Majapaikkani sijaitsi aivan ytimessä, ja koska aikaa oli rajallisesti iskin rinkan kaappiin ja syötyäni hostellin ravintolassa lähdin kiertelemään lähikortteleita tarkemmin. Kaupunki vaikutti hyvin siistiltä, hieman Helsinkiä suurempi väkiluvultaan ja raitiovaunut olivat hyvin aktiivisia katukuvassa joskin metro kaupungista puuttui. Jalan pääsi hyvin kävelemään minne vain tarvitsikin.
Seuraavana päivänä juna Ljubljanaan lähti 18:30, joten lähdin jo ajoissa kaupunkia kiertämään. Syötyäni aamiaisen kävin katsomassa läheisen ruokatorin josta jatkoin matkaa katedraalille, joka on kaupungin korkein rakennus. Toinen torneista oli remontissa, ja sisältäkin päin rakennus oli vaikuttava ilmestys. Jatkoin siitä sitten matkaa etelään juna-asemaa kohti kierrellen kaarrellen katuja ristiin rastiin ja päätin lähteä Koillis-Euroopan suurimpaan puistoon Maksimir Parkiin kaupungin keskustasta itään.
Perille olisi päässyt raitiovaunulla, mutta 4km kävely tuntui siinä vaiheessa mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta joten tallailin hitaasti puistoa kohti ja pysähdyin puolenvälin jälkeen juomaan teetä paikallisessa. Puiston reunalle päästyäni nälkä yllätti, joten nappasin leipomokahvilasta kinkku-juustocroissantin alle eurolla matkaan ja painelin puiston porteista sisään. Paikka olikin erittäin hieno, missään nimessä aikaa ei ollut laajempaan kierrokseen mutta kiertelin lähimmän lammen ympäri kokonaan ja ihmettelin puistossa pyörivää porukkaa.
Päästyäni takaisin keskustaan tällä kertaa raitiovaunulla otin maailman lyhyimmän funikulaarin hostellin vieressä kaikkiaan 30 metrin matkan ylöspäin joka kesti noin minuutin. Kokemus sinänsä, eikä tarvinnut kivuta portaita. Ylemmästä osasta vanhaa kaupunkia avautui näköalat yli kaupungin, ja hienojen aukioiden lisäksi alueella oli mielenkiintoinen museo; Muzej prekinutih veza eli Museum of Broken Relationships. Koska hostellissa olivat sitä suositelleet kävin tsekkaamassa ja oli erittäin omanlaisensa ja kiinnostava näyttely.
Kellon tikittäessä kohti puolta seitsemää, istahdin vielä alas gulashille (huom: ei gulagille)ja travaricalle aivan hostellin vieressä olevassa ravintolassa. Paikkaa oli kehuttu Lonely Planetissa eikä syyttä, ruoka oli mainiota sekä kohtuuhintaista ja näillä eväin oli hyvä nostaa taas rinkka selkään ja jatkaa matkaa kohti Sloveniaa.
