Maisemat Sarajevon ja Belgradin välillä vaihtelivat pienistä bosnialaiskylistä suurempiin keskittymiin. Reitti oli pitkälti vuoristoista, kapeita teitä mutta ei onneksi niin tiukkoja tilanteita. Maanviljelystä ja sahateollisuutta pääosin näytettiin harjoitettavan, ja lähellä Serbian rajaa oli myöskin valtava vesivoimala josta tuotetaan lähes koko Bosnian sähkö. Itse rajanylityskin sujui ilman kummempia viivytyksiä, leima passiin ja matka jatkui.
Edelleen saapuessani kaupunkiin vielä valoisan aikana, lähdin etsimään ruokaa 6 tunnin automatkan jälkeen. Lähistöltä sattui silmääni espanjalainen ravintola (El Hispano), olin ensin siinä luulossa että paikka olisi hyvin mutkaton ja rento mutta se olikin erittäin hieno ravintola. Päätin kuitenkin kokeilla, hinta-laatusuhde oli erittäin kohdallaan ja palvelu myöskin. Paikkaa voi lämpimästi suositella! Iltasella lähdettiin Puerto Ricon hepun kanssa parille oluelle, vaikka oli perjantai-ilta niin mielestäni kaupunki vaikutti hiljaiselta.
Lauantaina nousin jo suhteellisen aikaisin ylös, ja syötyäni aamiaisen köpöttelin juna-asemalle ostamaan lipun huomiselle Belgrad-Zagreb -etapille. Ennakkoon arvelemani 32 euron sijaan lippu maksoikin vain 24 euroa, joten jatkoin kävelyä tyytyväisenä loivaan ylämäkeen kohti St. Sava Churchia. Kyseinen kirkko on maailman suurin ortodoksikirkko, ja oli vaikuttava näky ulkoapäin. Sisältä kyseinen laitos muistutti betonista bunkkeria, sotien jäljiltä restaurointi on vielä pahasti kesken joten oikeastaan mitään sisustuksellisia elementtejä ei ollut huomattavissa. Joka tapauksessa varsin jylhän oloinen oli sisältäkin katsoen.
Kirkolta oli lyhyehkö kävelymatka Nikola Tesla -museoon. Tässä vaiheessa lunttaan Wikipediasta hieman tietoa koska en aivan ymmärtänyt kaikkia serbiankielen sanoja joita opastetun kierroksen vetäjä käytti :) Tesla oli siis amerikanserbialainen fyysikko ja keksijä, joka kerrytti satamäärin patentteja ja jota pidetään yhtenä nykyhistorian merkittävimmistä keksijöistä. Hän osallistui merkittävästi radiotekniikan, sähköenergian jakelun, vaihtovirran ja induktiomoottorin kehittämiseen. Opastettu kierros oli erittäin hyödyllinen ja opas ystävällisesti kertasi pääkohdat esityksestään myös englanniksi. Kierrokseen sisältyi lisäksi kokeita, joissa pamautettiin 0,5 miljoonaa volttia sähkövirtaa päälle ikiaikaisella koneella ja katsottiin kun loisteputket syttyivät sähkövirrasta. Museoon oli vieläpä ilmainen sisäänpääsy, mutta vain 27 ja 27.9 joten kerrankin kävi tuuri!
Museolta jatkoin Titon mausoleumille, jossa tapasin Pedron ja kierreltyämme siellä kävelimme suurimman osan matkaa takaisin kohti Belgradin keskustaa. Otimme kuitenkin loppumatkasta taksin avuksi,
ja jäimme pois Belgradin Linnoituksella joka sijaitsee Kalemegdanin puiston uumenissa. Vehreä paikka, josta oli hyvät näkymät Sava-joen ja Tonavan risteyskohtaan sekä paljon perheitä viettämässä lauantaipäivää. Sääkin suosi, joten kiertelimme kattavasti linnoitusaluetta ristiin rastiin ennen siirtymistä takaisin hostellille. Terassin kautta totta kai.
