Tallinna

Kalenterin mukaan aito ja oikea juhannus oli jo mennyt, mutta suuntasimme silti pitkäksi viikonlopuksi Tallinnaan laivalla. Erään tutun kautta saan asuntoa käyttöön erittäin edullisesti aivan keskustasta, joten majoituskin oli kunnossa jo valmiiksi.

Muutama huomio reissusta edellisiin kertoihin verrattuna. Nyt valuuttana oli euro, joka jossain määrin tuntui nostaneen hintoja. Kuitenkin heti turistialueen ulkopuolella suurta nousua ei ollut huomattavissa. Kaupunki on lisäksi erittäin siisti, Helsinki tuntui suurelta roskatunkiolta romanikerjäläisineen.

Laivamatkailun osalta voin suositella Eckerö Linea sekä hinnan että ohjelman puolesta. Koska ylitys on nopea, laivasta riippuen matkan kesto 2-3.5 tuntia ei matkasta tekisi mieli pulittaa aivan älyttömiä summia. Eckerö Line on kokonaan suomalainen ja halvimmillaan risteilyn saa suuntaansa jopa kymmenellä eurolla, tällä kertaa maksoi 14 euroa joka sekin edullinen.

Paluu oli yllättävästä paikkatilanteesta johtuen otettava Tallinkin 2h Star-alukselle, joka oli paha pettymys hinnan ja muiden asioiden osalta. Laiva oli täynnä virolaisia duunareita, pääosin miehiä jotka makoilivat pitkin hyttikäytäviä, joivat omia viinojaan baarissa henkilökunnan siitä välittämättä sekä muutenkin hortoilivat päissään sunnuntai-illan ratoksi. Kaiken lisäksi lystille tuli hintaa 40 euroa, eikä laivalla ollut mitään ohjelmaa.

Viikonlopun mittaisen reissun osalta parhaina paloina jäivät mieleen italialainen ravintola Controvento, joka oli erittäin viihtyisä ja kohtuuhintainen, vanhan kaupungin muurien suojassa. Sunnuntaina oli hyvin aikaa kierrellä ja piipahdimme Radisson SAS Blu -hotellin kattoterassilla oluella, josta avautuivat mahtavat näkymät kaupungin yli aina Suomenlahdelle asti. Ehdottomasti suositeltava paikka! Kannattaa myöskin tarkastaa keskustassa oleva DM Baar, josta kajahtaa Depechea Modea kattavalla tarjonnalla, ja baarista löytyy myös vanhoja flippereitä.

Liettuassa juhlimassa

Onnea Marko ja Jolanta! Meidät oli kutsuttu hääjuhliin Vilnaan jo maaliskuussa, ja viimein koitti lähtö reissuun. Finnairin suora lento kesti vain tunnin, ainut harmi oli puuttuva ruokatarjoilu koneessa mutta lennon ollessa lyhyt menetteli.

Perillä Vilnan lentokentällä ennalta sovittu kyyti oli jäänyt tulematta, joten rajun väännön jälkeen taksikuskilta saatiin oikeaa vastaava hinta ja pääsimme hotellille. Paikka oli hieno ja huone melko suuri, joten sinne oli mukava asettua ja aloittaa valmistautuminen iltaa varten.

Samainen ilta menikin sitten juhlatunnelmissa, valitettavan flunssaisissa sellaisissa mutta en antanut asian menoa estellä. Paikkana oli läheinen laskettelukeskus josta avautui hienot näkymät, vieraita oli 20-30 välillä ja ruokaa ja juomaa yllin kyllin.
Tanssia, laulua ja vanhojen työkaverien kanssa tarinointia riitti keskiyöhön ja sen ohikin asti, jonka jälkeen otimme taksin takaisin hotellille.

Seuraavat pari päivää oli aikaa vielä kierrellä kaupunkia jalan, syödä hyvin terasseilla ja ottaa rennosti. Itselleni kerta kaupungissa oli jo toinen, joten paikat muistuivat helposti mieleen, mutta uusiakin juttuja löytyi mukavasti. Sää oli lämmin, vaikkakin ajoittain satoi rankastikin vettä. Lähtöpäivänä oli helteinen keli, joka saatteli meidät kotimatkalle takaisin Suomeen pikaisen mutta mukavan reissun jälkeen.

Lissabon pikasilmäyksellä

Erittäin pitkän kirjoittajasta riippumattoman syyn takia blogia ei olla päästy päivittämään, mutta viimeinkin asia tulee korjattua joten seuraavassa tarinaa viimeisimmästä reissusta Portugaliin.

Heräsin perjantaiaamuna töihin jo reippaasti ennen kuutta, jotta saisin edes jotain
aikaiseksi ennen lentokentälle suuntaamista. Bussi kentälle Leppävaarasta löytyi pienen haahuilun jälkeen, ja matka kentälle alkoi. Olin tehnyt lähtöselvityksen jo etukäteen internetissä ja matkalipun tiedot löytyivät täten jo suoraan matkapuhelimesta.

Lento Frankfurtiin jossa koneenvaihto sujui ilman suurempia ongelmia, jos ei hienoista myöhästymistä lasketa. Vieressäni istui tyttö jolla oli korvarenkaana kuivunut sitruunanviipale, taitaa olla muotia. Frankfurtissa olosuhteet olivat suhteellisen kurjat, sivutuuli puhalsi lujaa ja kone heilui edestakaisin sekä laskeutuessa että lentoonlähdettäessä. Lentokentällä ehdin haukata jonkin verran purtavaa ja yritin nukkua hetken josta ei tullut yhtään mitään.

Lissaboniin saavuin aikataulussa ja lentokentältä lähtevä keskustaan menevä bussi löytyi heti terminaalin ulkopuolelta, eikä 1,5 euron hintakaan päätä huimannut. Puolisen tuntia ja olin majapaikassa vanhassa kaupungissa, melko uupuneessa tilassa pitkän päivän jälkeen. Kävin lähellä olevassa intialaisessa syömässä tandoorikanaa, ja nukahdin melko pian sen jälkeen.

Lauantaiaamuna heräsin jo hyvissä ajoin, söin tukevan aamiaisen joka kuului hintaan ja hyökkäsin kävellen lähialueita tutkimaan. Aamulla keli oli sen verran viileä että kaulaliina oli tarpeen, ja muutenkin näkyvyys melko sumuinen. Puoltapäivää kohden lämpeni jo mukavasti 14 asteen tietämiin.

Tässä vaiheessa on huomautettava että Lissabon ei välttämättä ole liikuntarajoitteisille se ykkösmatkakohde. Kaupunki on rakennettu 7 kukkulan päälle joten kapuamista riittää ja kunto kohenee. Kiertelin katuja ristiin rastiin ja huomasin että nousua riittää lähes joka suuntaan mentäessä tarpeeksi asti. Ylhäältä kukkuloiden päältä avautui lopulta upea näköala kaupungin yli, ja oli helpompi hahmottaa missä mikäkin kaupunginosa sijaitsee.

5 tunnin kävelyn ja lounastauon jälkeen palailin majapaikalle, ja otin reilut päiväunet jotka tulivat tarpeeseen. Illemmalla lähdin vielä kiertelemään toiselle puolen kaupunkia, ja poikkesin oluella hyvin erikoisessa baarissa nimeltä Pavilhao Chines. Baarin omistaja on kerännyt tuhansia esineitä ties mistä maailmankolkista ja baari itsessään onkin oikeastaan museo. Erittäin hienot puitteet ja ystävällinen palvelu, ei voi kuin suositella.

Illan ohjelmassa oli auringon jo laskettua vielä pakollinen osio eli syöminen, koska nälkä alkoi pikkuhiljaa hiipiä pitkän päivän kiertelyn ansiosta. Valitsin paikaksi Tapasravintolan, ja kohtuullisella hinnalla sain hyvää apetta jolla jaksoin palailla majapaikkaan.

Tätä kirjoittaessa on jo sunnuntai, aamiaiset syöty ja aika käydä ostamassa parit tuliaiset. Sitten onkin aika jo siirtyä lentokentälle, aikaeron takia koko päivä menee matkustaessa mutta pääsen kuitenkin inhimilliseen aikaan takaisin Helsinkiin,
ennen työviikon alkua.

Lontoo 2010

Lento Dubaista Lontooseen sujui ilman suurempia turbulensseja, mutta laskeutuminen Heathrown lentokentalle oli suhteellisen raju johtuen kovasta sivutuulesta. Rajatarkastuksessa ystavallinen englantilaisvirkailija toivotti oikein etunimen kera hyvaa uutta vuotta, joten oli todella mukava paasta takaisin Lontooseen vaikka keli oli tosi kylma.

4 tunnin aikaerosta johtuen ensimmaisena iltana menin nukkumaan suhteellisen aikaisin ja nukuin kellon ympari makeasti. Seuraava paiva olikin jo uudenvuoden aatto. Kavin aikaisemmin paivalla kavelemassa yrittaen totutella kylmaan ilmastoon ja sopivalla vaatetuksella varustautuneena kavelylenkki piristi mukavasti. Myohemmin kavimme Josephin kanssa espanjalaisessa ravintolassa ottamassa muutaman drinkin ennen illallista.

Ruoan jalkeen menimme bussilla Battersea Parkiin, josta naimme vilauksen Thamesin rannan ilotulituksesta Chelsea Bridgelta. Taman jalkeen Kensingtoniin pubiin, jossa oli hyva tunnelma aina sulkemisaikaan asti. Koska busseja tuli todella harvaan ja ilma oli hyytavan kylma, kavelin takaisin kampille erittain pitkan matkan johon kului puolitoista tuntia. Tata kirjoittaessa on vuosi jo vaihtunut, ja sunnuntaina lennan Gatwickin lentokentalta takaisin Helsinkiin.

United Arab Emirates / Dubai

4kk matkan lahentyessa loppuaan en ollut viela valmis suoraan hyppyyn takaisin Lontooseen, vaan olin varannut 2 paivan valipysahdyksen Lahi-Idassa. Yolento Dubaihin kestaa vajaat kuusi ja puoli tuntia, eika aikaerokaan ole Bangkokiin kuin kolmisen tuntia. Kaiken kaikkiaan mainio pysahdyspaikka.

Lyhyen ajan ja kutistuvan matkabudjetin takia paatin tutkia kaupunkia mahdollisimman paljon jalan. Kavelin hyvin aikaisin aamulla Deiran aluetta jossa hotellini sijaitsi ristiin rastiin ennen kuin sain hotellihuoneen haltuuni. Huone oli vahan turhankin hieno, mutta hostellit ja majatalot taalla ovat vahissa joten minkas teet. Talouskriisi on pudottanut majoitusten hintoja 40-50% joten hintahaarukka alkaa olla kohtuullisissa rajoissa.

Aika pian selvisi etta Dubaissa jalankulkijoilla on melkoisen hankalat oltavat, jos haluaa taittaa vahankin pitempia matkoja kaupunginosista toiseen. Kaupunkia halkovat tiet pursuavat autoja, ja vaikka jalkakaytavia on niin suunnistus on suhteellisen hankalaa. Ostin siis metrokortin upouuteen metroon joka viela osittain rakenteilla.

Metrolipun hankittuani pystyin kayttamaan myoskin busseja, jotka osoittautuivat hyodyllisiksi koska metro ei viela pysahdy jokaisella asemalla rakennustoiden takia. Metro itsessaan on taysin automatisoitu ja hyvin nopea ja tuo suurta helpotusta aikanaan tyomatkalaisten ja turistien liikkumiseen.

Keskustan alueella vierailin kuvaamassa aivan kohta avattavan Burj Dubai -pilvenpiirtajan, jonka huippu kohoaa aina 828 metrin korkeuteen. Rakennus rikkoo kerralla kaikki voimassaolevat ennatykset ja on melkoinen arkkitehtuurin taidenayte. Dubai on superlatiivien valtakunta, joten kaupungissa on myos maailman suurin ostoskeskus, Dubai Mall. Kiertelin kauppoja ja nain valtavan akvaarion keskuksen sisalla, jossa uiskenteli monenlaista merenelavaa rauskuista ja pikkukaloista haihin asti. Vierailla on myos mahdollisuus tehda haisukellus hakissa kunhan jaksaa kaivaa patakkaa taskusta.

Saman paivan aikana jatkoin metrolla matkaa kaupungin toiseen tunnettuun maamerkkiin, Burj Al Arab -hotelliin. Metroasemalta kysyin onko hotellille mahdollisuus kavella, ja sain vastaukseksi etta se on liian kaukana joten taksikyyti olisi tarpeen. En voinut uskoa korviani, koska rakennus nakyi ikkunasta ja oli arviolta 20 minuutin kavelyn paassa. Otin jalat alleni, paasin lahietaisyydelle ja annoin kameran laulaa.

Viimeisena paivana paatin ottaa rennosti ja koska keli on suhteellisen hyva, noin 25 astetta paivisin, loikoilin hotellin katolla aurinkoa ottamassa. Matka Lontooseen jatkuisi aamulla kahdeksan aikaan jalleen maailman suurimmalla lentokoneella, Airbusin A380:lla josta alkumatkasta tuntumaa jo sainkin. Kylma Eurooppa kutsuu.

Bagan

Lonely Planetissa mainitaan esimerkki jossa otetaan Euroopan kaikki keskiaikaiset katedraalit ja isketaan kaikki ne Manhattanin kokoiselle alueelle niin saadaan tulokseksi aika lailla sama vaikutelma kuin Baganin temppeleista. 20 neliokilometrin laajuisella alueella on alunperin ollut hurjat 4000 temppelia, mutta nykyisten laskelmien mukaan niita on noin 2200. Joka mittapuulla varsin vaikuttava paikka siis.

Koska aika alkoi kayda vahiin, otin Mandalaysta yojunan joka kesti 9 tuntia Baganiin. Juna oli luultavasti huonoin koskaan. Matkatovereina Vali-Amerikkalaisen pariskunnan lisaksi oli hyttysia ja hiiria. Ja paikkamme olivat paremmassa osastossa. Juna myoskin heilui seka pysty -etta vaakasuunnassa niin rajusti etta hyva etteivat penkit lahteneet saranoiltaan irti. Younet jaivat sina yona lyhyehkoiksi.

Baganiin paastyani ja levattyani vuokrasin polkupyoran ja lahdin kiertelemaan temppelialueita. Opaskirjassani oli kattavasti selostettu alueen historiaa, joten kiertelin monia erilaisia rakennelmia. Muutama temppeli alueella keraa paljon turisteja, joissain voi vaivatta tutustua aivan omassa rauhassaan. Auringonlaskua varten jatin tarkoituksella menematta suosituimpaan paikkaan, vaan valitsin hieman erilaisen mutta yhta hyvan vaihtoehdon. Samaan tulokseen oli tullut vain kourallinen muita turisteja, ja he lahtivat heti auringon laskettua, vaikka vasta tuolloin taivas alkoi todella varittya.

Kaksi ja puoli paivaa vierahti Baganissa suhteellisen nopeasti, ja sain jopa lahetettya muutaman postikortin. Postikorttien lahetys Myanmarista on luultavasti halvinta maailmassa, koska 4 kortin lahetys maksoi 30 senttia. Aikanaan nahdaan menivatko perille. Bagan jai mieleen jo pelkastaan kokonsa puolesta, ja rauhallisen ilmapiirinsa ja verraten vahaisen turistimaaran takia nautin paikasta enemman kuin Kambodzan Angkor Watista.

Mandalay, Amarapura, Sagain Hill

Yobussi Mandalayhin kesti vaivaiset 14 tuntia, ja odottamassa oli lahes jaiselta tuntuva kaupunki. Lampotila oli ensimmaisen kerran reissun aikana jossain 15-20 asteen valilla ja tuntui todella kylmalta. Onneksi odottamassa majapaikassa oli kuppi lamminta teeta ja aamiainen.

Jostain syysta monilla on Mandalaysta tarunhohtoinen kuva, ja nain oli omallakin kohdallani. Totuus ei voisi olla erilaisempi. Kaupunki on suuri, kohtuullisen saasteinen ja ei kovinkaan kaunis, mutta sisaltaa muutaman mielenkiintoisen nahtavyyden. Tarkein asia on Mandalayn sijainti suhteessa muinaisiin lahikaupunkeihin.

Kavin katsomassa Moustache Brother's shown eraana iltana, ja kokemus oli erittain mielenkiintoinen. Huolimatta siita etta ollaan maassa jossa sananvapautta rajoitetaan, shown esittajat ottavat avoimesti kantaa nykytilanteeseen pilke silmakulmassa. Heita ei voida vangita koska turistit palaavat joka ilta. Yksi veljestrion jasenista, Par Par Lay oli viettanyt 7 vuotta pakkotoissa, mutta selvinnyt hengissa.

Yksi paiva kului moottoripyoran tarakalla kierrellessa Amarapuraa ja Sagain Hillia jotka olivat n. 20km paassa Mandalaysta. Kuski jonka palkkasin oli 60-vuotias ja erittain ystavallinen kaveri jonka kanssa paiva meni tosi rattoisasti. U Bein Bridge, maailman pisin tiikkisilta ja Sagain Hill tarjosivat molemmat hyvat maalaismaisemat ja runsaasti temppeleita seka paikallisvaestoa.