4kk matkan lahentyessa loppuaan en ollut viela valmis suoraan hyppyyn takaisin Lontooseen, vaan olin varannut 2 paivan valipysahdyksen Lahi-Idassa. Yolento Dubaihin kestaa vajaat kuusi ja puoli tuntia, eika aikaerokaan ole Bangkokiin kuin kolmisen tuntia. Kaiken kaikkiaan mainio pysahdyspaikka.
Lyhyen ajan ja kutistuvan matkabudjetin takia paatin tutkia kaupunkia mahdollisimman paljon jalan. Kavelin hyvin aikaisin aamulla Deiran aluetta jossa hotellini sijaitsi ristiin rastiin ennen kuin sain hotellihuoneen haltuuni. Huone oli vahan turhankin hieno, mutta hostellit ja majatalot taalla ovat vahissa joten minkas teet. Talouskriisi on pudottanut majoitusten hintoja 40-50% joten hintahaarukka alkaa olla kohtuullisissa rajoissa.
Aika pian selvisi etta Dubaissa jalankulkijoilla on melkoisen hankalat oltavat, jos haluaa taittaa vahankin pitempia matkoja kaupunginosista toiseen. Kaupunkia halkovat tiet pursuavat autoja, ja vaikka jalkakaytavia on niin suunnistus on suhteellisen hankalaa. Ostin siis metrokortin upouuteen metroon joka viela osittain rakenteilla.
Metrolipun hankittuani pystyin kayttamaan myoskin busseja, jotka osoittautuivat hyodyllisiksi koska metro ei viela pysahdy jokaisella asemalla rakennustoiden takia. Metro itsessaan on taysin automatisoitu ja hyvin nopea ja tuo suurta helpotusta aikanaan tyomatkalaisten ja turistien liikkumiseen.
Keskustan alueella vierailin kuvaamassa aivan kohta avattavan Burj Dubai -pilvenpiirtajan, jonka huippu kohoaa aina 828 metrin korkeuteen. Rakennus rikkoo kerralla kaikki voimassaolevat ennatykset ja on melkoinen arkkitehtuurin taidenayte. Dubai on superlatiivien valtakunta, joten kaupungissa on myos maailman suurin ostoskeskus, Dubai Mall. Kiertelin kauppoja ja nain valtavan akvaarion keskuksen sisalla, jossa uiskenteli monenlaista merenelavaa rauskuista ja pikkukaloista haihin asti. Vierailla on myos mahdollisuus tehda haisukellus hakissa kunhan jaksaa kaivaa patakkaa taskusta.
Saman paivan aikana jatkoin metrolla matkaa kaupungin toiseen tunnettuun maamerkkiin, Burj Al Arab -hotelliin. Metroasemalta kysyin onko hotellille mahdollisuus kavella, ja sain vastaukseksi etta se on liian kaukana joten taksikyyti olisi tarpeen. En voinut uskoa korviani, koska rakennus nakyi ikkunasta ja oli arviolta 20 minuutin kavelyn paassa. Otin jalat alleni, paasin lahietaisyydelle ja annoin kameran laulaa.
Viimeisena paivana paatin ottaa rennosti ja koska keli on suhteellisen hyva, noin 25 astetta paivisin, loikoilin hotellin katolla aurinkoa ottamassa. Matka Lontooseen jatkuisi aamulla kahdeksan aikaan jalleen maailman suurimmalla lentokoneella, Airbusin A380:lla josta alkumatkasta tuntumaa jo sainkin. Kylma Eurooppa kutsuu.
