Minsk

Jatkoimme matkaa Ukraine Airlinesilla Kiovasta Minskiin, lento lähti ajallaan ja kesti vain tunnin verran. Torkahdin koneessa ja heräsin kun pyörät osuivat maahan, time well spent! Kokonaisuutena lentojen hinnat pysyttelivät erittäin järkevissä rajoissa tämän reissun osalta; Helsinki-Kiova (Ukraine AL), Kiova-Minsk (Ukraine AL), Minsk-Helsinki (Belavia) yhteensä kustansivat 320 eur/hlö ja välilaskuilta ja turhalta jonottamiselta vältyimme jokaisessa kohteessa.

Valko-Venäjästä tiesimme etukäteen sen olevan ns. Euroopan viimeinen diktatuuri, tämä postaus ei kuitenkaan ota sen kummemmin kantaa ihmisoikeustilanteeseen tai muihin käsillä oleviin ongelmiin joita Valko-Venäjän ympärillä on mediassa esillä ollut. Diktaattorin (Lukashenko) ansiosta kuitenkin nyt myös meidänkin matkustuksemme helpottui koska 17.2 jälkeen voimassa olevan määräyksen jälkeen alle 5pv kestäville matkoille ei tarvita enää viisumia (armoton paperisota ja maksaa 60e), joka oli yksi syy tutustua tähän maahan.

Minsk on varmaankin Euroopan puhtain kaupunki. Missään ei näkynyt kerjäläisiä, juoppoja, tupakantumppeja tai muutakaan roskaa julkisilla paikoilla. Esimerkiksi asematunnelitkin näyttivät siltä että niitä pestiin jatkuvasti, luultavasti samalla harjalla vedetään myös epätoivottavat henkilöt katukuvasta pois samaan hintaan :) Majoituimme keskustasta reilun kilometrin päässä rautatieaseman läheisyydessä jonka läpi tuli käveltyä useammankin kerran matkalla kylille. Taksikyyteihin tuli myös turvauduttua useamman kerran, alkutaksa oli 2,5eur ja ekstrakilometrit 0,35eur joten lompakolle sopivaa hommaa ja vaivatonta.

Ruokatarjonnan osalta löytyi positiivisia yllätyksiä kuten Kiovankin osalta, tällä kertaa pääsimme kokeilemaan vielä enemmän paikallisia herkkuja kuten dranikia (perunapannukakku) ja dumplingseja, borssia tietenkään sivuuttamatta. Myös erinomainen thaimaalainen kuppila löytyi (Mai Tai) jonka lounastarjous tuli testattua, miellyttävä paikka jossa hyvä palvelu ja sisustuksessa oli käytetty suomalaiseen tapaan runsaasti puuta.

Minskissä on myös useampi ostoskeskus joista osa sijaitsee maan alla (Independence Square) ja osa perinteisempiä (Gum, Galileo). Valtamerkkejä oli esillä jonkin verran mutta aika paljon sellaisia vaatemerkkejä joista kirjoittajalla ei ollut hajuakaan joten paikkoja oli mielenkiintoista haravoida läpi.

Vietettyämme kolme yötä tässäkin kohteessa palasimme lentokentälle lyhyttä reilun tunnin lentoa varten. Lentokenttä sijaitsee n. 50km keskustasta joten suositus on varata lentokenttäkuljetus etukäteen. Tähän suosittelen lämpimästi Sergeyn palvelua, erittäin ystävällinen kaveri joka auttaa kaikessa mahdollisessa asiassa matkaan tai kuljetuksiin liittyen (https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g294448-d10283539-Reviews-Minsk_Airport_Transfer_Autotransfer-Minsk.html). Loppumatka taittuikin sitten pikkuruisella Bombardierin 50-paikkaisella suihkarilla kohti Helsinki-Vantaata ja 60 vierailluin maan rajapyykki oli kirjoittajan osalta ylitetty.

Kiova

Helsingistä pääsee suorilla ja kohtuuhintaisilla yhteyksillä muuallekin kuin Keski-Euroopan kohteisiin, kompassi suunnattiin siis tällä kertaa itään Ukrainaan ja Valko-Venäjälle. Ukraine Airlines lentää Helsingistä suoria lentoja monta kertaa viikossa ja lentokin kestää vain 1h45min. Jalkatiloissa ei ollut mitään valittamista ja tarjoilukin pelasi ja oli todella halpaa verrattuna isompiin lentoyhtiöihin.

Kiovasta olimme vuokranneet Maidanin aukion läheltä asunnon ja taksikin oli tilattu etukäteen netin kautta (LingoTaxi) joten majapaikassa oltiin jo hyvissä ajoin. Onneksi vapaita huoneita oli jo aamulla käytössä ja saimme heti yhden käyttöömme. Alakerrasta löytyi myös maittavaa aamiaista joka tuli tarpeeseen herättyämme kolmelta yöllä aikaiselle lennolle.

Pienen tarkastelun jälkeen oli selvää että kaupunki kuhisi poliiseja ja armeijan porukoita, syynä tähän Maidan verilöylyn kolmas muistopäivä ja ilmeisesti viranomaiset halusivat pelata varman päälle ja sulkea suurimman osan teistä ja lisätä turvallisuuden tunnetta mahdollisten uhkien varalta. Koska liikuimme pääosin jalkaisin tämä sopi oikein hyvin, keskustan pääväylillä pystyi ylittämään katua mistä kohdasta vain autojen puuttuessa kokonaan.

Minuun otti myös yhteyttä sattumalta ukrainalainen kaverini jonka kanssa olimme Lions Clubin nuorisovaihdossa Saksassa 2001, hän asuu ja työskentelee Krimin lähistöllä YK:n palveluksessa mutta oli käymässä Kiovassa päiväseltään. Sovimme tapaamisesta ja hän ystävällisesti kyyditti meitä ympäri kaupunkia selostaen nähtävyyksiä ja rakennuksia ja lounastimme yhdessä ennen suuntaamistaan yöjunaan kohti Krimiä. Mahtava kohtaaminen 16 vuoden jälkeen!

Jäljellä olevat pari päivää kiertelimme jalan ja turvautuen vain harvoin taksikyytiin etsien hyviä ruokapaikkoja, vierailimme myös Pechersk Lavran luostarialueella josta oli näkymät hervottoman kokoiselle "Mother Motherland" -monumentille. Luostarialueella meinasivat myös jääpuikot tulla niskaan talon katolta mutta olimme hereillä ja pääsimme pujahtamaan alta pois. Seuraavaksi suuntasimme katseet kohti Minskiä.

Lake Tekapo-Geraldine-Bank's Peninsula-Christchurch-Sydney

Koska jouduin muuttamaan sateiden takia suunnitelmiani ja jättämään Mount Cook Villagen taakseni, sain varattua ylimääräisen yön matkalla Christchurchiin Geraldine-nimisestä pienemmästä kaupungista. Ennen sinne päätymistä reittini kulki kuitenkin Tekapo-järven kautta jossa sijaitsee Church of the Good Shepherd idyllisissä maisemissa. Ennen Tekapon kylään saapumista näin tienviitan Mt. Johnille jossa sijaitsi kahvila ja observatorio ja päätin poiketa sinne. Huipulle noin kilometrin korkeuteen pääsi yksityistietä pitkin maksamalla 5NZD, ja pääsinkin huipulle suhteellisen helposti. Keli kuitenkin muuttui erittäin tuuliseksi ja rajuksi nopeasti ja jouduin odottamaan hetken aikaa kahvilassa koska tie suljettiin väliaikaisesti liikenteeltä. Sää muuttui nopeasti takaisin sallittuihin rajoihin ja köröttelin kohti kylää.

Church of the Good Shepherd oli helppo löytää suunnistamalla kohti turistibusseja ja karavaanareiden pysäköintialuetta, mutta sain hienoisesta väenpaljoudesta huolimatta kärsivällisesti odottamalla muutaman ihan kohtuullisen kuvankin aikaiseksi. Tämän jälkeen kävelin etsimään lounasta ja päädyin kiinalaiseen koska japanilaisessa ravintolassa olisi joutunut odottamaan melkein tunnin pöytää. Syötyäni hyppäsin takaisin autooni ja reilun tunnin päästä olin majapaikassa Geraldinessa.

Hostelli sijaitsi vanhassa sairaalassa ja oli erittäin kodikas, omistajapariskunta hyvin ystävällisesti neuvoi minua lähiympäristön luontopoluille joita lähdinkin heti tutkimaan. Lähistöllä sijaitsi pienehkö metsä josta löytyi muutama merkitty polku joten käytin iltapäivän aikaa luonnon helmassa. Tämän jälkeen ajelin kylille markettiin hakemaan illallistarpeita ja kokkailin hostellilla ja soittelin pianoa kun olohuoneesta sellainenkin löytyi.

Seuraavana päivänä oli tullut aika palauttaa auto Christchurchiin iltakuudelta ja koska aikaa oli päätin ajaa Bank's Peninsulan kautta. Starttasin siis hyvissä ajoin Geraldinesta ykköstietä Christchurchia kohti ja ennen kaupunkia vaihdoin kurssini idemmäs kohti Akaroaa. Lounastin Hilltop Cafe:ssa josta oli hienot näkymät vanhan kraaterin pohjaan joka toimii kyseisen niemen alustana. Maittavan lohipizzan jälkeen päätin käydä katsomassa yhden lähirannoista (Pigeon's Bay) johon vei aika mutkainen mutta kuitenkin asvaltoitu tie. Itse rannalla ei juurikaan nähtävää ollut mutta aikaa tuli ainakin tapetuksi.

Sain autoni palautettua hyvissä ajoin vuokraamoon ehjänä ja otin tutun bussilinjan keskustaan jossa kirjauduin sisään hostelliin. Tällä kertaa olin valinnut hostellin toiselta puolen kaupunkia ja olin vallan unohtanut että kohtuulliseen hintaan joutuisin jakamaan huoneen vain yhden matkaajan kanssa. Ensimmäinen yö huone olikin tyhjänä ja toisena yönä huonetoveriksi sattui korealainen opiskelijatyttö. Pari viimeistä päivää Christchurchissä oli hyvää aikaa katsella matkatuliaisia ja parannella alkanutta flunssaa joten otin hommat levon kannalta.

Lensin Emiratesilla takaisin Sydneyyn jossa majoituin Potts Pointissa vain korttelin päässä edellisestä majapaikastani joten paluu tutuille kulmille sujui oikein mukavasti. Nakkasin pesulaan loput vaatteeni jotka tarvitsivat pyykkäystä ja suuntasin Mahonin meri-altaalle Maroubraan bussilla. Sydneyssä on paljon merialtaita mutta tämä nimenomainen oli aika kaukana keskustasta ja näin olettaen suhteellisen turistivapaa joten halusin sen siksikin nähdä. Meriallas on siis kiveen koverrettu uima-altaan muotoinen allas jossa voi uida ja nousuveden aikaan aallot saattavat tuoda värikkäitä uimakavereitakin mukaan.Lounastin läheisessä kulmakahvilassa ja hyppäsin keskustaan menevään bussiin.

Eurooppaan lähtöpäiväni aamulla otin junan keskustaan jossa kiertelin kauppoja ja kävin Sydney Tower Eye -näkötornissa tarkastelemassa kaupunkia lintuperspektiivistä. Tornissa oli hienosti toteutettu 4D-leffa joka katsottiin ennen itse kierrosta ja netistä etukäteen varattuna kokemus oli paljon edullisempi verrattuna paikan päällä ostettuihin lippuihin. Päätin myös käyttää loput dollarit matkakortista ja kävin firmamme toimistolla kaupungin pohjoispuolella moikkaamassa muutamaa kollegaa ennen suihkua ja siirtymistä lentokentälle. Lento lähti ajallaan ja 15 tunnin suoran lennon jälkeen vaihdoin Dohassa toiseen koneeseen josta vajaan 6 tunnin päästä olin takaisin Helsinki-Vantaalla.

Huomioita reissusta sekä plussia ja miinuksia alla:

*Kokonsa puolesta Uusi-Seelanti yleensä ottaen paljon helpompi ottaa haltuun kuin Australia
*Ihmiset molemmissa maissa uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita
*Erittäin pitkälle kehittynyt infrastruktuuri molemmissa maissa, ja turvallista matkustaa
*Majoituksen, ruokien ja autonvuokran osalta Uudessa-Seelannissa saa enemmän vastinetta rahalleen
+Marraskuussa optimaaliset kelit (15-25 astetta pääosin)

+Liikenne toimii ja lennot/bussit/junat lähtevät yleensä ajallaan
+Huumorintajuiset ihmiset
+Puhdas ja koskematon luonto (varsinkin NZ Eteläsaari)
+Uskomattomat maisemat
+Tiet pääosin hyvässä kunnossa

-Maanjäristyksille altista aluetta (NZ), saattaa sekoittaa matkasuunnitelmia
-Ruoka hieman mielikuvituksetonta ja epäterveellistä (Fish & Chips, Burgers jne...)
-Australia ajoittain kallis hintataso
-Pitkä matkustusaika (tämä täytyy vain kestää jos haluaa unohtamattomia elämyksiä)

Te Anau-Milford Sound-Queenstown-Mount Cook Village

Uuden-Seelannin lounaiskulma, Fiordlandin kansallispuisto on jo valmiiksi harvaan asutulla Eteläsaarella vielä enemmän eristäytynyt kolkka joten matka jatkui rauhallisissa merkeissä. Ajelin Wanakasta Queenstownissa pysähtymättä Te Anauhin, pysähdellen Cardrona Hotelissa aamukahvilla ja totuttuun tapaan näköalapaikoilla kuvia napsien. Ajettaessa Wanakasta Queenstowniin suosittelen ajamaan Cardrona Valley Roadin kautta ja poikkeamaan isommilta pääteiltä, maisemat olivat sen arvoiset eikä matka-ajassa juurikaan eroa ole. Uuden-Seelannin teillä on turha pitää kiirettä.

Olin varannut Te Anauhin kaksi yötä ja opastetun kierroksen Milford Soundiin jotta välttäisin aikaisen ja pitkän ajomatkan vuonoille. Opastetuilla kierroksilla saa monesti paljon enemmän kohteista irti ja tässä tapauksessa aikaa, vaivaa sekä polttoainettakin säästyi. Ensimmmäisenä päivänäni Te Anaussa päätin kuitenkin asettautua kodiksi ja käydä läheisessä järvessä (Te Anau) pulahtamassa jälleen kerran. Tällä kertaa vesi olikin asteen hyytävämpää, arviolta 11-12 astetta eikä muita uimareita yllättäen näkynyt. Koko loppupäivän olo oli erittäin virkistäytynyt ja kokkailin hostellilla iltasella mojovat illalliset.

Bussikyyti Milford Soundille lähti ajoissa ja oppaanamme oli alunperin saksalainen mutta maassa jo 8 vuotta asunut nainen jolla tuntui olevan erittäin hyvä tietämys paikallisesta luonnosta ja eläinkannoista. Aksenttikin kuulosti hyvin paikalliselle. Fiordlandilla sataa noin 200 päivää vuodesta eikä ollut yllätys että ryhmämme kohdalle sattui sadepäivä joten tiedossa oli erilaisia nähtävyyksiä kuin kirkkaan kelin ollessa kyseessä koska vuonot jäisivät merellä pilviverhon taakse. Tämä ei mielialoja lannistanut ja totesimme pian että sadekeli luo vuonoille erittäin korkeita ja kauniita luonnollisia vesiputouksia ja paikalliset joetkin olivat yltyneet aika mukaviin korkeuksiin.

Saavuimme 3 tunnin ajon jälkeen satamaan josta nousimme laivaan joka tekisi vajaan kolmen tunnin mittaisen risteilyn vuonoilla, poiketen aina Tasmanian meren suulle. Laivassa ollut opas piti porukkaa hyvin ajan tasalla ja koleasta kelistä ja sateesta huolimatta risteily oli unohtumaton kokemus, laivan ajaessa vesiputousten alle kastelemaan porukkaa ja näin myös pingviinejä ja hylkeitä laivasta käsin rantakivikoilla. Valaita (harvinaista) tai pyöriäisiä ei tällä kertaa kaveriksi löytynyt. Matkalla takaisin Te Anauhin pysähdyimme katsomassa vielä pariakin nähtävyyttä, näistä toinen "The Chasm" oli suuri koski joka oli kovertanut kiveä hyvin erikoisella tavalla, osoitus veden ja eroosion voimasta.

Kirjauduttuani ulos hostellista seuraavana aamuna ajelin takaisin Queenstowniin jossa päätin nyt yöpyä yhden yön verran. Kaupunki on Uuden-Seelannin seikkailumatkailun keskus ja sieltä löytyy lentokenttäkin johon pääsee jetillä laskeutumaan joten turistien määrä oli suoraan verrannollinen siihen. Löysin netistä tietoa paikallisesta kuntosalista ja kävin vetämässä treenit jonka illalla palkitsin paikallisessa irlantilaisessa pubissa pintilla Guinnessia. Livemusaakin oli tarjolla trubaduurin ja viulistin kera joten ei hassumpi paikka.

Seuraavaksi kohteeksi olin suunnitellut Mt.Cook Villagen ja ajomatkalla sinne maisemat sen kun jatkoivat paranemistaan. Pysähdyin matkalla lohenkasvattamossa syömässä välipalaksi tuoretta sushia ja ennen määränpäätä valokuvasin Lake Pukakin kirkastakin kirkkaampaa vettä ja vuorimaisemia. Jäätikköjärvet ja maisemat toisensa jälkeen tekivät entistä kovemman vaikutuksen mutta edessä siinti sadepilviä. Saavuttuani kylään jossa ajatukseni oli majailla kaksi yötä ja trekkailla merkityillä poluilla, totesin valitettavasti että sääennuste seuraavalle kahdelle-kolmelle päivälle lupasi piiskaavaa sadetta. Käytännössä tilanne oli se että kaikki matkaajat olivat jumissa hostellissa (jossa onneksi oli sauna sentään!) lukemassa kirjojaan tai räpläämässä kännyköitään. Koska säätila ei osoittanut minkäänlaisia paranemisen merkkejä, nostin kytkintä jo seuraavana aamuna ja lähdin ajamaan saderintamasta poispäin.

Hokitika-Fox Glacier-Wanaka

Jatkettuani matkaa Greymouthista otin suunnaksi etelän kohti Hokitikaa kuitenkin niin että kävisin ensin Hokitikan rotkolla joka sijaitsi 40km kaupungin ulkopuolella. Aikaa oli taas yllin kyllin ja sää suosi joten oli hyvää aikaa ajella parista risteyksestä ohikin. Mielestäni reitti rotkolle ei ollut kovin kummoisesti viitoitettu ja tulin ilmeisesti sellaisesta suunnasta että päädyin hetkeksi pois kartalta. Paikallinen pyöräilijä neuvoi minut nopeasti takaisin enkä ollut kuin pari kilometriä sivussa siltä tieltä jolla olisi pitänyt olla alunperin.

Rotkon vesi oli uskomattoman turkoosia eikä muita turisteja parveillut liikaa joten kuvia sai ottaa rauhassa. Hiekkakärpäsiä pyöri vaivana jonkun verran mutta niihin olin jo tähän mennessä tottunut. Tämäkin paikka ja nähtävyys oli helposti saavutettavissa autolla ja kävelyä perillä vain varttitunnin verran, joten erittäin helppoa. Laaksomaisemat mennen ja tullen rotkolle olivat kaikessa vehreydessään mieleenpainuvia.

Hokitikassa kirjauduin hostelliin joka sijaitsi kaupungin rajalla, paikkaa piti paikallinen pariskunta ja he olivat todella ystävällisiä maan tapaan. Tämän jälkeen suuntasin kiertelemään kaupunkia, kävin kaupassa hakemassa tarpeita ja lounaalla sekä vaihdoin kuulumisia paikallisten kanssa rannalla. Tuuli rannalla oli aivan uskomattoman kova ja aallokotkin sen mukaiset.
Lentolehtisestä selvisi että lähellä olisi kirkas järvi (Lake Mahinapua) jossa mahdollisuuus uimiseen joten suuntasin sinne uimahousujen ja pyyhkeen kanssa. Vesi oli arviolta 15-asteista ja uiminen virkisti mahtavasti, kertakaikkiaan upea paikka ja muistutti Suomen järviluontoa. Iltasella ajoin vielä uudestaan kaupunkiin syömään intialaisessa ja kuvailin auringonlaskua jonka jälkeen ostin kaupasta paikallista siideriä jota maistelimme muiden matkaajien kanssa ennen nukkumaanmenoa.

Hokitikasta Franz Joseph Glacierille ajoa kertyi seuraavana aamuna vajaat 140km ja ensi töikseni kävin kysymässä turisti-infosta kuinka jäätikön alareunaa pääsisi tarkastelemaan ja minut neuvottiin ajamaan 4km läheiselle parkkipaikalle josta kävelyreitti lähtisi. Matkalla tihutti aivan aavistuksen vettä ja poimin saksalaisen liftarin kyytiini koska ajattelin tuon 4km matkan olevan aika tylsä taivaltaa jalan siinä vaiheessa. Vaihdoimme kuulumisia ja taivalsimme kimpassa jäätikön alareunalle kuvia ottaen ja palattuani lounastamaan kylään tiemme erkanivat.

Olin varannut seuraavan majapaikan Fox Glacierista joka on toinen jäätikkö etelämpänä mutta ennen sinne kirjautumista ajoin kylän ulkopuolella Matheson-järvelle kiertämään n. 2 tunnin mittaisen luontopolun jolta selkeänä päivänä aukeaa näkymät Mt. Cookille ja muille korkeimmille Alppien huipuille. Kyseisenä päivänä keli ei ollut mahdottoman huono mutta ei niin hyväkään joten vuoret jäivät pilviharsojen taakse. Reitti itsessään oli mielenkiintoinen täynnä kaunista sademetsää ja järvimaisemaa ja löytyipä parkkipaikalta vielä kahvilakin.

Fox Glacieriin viimein saavuttuani söin siellä varmasti koko reissun parhaimman ruoka-annoksen Last Kitchen -ravintolassa: fenkolirisottoa kanafileellä. Annos oli erittäin kohtuuhintainen ja verrattuna muihin kokemuksiini tähän mennessä matkaa ylitti kaikki odotukset. Selvästi oikea kokki asialla siis, eikä normaalia turistimössöä jota liian usein tarjoillaan helppouden ja nopeuden takia!

Matkasuunnitelmaani ei kuulunut nukkua yhteismajoituksessa aivan joka yötä ja päätin käyttää hotels.comin ilmaisen hotelliyön Wanakassa ja aloittaa "lomailun" joka joskus reppureissatessa saattaa unohtua. Tiedossa oli siis päivä mukavassa hotellissa jossa pääsi kuntosalille, saunaan sekä ulkoilma-altaaseen polskimaan (vesi tosin oli todella kylmää) ja lopulta poreammeeseen lokoilemaan. Olin jo aiemmin päivällä käynyt Wanakassa syömässä ja kuvaamassa hienoa järvimaisemaa joten päätin illastaa hotellin ravintolassa ja vetäydyin ajoissa nukkumaan valmiina jatkamaan matkaa Länsivuonoille.