Rotkon vesi oli uskomattoman turkoosia eikä muita turisteja parveillut liikaa joten kuvia sai ottaa rauhassa. Hiekkakärpäsiä pyöri vaivana jonkun verran mutta niihin olin jo tähän mennessä tottunut. Tämäkin paikka ja nähtävyys oli helposti saavutettavissa autolla ja kävelyä perillä vain varttitunnin verran, joten erittäin helppoa. Laaksomaisemat mennen ja tullen rotkolle olivat kaikessa vehreydessään mieleenpainuvia.
Hokitikassa kirjauduin hostelliin joka sijaitsi kaupungin rajalla, paikkaa piti paikallinen pariskunta ja he olivat todella ystävällisiä maan tapaan. Tämän jälkeen suuntasin kiertelemään kaupunkia, kävin kaupassa hakemassa tarpeita ja lounaalla sekä vaihdoin kuulumisia paikallisten kanssa rannalla. Tuuli rannalla oli aivan uskomattoman kova ja aallokotkin sen mukaiset.
Lentolehtisestä selvisi että lähellä olisi kirkas järvi (Lake Mahinapua) jossa mahdollisuuus uimiseen joten suuntasin sinne uimahousujen ja pyyhkeen kanssa. Vesi oli arviolta 15-asteista ja uiminen virkisti mahtavasti, kertakaikkiaan upea paikka ja muistutti Suomen järviluontoa. Iltasella ajoin vielä uudestaan kaupunkiin syömään intialaisessa ja kuvailin auringonlaskua jonka jälkeen ostin kaupasta paikallista siideriä jota maistelimme muiden matkaajien kanssa ennen nukkumaanmenoa.
Hokitikasta Franz Joseph Glacierille ajoa kertyi seuraavana aamuna vajaat 140km ja ensi töikseni kävin kysymässä turisti-infosta kuinka jäätikön alareunaa pääsisi tarkastelemaan ja minut neuvottiin ajamaan 4km läheiselle parkkipaikalle josta kävelyreitti lähtisi. Matkalla tihutti aivan aavistuksen vettä ja poimin saksalaisen liftarin kyytiini koska ajattelin tuon 4km matkan olevan aika tylsä taivaltaa jalan siinä vaiheessa. Vaihdoimme kuulumisia ja taivalsimme kimpassa jäätikön alareunalle kuvia ottaen ja palattuani lounastamaan kylään tiemme erkanivat.
Olin varannut seuraavan majapaikan Fox Glacierista joka on toinen jäätikkö etelämpänä mutta ennen sinne kirjautumista ajoin kylän ulkopuolella Matheson-järvelle kiertämään n. 2 tunnin mittaisen luontopolun jolta selkeänä päivänä aukeaa näkymät Mt. Cookille ja muille korkeimmille Alppien huipuille. Kyseisenä päivänä keli ei ollut mahdottoman huono mutta ei niin hyväkään joten vuoret jäivät pilviharsojen taakse. Reitti itsessään oli mielenkiintoinen täynnä kaunista sademetsää ja järvimaisemaa ja löytyipä parkkipaikalta vielä kahvilakin.
Fox Glacieriin viimein saavuttuani söin siellä varmasti koko reissun parhaimman ruoka-annoksen Last Kitchen -ravintolassa: fenkolirisottoa kanafileellä. Annos oli erittäin kohtuuhintainen ja verrattuna muihin kokemuksiini tähän mennessä matkaa ylitti kaikki odotukset. Selvästi oikea kokki asialla siis, eikä normaalia turistimössöä jota liian usein tarjoillaan helppouden ja nopeuden takia!
Matkasuunnitelmaani ei kuulunut nukkua yhteismajoituksessa aivan joka yötä ja päätin käyttää hotels.comin ilmaisen hotelliyön Wanakassa ja aloittaa "lomailun" joka joskus reppureissatessa saattaa unohtua. Tiedossa oli siis päivä mukavassa hotellissa jossa pääsi kuntosalille, saunaan sekä ulkoilma-altaaseen polskimaan (vesi tosin oli todella kylmää) ja lopulta poreammeeseen lokoilemaan. Olin jo aiemmin päivällä käynyt Wanakassa syömässä ja kuvaamassa hienoa järvimaisemaa joten päätin illastaa hotellin ravintolassa ja vetäydyin ajoissa nukkumaan valmiina jatkamaan matkaa Länsivuonoille.
