Sevillaan saavuttuani yömyöhäisellä ilmeni ettei busseja keskustaan enää mennyt mutta tarjouduin kahden suomalaisen seuraan jakamaan taksikuluja ja pääsinkin jokseenkin siedettävään hintaan hotellille. Verkkaisen sisäänkirjautumisen jälkeen uni maittoi makeasti, huone oli pieni mutta hotelli ja yleiset tilat hyvin siistejä.
Nautittuani runsaan aamiaisen läheisessä kahvilassa kiertelin katedraalin aukion liepeitä kohti joenrantaa ja lämpötilan kivutessa 40 asteen tuntumaan pitäydyin pääosin varjoisilla kujilla. Sinällään 40 asteen lämpötila ei estä toimimista ja liikkumista yhtään, täytyy vain muistaa tankata vettä säännöllisin väliajoin. Ilmankosteuden ollessa hyvin pientä joka on tyypillistä Andalusian alueelle, lämpötila ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin mitä mittarista voisi päätellä.
Vierailin päivällä Archivo General de Indiasissa jonne on koottu suuri kokoelma dokumentteja Espanjan suurvalta-ajasta Amerikassa ja Filippiineillä. Rakennus oli erittäin hieno ja paikan päällä näytettiin videota joka kertoi mielenkiintoisella tavalla rakennuksen historiasta. Jatkoin matkaa Metropol Parasolille joka on suuri puurakennalma jonka terassilta oli hienot näkymät yli kaupungin. Tämän jälkeen söin illallista lähistöllä.
Seuraavana aamuna otin bussin lentokentälle josta piti noutaa varaamani vuokra-auto. Olin varannut pienimmän kokoluokan budjettisyistä mutta sain alleni hieman suuremman Seat Ibizan vuosimallia 2016 jolla oli hyvä aloittaa kierros pitkin hyväkuntoisia teitä joita Espanjassa riittää. Ensimmäiselle päivälle olin suunnitellut urakoida 400km matkan kahdella pysähdyksellä joten lähdin ajoissa liikkeelle.
Ajelin ensin Cadiziin jossa jätin auton juna-aseman parkkiin ja kävelin katedraalin aukion ohi kohti rantaa ja siellä sijaitsevalle linnoitukselle. Keli oli sopiva +32, rannalla oli paljon porukkaa ja vietin paikassa hyvän tovin odotellessa lounaspaikkojen avautumista. Maukkaan lounaan jälkeen noudin auton ja jatkoin matkaa Gibraltarin suuntaan, jossa jätin auton La Línean puolelle parkkiin ja kävelin rajan yli.
Ylitettyäni rajan Gibraltarissa piti vielä ottaa bussi joka vei kaupungin keskustaan, ja sieltä kävellä kohti köysirataa joka veisi minut näköalapaikalle. Jo tässä vaiheessa aloin ounastella että päivästä tulisi pitkä koska siirtymisiin tuhraantui aikaa melko lailla. Pääsin lopulta näköalapaikalle ja maisemat olivat kyllä vaikuttavat, lisäksi paikalla parveilevien apinoiden touhuja oli mielenkiintoista seurata.
Kello alkoi olla jo seitsemän maissa illalla kun jatkoin matkaa La Línean puolelta sisämaahan päin kohti Rondaa josta olin varannut hotellin. Tie Rondaan oli uskomattoman hieno joskin erittäin mutkainen, vuorijonoa toisensa perään ja laskeva aurinko loi vielä oman hienon efektinsä kaasutellessani rauhallisesti menemään. Puolivälissä matkaa poliisi pysäytti koska tiellä oli sattunut kolari, jostain syystä koki tarpeelliseksi läksyttää minua koska en pysähtynyt juuri haluamaansa paikkaan. Minähän en autoineni vuorenseinässä kuitenkaan ollut joten vastailin kylmäkiskoisesti ja jatkoin matkaa. Saavuttuani Rondaan sain hotellin aulasta hyvät ruokavinkit ja painelin gastrobaariin syömään, tapakset olivat erinomaisia ja samalla oli menossa jalkapallon EM-kisojen finaali televisiosta.
Rondan kaupunki on rakennettu vuoristoon ja näkymät kaupungista ovat huikeat sekä lähialueille että kaupungin keskustaa ympäröiviin rotkoihin. Käytännössä kaupungin halkaisee keskeltä rotko, jonka yli on rakennettu 1700-luvulla silta (Puente Nuevo). Rotkon pohjalle johtavalta polulta sain muuutamia hyviä kuvia sillasta ja kaupungista, mutta en lähtenyt urheilemaan pidemmälle koska seuraava kaupunki jo odotti.
Olin kokolailla puhki edellisen päivän pitkästä ajomatkasta joten jatkoin matkaa vain vajaa 100km itään Rondasta Antequeraan josta olin varannut seuraavan hotellin. Pidin kaupungista erittäin paljon koska turisteja oli vain kourallinen, kukkulalta jossa kaupungin Alcazaba (linna) sijaitsi avautuivat huikeat näkymät kaupungin valkoisille katoille ja ympäröiville vuorille. Kävelin myös kaupungin Dolmeneille (kts. Wikipedia tai lue Asterixia ) mutta kyseinen paikka sattui olemaan kiinni. Illallismenun nautin hotellia vastapäätä olevalla aukiolla ulkona.
Lähdin rauhassa jatkamaan matkaa seuraavana aamuna kohti Sierra Nevada koukaten moottoritietä Malagan ohi noin 185km päässä olevaan kohteeseeni Capileiraan. Capileira sijaitsee Las Alpujarrasin laaksossa Sierra Nevadalla 1500 metrin korkeudessa. Tie perille oli hyvässä kunnossa ja päätin nähtyäni hotellin uima-altaan varata samantien toisen yön perään ja nautiskella vuoriston ilmastosta vähän pidemmän aikaa.
Sierra Nevadan ylemmille rinteille pääsee vain etukäteen varatulla bussikyydillä ja olinkin aiemmin soittanut ja varannut itselleni paikan jotta pääsisin ylängölle hieman vaeltamaan. Noin 45min mittaisen enemmän tai vähemmän kauhean ajomatkan jälkeen bussi jätti seurueemme Alto del Chorrilloon noin 2700m korkeuteen ja huomasin pian että olisin ehkä voinut hieman tehdä taustatyötä ennen paikan päälle lähtöä. Olin siinä luulossa että pääsen 2,5 tunnin päästä takaisin alas mutta ilmeni että seuraava kyyti tulisikin vasta 6 tunnin päästä noukkimaan suurimman osaa vaeltajista. Olin varustautunut yhdellä 750ml vesipullolla ja suklaalevyllä ja pian ilmeni että lähes kaikki bussissa olevat matkaajat olivat trekkaamassa Mulhacenille, joka on Manner-Espanjan korkein huippu. Päätin itsekin sitten valloittaa sen ja alkoi armoton veden säännöstely kun lähdin ylöspäin. Huipulle lopulta pääsimme vajaassa kolmessa tunnissa ja alaspäin mentäessä aika puolittui. Bussia odotellessa aika kävi pitkäksi ja väsymys alkoi painaa ja hotellille päästyäni vesihörppy maistui. Kaikki se vaiva oli kyllä kokemuksen arvoista, ja olin sentään saanut huipulla ruotsalaisilta tytöiltä hieman suolaista syötäväksi.
Capileirasta matkani jatkui kohti Granadaa mutta ennen sinne pääsyä kävin moikkaamassa vanhaa työkaveriani Irlannin ajoilta Lecrinin kylässä joka oli aivan ajomatkan varrella. Lounastimme paikallisessa kuppilassa ja sain ystävällisesti kyydin lentokentältä johon palautin vuokraamani auton yhtenä kappaleena. Granadaa varten olin varannut kaksi yötä joka riittäisi hyvin kaupunkiin tutustumiseen.
Granada on kuuluisa tapaksistaan ja homma toimii sillä lailla että tilatessasi oluen tai vaikka viinilasin, mukana läjähtää mojova lautanen vaikkapa lihapullia tai muuta pikkupurtavaa. Tämän kuvion toistettuaan muutaman kerran matkaaja voi todeta ettei erillistä illallista tarvita. Kävin kuitenkin syömässä ihan ravintolassakin eikä ruoka taaskaan huonoa ollut.
Lähtöpäivän aamulle olin varannut hyvissä ajoin liput netistä Alhambraan, joka on Espanjan eniten vierailtu nähtävyys (https://fi.wikipedia.org/wiki/Alhambra). Käytin kierrokseen vajaat kolme tuntia, istuskellen välillä puistonpenkeillä puutarhassa tai muuten vain kierrellen alueella. Aivan ehdoton kohde jokaiselle Granadan matkaajalle ja hieno esimerkki islamilaisesta rakennustaiteesta. Lisäksi kaupungin reunamille avautuvat näkymät lähivuoristoon ovat valokuvaamisen arvoiset.
Loppupäivän kiertelin ympäri kaupungin lukuisia aukioita välillä pysähdellen juomaan jotain ja lounastin intialaisessa ravintolassa vaihtelun vuoksi. Lentokentälle jouduin ottamaan taksin koska viimeinen bussi lähti yli kuusi tuntia ennen lentoni lähtöaikaa joten pieneksi tietämässäni terminaalissa olisi ollut aikamoinen odotteleminen ja vietin saman ajan mieluummin kaupungissa. Lento lähti ajallaan ja olikin jo hitusen yli tunnin päästä perillä Barcelonassa, jonka ilma tuntui mukavan "viileälle" Etelä-Espanjan lämpöjen jälkeen.
