Alkusilmäyksellä Montevideo miellytti erittäin paljon, eikä jäänyt pettymykseksi. Pienemmän kaupungin vaikutelma oli Buenos Airesin jälkeen tervetullutta, mutta tekemistä ja näkemistä riitti mukavasti. Hostelli sijaitsi muutaman korttelin päässä Playa Pocitoksen hiekkarannasta.
Hostellin alakerran baarissa oli hiiligrilli, joten pari iltaa meni olutta maistellessa muiden matkaajien kanssa ja tietenkin grillatusta pihvistä ja kanasta nautiskellessa. Viimein kun keskustaan pääsin kiertelemään, löytyi monta mielenkiintoista paikkaa ja vaikuttavia rakennuksia. Ciudad Vieja eli kaupungin vanhempi osa piti sisällään Mercado del Puerton, eli satamamarkkinat. Sielläkin paikalliseen tapaan kävin tarkistamassa pihvin kypsyyden ja hyvää oli.
Lähempänä Place Indepenciaa juuri Ciudad Viejan ulkopuolella sijaitsi Palacio Salvo, vuodelta 1928 26-kerroksinen rakennus joka aikanaan oli Etelä-Amerikan korkein. Kierreltyäni pitkin keskustaa siirryin lähemmäs sataman aluetta ja pitäen sopivassa välin taukoja kävelin takaisin aina hostellille asti seuraten rantabulevardia ja poiketen Parque Rodon (erittäin miellyttävä puisto) kautta. Matkaa kertyi yhteensä 5-6km, ja mikäpä siinä kun keli oli hyvä.
Yhteensä kolmen intensiivisen päivän jälkeen oli aika heittää hyvästit Uruguaylle ja hyppäsin takaisin lauttaan, tällä kertaa suoraan Montevideosta Buenos Airesiin (3h) jossa vanha tuttu majapaikka keskustan tuntumassa jo odotti, ja paluumatka Eurooppaan alkoi häämöttää. Vielä piti kuitenkin käydä Riossa kokeilemassa uintia Ipanemalla ennen lopullista 12-13h istuntoa lentokoneessa Pariisiin ja myöhemmin Helsinkiin.
