Belgrad

Ajojärjestelyt Sarajevosta Belgradiin järjestyivät varsin mukavasti, aamukuudelta lähtevän bussin sijasta sain varattua yksityiskuljetuksen 25 eurolla kaupunkien välille. Vanhempi herrasmies poimi kahdeksan jälkeen henkilöautolla kyytiin ja sain lisäksi matkaseuraksi Puerto Ricosta olevan matkaajan. Maisemat olivat todella hienoja ja niitä ehtikin ihailemaan 60-80km/h nopeusrajoitusta tiukasti noudattaen. Olipa kyydissämme hetken aikaa oikea poliisikin, jolle annoimme kyydin lähikylään.

Maisemat Sarajevon ja Belgradin välillä vaihtelivat pienistä bosnialaiskylistä suurempiin keskittymiin. Reitti oli pitkälti vuoristoista, kapeita teitä mutta ei onneksi niin tiukkoja tilanteita. Maanviljelystä ja sahateollisuutta pääosin näytettiin harjoitettavan, ja lähellä Serbian rajaa oli myöskin valtava vesivoimala josta tuotetaan lähes koko Bosnian sähkö. Itse rajanylityskin sujui ilman kummempia viivytyksiä, leima passiin ja matka jatkui.

Edelleen saapuessani kaupunkiin vielä valoisan aikana, lähdin etsimään ruokaa 6 tunnin automatkan jälkeen. Lähistöltä sattui silmääni espanjalainen ravintola (El Hispano), olin ensin siinä luulossa että paikka olisi hyvin mutkaton ja rento mutta se olikin erittäin hieno ravintola. Päätin kuitenkin kokeilla, hinta-laatusuhde oli erittäin kohdallaan ja palvelu myöskin. Paikkaa voi lämpimästi suositella! Iltasella lähdettiin Puerto Ricon hepun kanssa parille oluelle, vaikka oli perjantai-ilta niin mielestäni kaupunki vaikutti hiljaiselta.

Lauantaina nousin jo suhteellisen aikaisin ylös, ja syötyäni aamiaisen köpöttelin juna-asemalle ostamaan lipun huomiselle Belgrad-Zagreb -etapille. Ennakkoon arvelemani 32 euron sijaan lippu maksoikin vain 24 euroa, joten jatkoin kävelyä tyytyväisenä loivaan ylämäkeen kohti St. Sava Churchia. Kyseinen kirkko on maailman suurin ortodoksikirkko, ja oli vaikuttava näky ulkoapäin. Sisältä kyseinen laitos muistutti betonista bunkkeria, sotien jäljiltä restaurointi on vielä pahasti kesken joten oikeastaan mitään sisustuksellisia elementtejä ei ollut huomattavissa. Joka tapauksessa varsin jylhän oloinen oli sisältäkin katsoen.

Kirkolta oli lyhyehkö kävelymatka Nikola Tesla -museoon. Tässä vaiheessa lunttaan Wikipediasta hieman tietoa koska en aivan ymmärtänyt kaikkia serbiankielen sanoja joita opastetun kierroksen vetäjä käytti :) Tesla oli siis amerikanserbialainen fyysikko ja keksijä, joka kerrytti satamäärin patentteja ja jota pidetään yhtenä nykyhistorian merkittävimmistä keksijöistä. Hän osallistui merkittävästi radiotekniikan, sähköenergian jakelun, vaihtovirran ja induktiomoottorin kehittämiseen. Opastettu kierros oli erittäin hyödyllinen ja opas ystävällisesti kertasi pääkohdat esityksestään myös englanniksi. Kierrokseen sisältyi lisäksi kokeita, joissa pamautettiin 0,5 miljoonaa volttia sähkövirtaa päälle ikiaikaisella koneella ja katsottiin kun loisteputket syttyivät sähkövirrasta. Museoon oli vieläpä ilmainen sisäänpääsy, mutta vain 27 ja 27.9 joten kerrankin kävi tuuri!

Museolta jatkoin Titon mausoleumille, jossa tapasin Pedron ja kierreltyämme siellä kävelimme suurimman osan matkaa takaisin kohti Belgradin keskustaa. Otimme kuitenkin loppumatkasta taksin avuksi,
ja jäimme pois Belgradin Linnoituksella joka sijaitsee Kalemegdanin puiston uumenissa. Vehreä paikka, josta oli hyvät näkymät Sava-joen ja Tonavan risteyskohtaan sekä paljon perheitä viettämässä lauantaipäivää. Sääkin suosi, joten kiertelimme kattavasti linnoitusaluetta ristiin rastiin ennen siirtymistä takaisin hostellille. Terassin kautta totta kai.

Sarajevo

Mostarissa vietetyn aamupäivän jälkeen hyppäsin vanhemman malliseen köröttimeen kohti Sarajevoa. Nukuin osan matkasta, mutta sen verran ehdin ympäristöäni huomioida että totesin olevan erittäin hienoja maisemia matkalla. Pieniä kyliä, jokivarsia, kukkuloita ja suurempia peltoaukioita pääosin. Lähestyttäessä kaupunkia liikenne alkoi tihentyä ja vain ainoastaan 2,5h matkanteon jälkeen olin jo bussiasemalla nostelemassa rinkkaa taas selkään. Asemalta jatkoin suoraan hostellille kulkupelinä raitiovaunu ja jalat.

Koska saavuin kaupunkiin vielä valoisan aikaan, tsekattuani huoneeni (tällä kertaa oma) kävelin lähikortteleita ympäri nostamaan rahaa ja löysin kuuluisan Latinalaisen sillan, joka oli tapahtumapaikkana Gavrilo Pricipin ampuessa Franz Ferdinandin 1914. Siitä lähtikin sitten sota käyntiin ja se olisi turhan pitkä juttu tässä kerrattavaksi. Hieno silta kuitenkin, ja tärkeä osa kaupungin ja kansainvälistä historiaa.

Nukuttuani yön yli, lähdin anivarhain raitiovaunulla kohti tunnelimuseota joka sijaitsi lentokentän lähistöllä. Koska en halunnut törsätä opastettuun kierrokseen, matkustin ensin 35min raitiovaunulla ja odottelin vaihtoa bussiin ja kävelin loppumatkan museolle joka sitten lopulta löytyikin ongelmitta. Erittäin mielenkiintoinen paikka, näytteillä oli tavaraa Sarajevon saarrosta 1992-1996 sekä tunnelista kertova video. Alunperin 800m pitkästä ja 1,6m korkeasta tunnelista suurin osa on jo sortunut, mutta 20m pätkä oli yleisölle avoinna. Kyseinen tunneli oli elintärkeä kuljettaessa ihmisiä, ravintoa, aseita ja muuta tarpeellista saarron aikana kaupunkiin ja sieltä pois.

Sattumalta keskustaan paluumatkan varrelle osui vielä myös historiallinen museo, jossa kipaisin kiertelemässä näyttelyt läpi. Tämä valotti vielä entisestään mitä kaupungissa tapahtui Bosnian sodan aikana, ja esillä oli mielenkiintoista 90-luvun tavaraa. Toinen näyttely kertoi 1914 tapahtumista ja Bosnian roolista I maailmansodassa, ja oli myöskin kiinnostava. Näistä museoista täytyy sen verran sanoa, että en niitä yleensä roppakaupalla kiertele mutta nämä vaikuttivat hyviltä karusta ulkoasustaan huolimatta ja pääsyliput olivat erittäin edulliset verrattuna mihin tahansa muuhun Euroopan maahan.

Majapaikkani sijaitessa aivan ytimessä Turkkilaisessa korttelissa, kävelin iltasella Keltaiselle linnoitukselle tietenkään sitä heti löytämättä. Selvitettyäni itseni oikeaan suuntaan, avautuivat eteeni hienot näköalat yli kaupungin. Auringonlaskua odotellessa hörppäsin turkkilaista teetä ja nappasin muutamat kuvat ennen paluuta kauppakortteleihin. Mukaan tuolta tarttui pari kauluspaitaa edulliseen hintaan, mutta tinkaamaan en päässyt!

Tätä kirjoittaessa vietän viimeistä päivää Sarajevossa, kiertelin aamulla joen toista laitaa syömässä kanaburriton jonka jälkeen kävin Despićin talossa joka sijaitsi hostellin läheisyydessä. Pivnica HS -nimisessä ravintolassa kävin maistamassa parit panimo-oluet. Hyvältä maistuivat ja miellyttävä paikka muutenkin, vaikka olen nähnyt parempaakin palvelua. Oluen hinnasta ei tarvitse Balkanilla muutenkaan olla huolissaan, tuopin tai pienen lasin (0,33) hinnat keikkuvat 1-1,5 eur välillä. Huomenna lähden aamulla kohti Serbiaa ja Belgradia,
jota ennen täytyy etsiä vielä ruokapaikka illaksi ja aloittaa kamojen pakkailu seuraavaa etappia varten.

Mostar

Edellisessä postauksessani mainitsin bussimatkan välillä Dubrovnik-Mostar vievän noin 3h, mutta totean tässä
tätä kirjoittaessa että matkaan saattaa mennä reilu tunti pitempäänkin. Bussimme seisahteli pitkiä toveja raja-asemilla, josta syystä saavuin määränpäähäni Mostarin bussiasemalle hieman myöhässä.

Majapaikan omistaja oli kuitenkin ystävällisesti vastassa (täällä päin maailmaa homma toimii) ja edelleen jatkuvan vesisateen keskellä kurvailimme kämpille. Ennemmin kuin hostellista, puhuisin enemmän guesthouse-tyyppisestä majoituksesta tässä tapauksessa, jaoimme huoneen 3 tyypin kanssa joista kaksi aussia ja yksi britti. Toinen australialainen jauhoi "brother sitä brother tätä" -juttua sen verran tiheään että totesin ettei siitä ollut hengailuseuraksi edes aseella uhaten ja jätin seurustelemaan maanmiehensä kanssa.

Mostar oli yksi pahiten tuhoutuneista kaupungeista Bosnian sodan aikana, ja vaikka kaupunki on pitkälti uudelleen rakennettu, on siellä selvästi huomattavissa sodan jättämät arvet niin ihmisten kasvoilta kuin luodinreikiä täynnä olevien rakennusten seinistä. Kaupungin maamerkki Stari Most, kaupungin yhdistävä silta rakennettiin jo vuonna 1566 mutta pommitettiin säpäleiksi 1993. Nykyään silta kuitenkin seisoo paikallaan, restauroituna jo kymmenisen vuotta sitten käyttäen alkuperäisiä kiviaineksia ja rakennustekniikoita.

Mostar on hyvin kuvauksellinen paikka, toisaalta ränsistyneitä rakennuksia toisaalta hienoa ympäröivää luontoa jokineen, kallioineen ja metsineen. Parhaan kuvan Stari Mostista saa kipuamalla yhteen kaupungin moskeijoista, aina torniin asti. Varmasti klaustrofobisin kokemus tähän saakka, puolessaväliä mitä kapeimpia portaita totesin että punttini tutisevat enkä voinut kääntyä takaisin. Puskin ylös minareetin huipulle, pakolliset kuvat ja saman tien alas tekemään jotain järkevämpää.

Olin kaupungissa yhden päivän ja yön, joka riitti hyvin perusnähtävyyksien kiertelyyn koska paikka on suhteellisen pieni. Illalla lähdin vielä kuvaamaan sillan yövalaistuksessa, ilman turistilaumoja jonka jälkeen painelin nukkumaan jo hyvissä ajoin,Kiertelin vielä seuraavana päivänä pitkän tovin toisella puolen jokea, jossa söin kiireettömän salaattilounaan ennen hyppäämistä Sarajevon bussiin.

Dubrovnik

Ensimmäinen visiittini Kroatiaan, helkutinmoisen turbulenssin saattelemana laskeuduin Dubrovnikin lentokentälle. Samalla meni myös merkkipaalu 50 vierailtua maata komeasti rikki! Olin suunnitellut jo aiemmin Balkanin kierrosta, mutta erinäisistä aikatauluongelmista johtuen se ei ole ollut mahdollista tähän päivään saakka. Nyt kuitenkin sopivien lentojen löydyttyä asia realisoitui.

Hostellini sijaitsi aivan vanhankaupungin muurien ulkolaidalla, ja löysin sinne hyvien ohjeiden saattelemana ensimmäisellä yrittämällä. Muut huonetoverini eivät näin olleet tehneet kun jälkeenpäin asiaa tiedustelin vaan olivat hortoilleet kapeita katuja ensin ristiin. Joka tapauksessa, saapumiseni majapaikkaan tapahtui sateen saattelemana ja kuulin koko kesän olleen säiden puolesta normaalia arvaamattomampi.

En antanut säiden lannistaa, välillä tuli rankastikin vettä mutta auringon pilkahdellessa lähdettiin hostellista kootulla porukka kiertelemään kaupunkia ja nimenomaan sitä ympäröiviä valleja, joka on ehdoton must-see Dubrovnikin visiitillä. Autoilu vanhassakaupungissa on kiellettyä, ja muurin kiertäminen onnistuu vauhdista riippuen n. tunnissa sopivasti pysähdellen jos siltä tuntuu. Matkaa kertyi ainoastaan 2km, mutta jyrkät nousut ja +26 noussut lämpötila huolehtivat ettei tullut kylmä.

Hintatason puolesta Dubrovnik on kalleimmasta päästä mitä Kroatiaan tulee, paikallinen "Riviera" joten budjetissa pysyäkseen matkailijan kannattaa tiedustella paikallisilta parhaat ruokailupaikat ja jättää turistirysien läheisyydessä olevat tyrkyt väliin. Näin itsekin pitkälti toimin, enkä onnistunut polttamaan massiivisia määriä rahaa kahdessa päivässä joita kaupungissa vietin.

Olin ollut siinä luulossa että elokuun oltua jo ohi, turistit olisivat häipyneet jo takaisin töihin mutta väärässäpä olin: kaupunki kuhisi edelleen kuin muurahaiskeko. Tästä syystä lähdin kävelemään myös vanhankaupungin ulkopuolella ottamaan kuvia ja vain istuskelemaan kalliolla katselemassa merta ja kuunnellessa sen pauhua. Teki kieltämättä hyvää. Tästä kierros jatkui seuraavaa etappiani Bosnian puolta kohti, johon olin järjestänyt bussikyydin hostellin kautta. Noin 3h matkan päässä sijaitsee kaupunki nimeltä Mostar, josta enemmän seuraavassa päivityksessä.

Islanti - Reykjavik - Golden Circle

Tämä blogipostaus tulee auttamattomasti myöhässä, koska tapahtui jo viime vuoden joulukuussa. Sikäli kun asiat vielä ovat
tuoreehkossa muistissa niin tässä kuitenkin tarinaa reissusta jälkikäteen.

Lentoyhtiöksi valikoitui tällä kertaa SAS välilaskullisilla lennoilla Norjan kautta, mutta heti alkumatkasta alkoivat ongelmat Helsinki-Oslo -lennon ollessa peruttu. Emme saaneet ilmoitusta perumisesta ja ehdimme jo lentokentälle asti, jossa saimme tiedon ja jouduimme lähtemään kuudeksi tunniksi kotiin odottelemaan. Onneksi saimme Icelandairilta kuitenkin korvaavan suoran lennon
joten aivan tolkuttomasti ei aikaa tuhrautunut.

Islanti on hyvä talvikohde, koska samoja juttuja kuin kesälläkin voi pitkälti tehdä. Päivät ovat kuitenkin erittäin lyhyitä, aurinko "nousee" 11 aikaan aamulla ja laskee horisontin taakse jo kahden -kolmen aikaan iltapäivällä. Aamuisin oli melkoisen hankala päästä sängystä ylös. Koko reissu kesti kahdeksan päivää, ja aloitimme sen majoittumalla apartmentiin aivan Reykjavikin keskustassa.

Reykjavik on mahdollista valloittaa kävellen, metroa tai bussiverkostoa ei juurikaan tarvita. Lentokenttä sijaitsee n.50km päässä keskustasta, mutta bussikuljetus toimii erinomaisesti ennakkovarauksella ja vie aivan valitulle majapaikalle asti. Koska talvi ja jokseenkin kehno sää kuitenkin aiheutti jonkinasteisia rajoituksia Islannin sisällä liikkumiseen, päätimme keskittyä tutustumaan Reykjavikiin perinpohjaisesti ja tekemään Golden Circle Tourin sekä käymään Blue Lagoonissa.

Hintataso Islannissa ei ole enää niin korkea kuin se ennen pankkikriisejä, joten suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ei ole mitään estettä matkustaa Islantiin. Jokseenkin samoissa hinnoissa liikutaan, yllätyksekseni jopa bensiini oli ajoittain edullisempaa kuin Helsingissä. Oluttuopin hinta vaihteli 4-6 euron välillä paikasta riippuen, mielestäni kohtuullista. Kohtuuhintaista ruokaa oli myös saatavilla, ja kuten muissakin Pohjoismaiden pääkaupungeissa tässä kategoriassa taivas on rajana eli fine diningia löytyy sitä etsiville.

Blue Lagoonille pääsee näppärästi bussikujetuksella keskustasta, ja matka kestää noin 45 minuuttia suuntaansa. Paikan päältä voi vuokrata pyyhkeen, rannekkeella pystyi tilaamaan oluen halutessaan ja kylpemisen välissä löytyi erinomaiset lepotilat rentoutumiseen. Pakkasta oli toistakymmentä astetta, joten itse altaaseen pääseminen oli temppu sinänsä kun jalat meinasivat jäätyä samantien. Erittäin hieno paikka varsinkin pimeän tultua, oli mahtava saunoa ja lillua geotermisesti lämmitetyiss altaissa ja viskoa silica-geeliä naamaan.

Golden Circle Tour käsittää kuuluisimpia nähtävyyksiä Islannissa; Pingvellirin kansallispuiston jossa mannerlaatat erkanevat toisistaan, Geysirin ja Strokkurin kuumat lähteet sekä Gullfossin vesiputouksen. Koska turismin osalta oli low-season, vietimme mukavan päivän erinomaisen hauskan oppaan kanssa minibussin kyydissä kahden muun matkaajan kanssa. Tältä kaverilta juttua riitti ja lyhyessä ajassa opimme erittäin paljon paikallisista tavoista ja historiasta.

Pingvellirin kansallispuistossa kävelimme tovin paikassa jossa mannerlaatat erkanevat toisistaan, paikassa pystyy myös sukeltamaan ja onkin kesäisin alan harrastajien suosiossa. Lähistöllä olevassa kahvilassa pidimme pienen tauon ja ostimme parit postikortit. Jatkoimme minibussin kyydissä kohti kuumia lähteitä, maiseman vaihdellessa aivan kitukasvuisista puista pääosin puuttomaan kumpuilevaan vuoristomaisemaan. Geysir itsessään ei enää muuta tee kuin kiehu ja pulputa, mutta aktiivisempi Strokkur purkautuu ilmoille 7-8 minuutin välein ja oli vaikuttava näky!

Golden Circlen osalta päivä huipentui Gullfossin vesiputoukselle, ja koska oli vielä valoisaa sain otettua hyviä kuvia ja kuunnella mahtavaa veden pauhua. Vesiputous on yksi Euroopan suurimmista, virtauma ei talvella ole niin suuri kuin kesäisin jäätikkövesien sulaesa mutta yhtä lailla aivan ehdoton huippukohde Islannissa. Päästyämme illalla hotellille, olikin jo melkoisen myöhä joten suunnistimme illastamaan normaaliin tapaan.

Kolmas päiväreissu jonka tämän matkan aikana teimme, oli Whale Watching Tour Reykjavikinlahdella. Edellispäivänä nähty ryhävalas ei paha kyllä ollut enää niillä vesillä havaittavissa jossa liikuimme 4-5 tuntia, ja muutaman tunnin jälkeen vaikutti että jokaisen aallokonharjan lomassa vilahti evä. Aivan retken alussa näin vilauksen pyöriäisestä, mutta siihen tämän reissun paras anti jäikin. Kokemuksena kuitenkin erittäin hieno, keli oli arktinen ja tunnelma jännittävä epämieluisasta lopputuloksesta huolimatta.

Pari viimeistä päivää Reykjavikissa kiertelimme ravintoloissa, kävimme paikallisessa uimahallissa jossa oli edullista uida ja istua kuumavesialtaissa katolla keskellä paukkupakkasia. Paluulennolla Helsinkiin pakostikin alkoi tulla mieleen josko tähän kohteeseen pitäisi tulla kesäaikaan uudestaan, ja sellainen kutina on että jossain vaiheessa asia tulee toteutumaan.