Kiovasta olimme vuokranneet Maidanin aukion läheltä asunnon ja taksikin oli tilattu etukäteen netin kautta (LingoTaxi) joten majapaikassa oltiin jo hyvissä ajoin. Onneksi vapaita huoneita oli jo aamulla käytössä ja saimme heti yhden käyttöömme. Alakerrasta löytyi myös maittavaa aamiaista joka tuli tarpeeseen herättyämme kolmelta yöllä aikaiselle lennolle.
Pienen tarkastelun jälkeen oli selvää että kaupunki kuhisi poliiseja ja armeijan porukoita, syynä tähän Maidan verilöylyn kolmas muistopäivä ja ilmeisesti viranomaiset halusivat pelata varman päälle ja sulkea suurimman osan teistä ja lisätä turvallisuuden tunnetta mahdollisten uhkien varalta. Koska liikuimme pääosin jalkaisin tämä sopi oikein hyvin, keskustan pääväylillä pystyi ylittämään katua mistä kohdasta vain autojen puuttuessa kokonaan.
Minuun otti myös yhteyttä sattumalta ukrainalainen kaverini jonka kanssa olimme Lions Clubin nuorisovaihdossa Saksassa 2001, hän asuu ja työskentelee Krimin lähistöllä YK:n palveluksessa mutta oli käymässä Kiovassa päiväseltään. Sovimme tapaamisesta ja hän ystävällisesti kyyditti meitä ympäri kaupunkia selostaen nähtävyyksiä ja rakennuksia ja lounastimme yhdessä ennen suuntaamistaan yöjunaan kohti Krimiä. Mahtava kohtaaminen 16 vuoden jälkeen!
Jäljellä olevat pari päivää kiertelimme jalan ja turvautuen vain harvoin taksikyytiin etsien hyviä ruokapaikkoja, vierailimme myös Pechersk Lavran luostarialueella josta oli näkymät hervottoman kokoiselle "Mother Motherland" -monumentille. Luostarialueella meinasivat myös jääpuikot tulla niskaan talon katolta mutta olimme hereillä ja pääsimme pujahtamaan alta pois. Seuraavaksi suuntasimme katseet kohti Minskiä.
