotimaa mukaanluettuna kartalla on merkittynä 42 valtiota.

Koska suuri osa kaukomatkoista on viime vuosina suuntautunut idän suuntaan,olisi ilman muuta mukavaa lähteä koluamaan Karibian seutuja, ja Etelä-Amerikkaa. Jonkinasteisia suunnitelmia on jo olemassa mutta toteutus vie aina aikaa, ja rahaa.

Chamonix

Geneven visiitin jälkeen otin bussin Ranskaan, edellisestä visiitistä oli vierähtänyt jo 8 vuotta. Tuolloin olin taittanut matkaa rautateitse Interrailin yhteydessä. Chamonix kiinnosti paikkana erittäinkin paljon, koska se sijaitsee n. kilonmetrin korkeudessa ja on vuorten ympyröimä. Mahdollisuuksia liikkua on monenlaisia, ja parin päivän aikana ehtisi nähdä hienoja maisemia.

Bussi tiputti keskellä kylää, ja nopeasti huomasin että turisteja on jo sesonginkin takia runsas määrä. Vein rinkan hostelliin säilytykseen ja lähdin kiertelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Aseman lähistöltä löytyi kohtuuhintainen hampurilainen, joka oli erittäin maukas. Jo tässä vaiheessa aloin käsittämään että ranskalaisia haukutaan turhaan tylyiksi, sitä paitsi he todella tajuavat hyvän ruoan ja palvelun päälle.

Iltapäivällä otin kaapelihissin Aiguille du Midin huipulle, aina 3842 metrin korkeuteen. Jo itse kyyti huipulle otti vatsanpohjasta vaunun keinuessa edestakaisin, mutta matka oli sen arvoinen. Huipulla oli talviset olosuhteet mutta aurinko paistoi kirkkaasti ja lämmitti jonkun verran. Ilmanalaan totuttelu kesti aikansa, portaiden nouseminen nosti sykettä ja jopa ajoittain huimasi mutta siihen tottui hetken päästä. Himalayalla oli sentään aikaa totutella ilmanalaan. Aiduille du Midin huipulta avautui näkymä sekä Chamonixhin laakson että Mont Blancin huipulle, sekä lukuisiin muihin yli neljän kilometrin huippuihin.

Vuoristokierroksen jälkeen istahdin yhdelle lukuisista terasseista ottamaan oluen, ja kirjauduin majapaikkaan sisään. Kävelin myös lisää ympäri kaupunkia ja pian koittikin jo ilta. Kävin parin irlantilaisen ukon kanssa syömässä illalla mutta menin ajoissa nukkumaan koska seuraavalle päivälle oli vielä tehtävää.

Heräsin seuraavana aamuna jo kahdeksalta, ja aamiaisen jälkeen hain kaupasta vähän urheilujuomaa ja suuntasin kävellen lähikyliin. Vuoristopuroa seuraten kävelyreitti poikkesi metsän halki ja nousuakin tuli 10km matkalla 250 metrin verran, ja päädyin pieneen kylään nimeltä Argentière. Söin jälleen kerran maukasta ruokaa siellä, ja odottelin lähtevää paluujunaa takaisin Chamonixhin. Aikataulun niukkuuden takia en voinut patikoida takaisin, koska bussi Geneveen lähti viideltä iltapäivällä. Tuohon bussiin sitten mainiosti ehdinkin haettuani matkatavarani hostellilta.

Chamonixta voi suositella matkakohteeksi jo pelkästään mahtavien maisemien takia. Jos aikaa on enemmän, kannattaa kokeilla kiipeilyä, vaellusta, pyöräilyä tai vaikkapa riippuliitoa. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta näkyi olevan tarjolla. Hinnat ovat niin kohtuulliset kuin turistikohteessa voi vain olla, mutta lähikylissä on aavistuksen edullisempaa ja rauhallisempaa. Samoja harrastusmahdollisuuksia on tarjolla niissäkin.

Iltasella olin takaisin Genevessä ja kävin vielä syömässä todella hyvää vietnamilaista ruokaa ravintolassa nimeltä Indochine. Ruoka tuli nopeasti ja oli erittäin maukasta ja paikallisilla standardeilla edullista. Seuraavana aamuna herätys paluulennolle oli jo 5:20 joten menin järkevissä ajoin nukkumaan.

Geneve

Matka alkoi iltasella Helsinki-Vantaalta ja lentoni oli Amsterdamin kautta. Erittain pikaisen vaihdon jalkeen ehdin kylla koneeseen ongelmitta, mutta matkatavarani eli rinkka jai Schipholin lentokentalle. Selvisin kylla seuraavan yon yli ilmankin ja rinkka toimitettiin seuraavana paivana viiden maissa majapaikkaani. Ensimmainen kerta koskaan etta nain kay.

Geneve on erittain siisti ja jossain maarin jopa hiljaiselta tuntuva kaupunki. Kansainvalisyytta on ilmassa sitakin enemman ja ravintolatarjontaa on laidasta laitaan. Hinnat ovat erittain korkeat, jopa suomalaisella standardilla mitattuna. Sveitsin lain mukaan majoitusliike joutuu antamaan ilmaisen lipun julkisiin kulkuvalineisiin majoittumisen ajaksi, joten tasta oli minulle erittain suuri hyoty, joka paikkaan ei tarvinnut kavella.

Kaytin kokonaisen paivan kaupungissa suhteellisen tehokkaasti. Kavelin heti aamulla erittain kirkasvetisen Geneve-jarven rantaan josta jatkoin matkaa vanhempaan kaupunginosaan ja kavin katsomassa katedraalia sisaltapain. Torniin en viitsinyt maksaa paasymaksya koska uskoin ettei maisema ollut sen arvoinen.

Istahdin hetken kaveltyani joen rantaan ihmettelemaan maailman menoa, ja paatin lahtea seuraavaksi kaymaan CERNiin (European Laboratory for Particle Physics) kaupungin laidalle. Kyseessa on siis paikka jossa sijaitsee maailman suurin hiukkaskiihdytin 100m maan alla, ja kiertaa 27km mittaisen ympyranmuotoisen matkan poiketen valilla naapurimaidenkin puolella. Paikassa ollut Microcosmos-nayttely avarti asiaa fysiikasta vahemmankin tietavalle, menematta liikaa teknisyyksiin.

Iltasella rinkan saatuani, otin pienet unet ja poikkesin viela YK:n toimistoa katsomassa. Muita turisteja paikalla parveilikin jo melko runsaslukuisesti, joten otettuani muutaman valokuvan otin bussin takaisin keskustaa kohden. Puolenvalin jalkeen hyppasin viela bussista pois ihmettelemaan rannassa sijaitsevaa puistoa ja pikkupoikien tupakanpolttoa salaa rantakivilla.

Tallinna

Kalenterin mukaan aito ja oikea juhannus oli jo mennyt, mutta suuntasimme silti pitkäksi viikonlopuksi Tallinnaan laivalla. Erään tutun kautta saan asuntoa käyttöön erittäin edullisesti aivan keskustasta, joten majoituskin oli kunnossa jo valmiiksi.

Muutama huomio reissusta edellisiin kertoihin verrattuna. Nyt valuuttana oli euro, joka jossain määrin tuntui nostaneen hintoja. Kuitenkin heti turistialueen ulkopuolella suurta nousua ei ollut huomattavissa. Kaupunki on lisäksi erittäin siisti, Helsinki tuntui suurelta roskatunkiolta romanikerjäläisineen.

Laivamatkailun osalta voin suositella Eckerö Linea sekä hinnan että ohjelman puolesta. Koska ylitys on nopea, laivasta riippuen matkan kesto 2-3.5 tuntia ei matkasta tekisi mieli pulittaa aivan älyttömiä summia. Eckerö Line on kokonaan suomalainen ja halvimmillaan risteilyn saa suuntaansa jopa kymmenellä eurolla, tällä kertaa maksoi 14 euroa joka sekin edullinen.

Paluu oli yllättävästä paikkatilanteesta johtuen otettava Tallinkin 2h Star-alukselle, joka oli paha pettymys hinnan ja muiden asioiden osalta. Laiva oli täynnä virolaisia duunareita, pääosin miehiä jotka makoilivat pitkin hyttikäytäviä, joivat omia viinojaan baarissa henkilökunnan siitä välittämättä sekä muutenkin hortoilivat päissään sunnuntai-illan ratoksi. Kaiken lisäksi lystille tuli hintaa 40 euroa, eikä laivalla ollut mitään ohjelmaa.

Viikonlopun mittaisen reissun osalta parhaina paloina jäivät mieleen italialainen ravintola Controvento, joka oli erittäin viihtyisä ja kohtuuhintainen, vanhan kaupungin muurien suojassa. Sunnuntaina oli hyvin aikaa kierrellä ja piipahdimme Radisson SAS Blu -hotellin kattoterassilla oluella, josta avautuivat mahtavat näkymät kaupungin yli aina Suomenlahdelle asti. Ehdottomasti suositeltava paikka! Kannattaa myöskin tarkastaa keskustassa oleva DM Baar, josta kajahtaa Depechea Modea kattavalla tarjonnalla, ja baarista löytyy myös vanhoja flippereitä.