Lähdin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta kiertelemään kaupunkia jossa olikin melkoisen hiljaista johtuen maanantaista. Oli erittäin mukava kuljeskella hissukseen Ljubljanica -joen laitamia, jossa sijaitsee suuri määrä ulkoterasseja vanhojen rakennusten välittömässä läheisyydessä. 280,000 asukkaan kaupungiksi Ljubljana tuntui sopivan pieneltä ja rauhalliselta. Palailin hostellille nautittuani oluen yhdessä näistä terasseista, itselleni nukkumaanmenoaikaan mutta italialaiset olivat lähdössä yhteiseen tapaamiseen (=ryyppäämään) keskustaan.
Seuraavana aamuna huonekaverini lähtivät pää kipeänä koulun esittelytapaamiseen, ja itse jatkoin matkaa läheisen Dragon Bridgen yli kohti Ljubljanan linnaa. Linnalle pääsee köysiradalla mutta valitsin ilmaisen vaihtoehdon eli kipusin pystyjyrkkää mäkeä n. vartin kunnes olin porteilla. Sisäänpääsymaksu oli 6 euroa, joka oli mielestäni kohtuullinen koska linnassa oli kaksikin eri näyttelyä ja ylhäältä tornista avautui laajat näkymät yli kaupungin ja lähialueiden. Juttelin tornissa englantilaisen miehen kanssa joka oli käynyt Helsingissä, ja kävelin alamäkeen pois linnalta hänen ja vaimonsa kansa jutustellen.
Pikaisen kaupunkiin tutustumisen jälkeen hain tavarani hostellilta ja suuntasin kohti bussiasemaa. Ljubljanasta lähtee päivittäin lähes tunneittain busseja suurimpiin keskittymiin ympäri maata ja julkisen liikenteen verkosto on edullinen, moderni sekä toimiva.
Reissuni loppuajan aioin viettää alppimaisemissa pääkaupungista n. 75km pohjoiseen Bledissä ja Kranjissa, joten odotin innolla kaupunkimaisemien vaihtumista luonnon pariin. Määränpääksi ensin siis Bled josta enemmän seuraavassa päivityksessä.
