tätä kirjoittaessa että matkaan saattaa mennä reilu tunti pitempäänkin. Bussimme seisahteli pitkiä toveja raja-asemilla, josta syystä saavuin määränpäähäni Mostarin bussiasemalle hieman myöhässä.
Majapaikan omistaja oli kuitenkin ystävällisesti vastassa (täällä päin maailmaa homma toimii) ja edelleen jatkuvan vesisateen keskellä kurvailimme kämpille. Ennemmin kuin hostellista, puhuisin enemmän guesthouse-tyyppisestä majoituksesta tässä tapauksessa, jaoimme huoneen 3 tyypin kanssa joista kaksi aussia ja yksi britti. Toinen australialainen jauhoi "brother sitä brother tätä" -juttua sen verran tiheään että totesin ettei siitä ollut hengailuseuraksi edes aseella uhaten ja jätin seurustelemaan maanmiehensä kanssa.
Mostar oli yksi pahiten tuhoutuneista kaupungeista Bosnian sodan aikana, ja vaikka kaupunki on pitkälti uudelleen rakennettu, on siellä selvästi huomattavissa sodan jättämät arvet niin ihmisten kasvoilta kuin luodinreikiä täynnä olevien rakennusten seinistä. Kaupungin maamerkki Stari Most, kaupungin yhdistävä silta rakennettiin jo vuonna 1566 mutta pommitettiin säpäleiksi 1993. Nykyään silta kuitenkin seisoo paikallaan, restauroituna jo kymmenisen vuotta sitten käyttäen alkuperäisiä kiviaineksia ja rakennustekniikoita.
Mostar on hyvin kuvauksellinen paikka, toisaalta ränsistyneitä rakennuksia toisaalta hienoa ympäröivää luontoa jokineen, kallioineen ja metsineen. Parhaan kuvan Stari Mostista saa kipuamalla yhteen kaupungin moskeijoista, aina torniin asti. Varmasti klaustrofobisin kokemus tähän saakka, puolessaväliä mitä kapeimpia portaita totesin että punttini tutisevat enkä voinut kääntyä takaisin. Puskin ylös minareetin huipulle, pakolliset kuvat ja saman tien alas tekemään jotain järkevämpää.
Olin kaupungissa yhden päivän ja yön, joka riitti hyvin perusnähtävyyksien kiertelyyn koska paikka on suhteellisen pieni. Illalla lähdin vielä kuvaamaan sillan yövalaistuksessa, ilman turistilaumoja jonka jälkeen painelin nukkumaan jo hyvissä ajoin,Kiertelin vielä seuraavana päivänä pitkän tovin toisella puolen jokea, jossa söin kiireettömän salaattilounaan ennen hyppäämistä Sarajevon bussiin.
