Islanti - Reykjavik - Golden Circle

Tämä blogipostaus tulee auttamattomasti myöhässä, koska tapahtui jo viime vuoden joulukuussa. Sikäli kun asiat vielä ovat
tuoreehkossa muistissa niin tässä kuitenkin tarinaa reissusta jälkikäteen.

Lentoyhtiöksi valikoitui tällä kertaa SAS välilaskullisilla lennoilla Norjan kautta, mutta heti alkumatkasta alkoivat ongelmat Helsinki-Oslo -lennon ollessa peruttu. Emme saaneet ilmoitusta perumisesta ja ehdimme jo lentokentälle asti, jossa saimme tiedon ja jouduimme lähtemään kuudeksi tunniksi kotiin odottelemaan. Onneksi saimme Icelandairilta kuitenkin korvaavan suoran lennon
joten aivan tolkuttomasti ei aikaa tuhrautunut.

Islanti on hyvä talvikohde, koska samoja juttuja kuin kesälläkin voi pitkälti tehdä. Päivät ovat kuitenkin erittäin lyhyitä, aurinko "nousee" 11 aikaan aamulla ja laskee horisontin taakse jo kahden -kolmen aikaan iltapäivällä. Aamuisin oli melkoisen hankala päästä sängystä ylös. Koko reissu kesti kahdeksan päivää, ja aloitimme sen majoittumalla apartmentiin aivan Reykjavikin keskustassa.

Reykjavik on mahdollista valloittaa kävellen, metroa tai bussiverkostoa ei juurikaan tarvita. Lentokenttä sijaitsee n.50km päässä keskustasta, mutta bussikuljetus toimii erinomaisesti ennakkovarauksella ja vie aivan valitulle majapaikalle asti. Koska talvi ja jokseenkin kehno sää kuitenkin aiheutti jonkinasteisia rajoituksia Islannin sisällä liikkumiseen, päätimme keskittyä tutustumaan Reykjavikiin perinpohjaisesti ja tekemään Golden Circle Tourin sekä käymään Blue Lagoonissa.

Hintataso Islannissa ei ole enää niin korkea kuin se ennen pankkikriisejä, joten suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ei ole mitään estettä matkustaa Islantiin. Jokseenkin samoissa hinnoissa liikutaan, yllätyksekseni jopa bensiini oli ajoittain edullisempaa kuin Helsingissä. Oluttuopin hinta vaihteli 4-6 euron välillä paikasta riippuen, mielestäni kohtuullista. Kohtuuhintaista ruokaa oli myös saatavilla, ja kuten muissakin Pohjoismaiden pääkaupungeissa tässä kategoriassa taivas on rajana eli fine diningia löytyy sitä etsiville.

Blue Lagoonille pääsee näppärästi bussikujetuksella keskustasta, ja matka kestää noin 45 minuuttia suuntaansa. Paikan päältä voi vuokrata pyyhkeen, rannekkeella pystyi tilaamaan oluen halutessaan ja kylpemisen välissä löytyi erinomaiset lepotilat rentoutumiseen. Pakkasta oli toistakymmentä astetta, joten itse altaaseen pääseminen oli temppu sinänsä kun jalat meinasivat jäätyä samantien. Erittäin hieno paikka varsinkin pimeän tultua, oli mahtava saunoa ja lillua geotermisesti lämmitetyiss altaissa ja viskoa silica-geeliä naamaan.

Golden Circle Tour käsittää kuuluisimpia nähtävyyksiä Islannissa; Pingvellirin kansallispuiston jossa mannerlaatat erkanevat toisistaan, Geysirin ja Strokkurin kuumat lähteet sekä Gullfossin vesiputouksen. Koska turismin osalta oli low-season, vietimme mukavan päivän erinomaisen hauskan oppaan kanssa minibussin kyydissä kahden muun matkaajan kanssa. Tältä kaverilta juttua riitti ja lyhyessä ajassa opimme erittäin paljon paikallisista tavoista ja historiasta.

Pingvellirin kansallispuistossa kävelimme tovin paikassa jossa mannerlaatat erkanevat toisistaan, paikassa pystyy myös sukeltamaan ja onkin kesäisin alan harrastajien suosiossa. Lähistöllä olevassa kahvilassa pidimme pienen tauon ja ostimme parit postikortit. Jatkoimme minibussin kyydissä kohti kuumia lähteitä, maiseman vaihdellessa aivan kitukasvuisista puista pääosin puuttomaan kumpuilevaan vuoristomaisemaan. Geysir itsessään ei enää muuta tee kuin kiehu ja pulputa, mutta aktiivisempi Strokkur purkautuu ilmoille 7-8 minuutin välein ja oli vaikuttava näky!

Golden Circlen osalta päivä huipentui Gullfossin vesiputoukselle, ja koska oli vielä valoisaa sain otettua hyviä kuvia ja kuunnella mahtavaa veden pauhua. Vesiputous on yksi Euroopan suurimmista, virtauma ei talvella ole niin suuri kuin kesäisin jäätikkövesien sulaesa mutta yhtä lailla aivan ehdoton huippukohde Islannissa. Päästyämme illalla hotellille, olikin jo melkoisen myöhä joten suunnistimme illastamaan normaaliin tapaan.

Kolmas päiväreissu jonka tämän matkan aikana teimme, oli Whale Watching Tour Reykjavikinlahdella. Edellispäivänä nähty ryhävalas ei paha kyllä ollut enää niillä vesillä havaittavissa jossa liikuimme 4-5 tuntia, ja muutaman tunnin jälkeen vaikutti että jokaisen aallokonharjan lomassa vilahti evä. Aivan retken alussa näin vilauksen pyöriäisestä, mutta siihen tämän reissun paras anti jäikin. Kokemuksena kuitenkin erittäin hieno, keli oli arktinen ja tunnelma jännittävä epämieluisasta lopputuloksesta huolimatta.

Pari viimeistä päivää Reykjavikissa kiertelimme ravintoloissa, kävimme paikallisessa uimahallissa jossa oli edullista uida ja istua kuumavesialtaissa katolla keskellä paukkupakkasia. Paluulennolla Helsinkiin pakostikin alkoi tulla mieleen josko tähän kohteeseen pitäisi tulla kesäaikaan uudestaan, ja sellainen kutina on että jossain vaiheessa asia tulee toteutumaan.

Sofia

Päivitystä blogiin pitkästä aikaa, ja tällä kertaa keväisenä kohteena Bulgarian pääkaupunki Sofia.
Kohdevalintaan vaikuttivat tällä kertaa kohtuullisen hintaiset lennot lyhyillä välilaskuilla, sekä
odotettavissa ollut erittäin hyvä hinta-laatusuhde hotellien osalta. Lähdimme siis matkaan 3 päivän
reissuun lentäen Frankfurtin kautta Lufthansalla.

Sofian lentokentältä kuljetus hotellille oli erinomaisen helppo ja edullinen järjestää. Taksifirman
tiskiltä varausta tekemään ja lipukkeen kanssa taksijonoon. Lentokenttä sijaitsee keskustasta vain
7km päässä, joten matka taittui nopeasti ja maksoi vain 6 euroa. Jo tässä vaiheessa valkeni että
Bulgaria on rahayksikkönsä levan ansiosta yksi tämän hetken edullisimmista matkakohteista
"yhdentyvässä" Euroopassa.

Sofian Sheraton-hotelli oli erittäin laadukas, palvelu todella ystävällistä ja sijainti aivan keskellä
kaupunkia. Huoneen ikkunasta oli hienot näkymät ja liikkuminen jalan onnistui helposti. Ensimmäisenä
iltana kävelimme vain myöhäiselle illalliselle kävelykatua pitkin myöhäisestä lennon saapumisajasta
johtuen, mutta seuraavana aamuna lähdimme kiertelemään keskustaa laajemmin ja tutustumaan paikkoihin paremmin.

Heti ensimmäisenä aamuna sää alkoi suosimaan, joten kävelimme hotellilta Aleksanteri Nevskin katedraalille,
joka on yksi maailman suurimmista ortodoksisista katedraaleista. Vaikuttava ilmestys, jonka rinnalla Helsingin
Uspenskin katedraali tuntui erittäin pieneltä. Rakennustyyli oli kuitenkin hyvin erilainen, edusti uusbysanttilaista arkkitehtuuria. Wikipediasta myöhemmin lunttasin että katedraaliin mahtuu noin 5000 ihmistä. Välittömästä
läheisyydestä löytyi viihtyisä terassi jossa hörppäsimme lasilliset.

Katedraalilta jatkoimme matkaa Serdika Centeriin, paikalliseen ostoskeskukseen. Paljon samoja liikkeitä kuin
yleensä kyseisen tyyppisissä keskuksissa, mutta paljon valikoimaa ja aika meni mukavasti kierrellessä putiikista
toiseen. Paluumatkalla keskustaa kohden pysähdyimme syömässä lounasta, ja auringon paistaessa kirkkaasti tarkeni
terassilla syödäilman takkia täysin ongelmitta. Pitkän kävelyn jälkeen otimme taksin takaisin hotellille.

Hotellin yhteydessä oli myös kasino, johon sai pienellä sijoituksella tuplattua aloitusrahansa. Häviäminen onnistui
myös Suomen rajojen ulkopuolella mutta tulipahan testattua. Aloituspanoksia oli jokaisessa pöydässä korotettu
turkkilaisen seurueen vierailun takia, ja heidän panoksensa olivatkin siinä mittaluokassa että oli parempi vaihtaa maisemaa. Kävimme vielä illalla syömässä, ja jälleen kerran ruoka oli erittäin hyvää, laadukasta ja edullista.

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä tarkoitus oli käydä kaupungin ulkopuolella Vitoshan vuoristossa, ja saimmekin kyydin järjestettyä sopuhintaan hotellilta. Harmillista kyllä tie jota ajoimme kohti näköalapaikkoja oli väliaikaisesti
suljettu joten otimme käyttöön suunnitelman B ja suhasimme toiselle puolen kohti hiihtokeskusta. Ylhäälle pääsi näppärästi pienellä vaijerihissikopperolla, matka tosin kesti melkein parikymmentä minuuttia. Ylhäältä oli kuitenkin hienot näkymät ja kokonaisuutena visiitti oli mukavaa vaihtelua keskustan hälinästä.

Sofiaa voi suositella lämpimästi 2-3 päivän pidennetyksi viikonloppureissuksi.Nähtävyyksiä ei ole valtava määrä mutta kaupungissa on hienoja vanhoja rakennuksia ja neuvostoajan arkkitehtuuria rinta rinnan. Suurin pluspuoli oli ilman muuta ystävällinen palvelu, erinomainen ruoka ja kautta linja edullinen hintataso. Lisäksi turisteja on paljon vähemmän liikenteessä
kuin Mustanmeren rantakohteissa joten rentoa yleisfiilistä hakevalle oiva kohde.

Montevideo

Bussimatka Coloniasta Montevideoon sujui puhelinta räplätessä, koska bussi oli varustettu langattomalla nettiyhteydellä. Suomessa en ole moiseen vielä törmännyt, mutta 2,5h sujui joutuisasti surffaillen tällä kertaa. Perillä Montevideossa kävelin muutaman korttelin matkan bussiasemalta, mutta koska matkaa hostellille oli yli kolme kilometriä otin suosiolla sinne taksin.

Alkusilmäyksellä Montevideo miellytti erittäin paljon, eikä jäänyt pettymykseksi. Pienemmän kaupungin vaikutelma oli Buenos Airesin jälkeen tervetullutta, mutta tekemistä ja näkemistä riitti mukavasti. Hostelli sijaitsi muutaman korttelin päässä Playa Pocitoksen hiekkarannasta.

Hostellin alakerran baarissa oli hiiligrilli, joten pari iltaa meni olutta maistellessa muiden matkaajien kanssa ja tietenkin grillatusta pihvistä ja kanasta nautiskellessa. Viimein kun keskustaan pääsin kiertelemään, löytyi monta mielenkiintoista paikkaa ja vaikuttavia rakennuksia. Ciudad Vieja eli kaupungin vanhempi osa piti sisällään Mercado del Puerton, eli satamamarkkinat. Sielläkin paikalliseen tapaan kävin tarkistamassa pihvin kypsyyden ja hyvää oli.

Lähempänä Place Indepenciaa juuri Ciudad Viejan ulkopuolella sijaitsi Palacio Salvo, vuodelta 1928 26-kerroksinen rakennus joka aikanaan oli Etelä-Amerikan korkein. Kierreltyäni pitkin keskustaa siirryin lähemmäs sataman aluetta ja pitäen sopivassa välin taukoja kävelin takaisin aina hostellille asti seuraten rantabulevardia ja poiketen Parque Rodon (erittäin miellyttävä puisto) kautta. Matkaa kertyi yhteensä 5-6km, ja mikäpä siinä kun keli oli hyvä.

Yhteensä kolmen intensiivisen päivän jälkeen oli aika heittää hyvästit Uruguaylle ja hyppäsin takaisin lauttaan, tällä kertaa suoraan Montevideosta Buenos Airesiin (3h) jossa vanha tuttu majapaikka keskustan tuntumassa jo odotti, ja paluumatka Eurooppaan alkoi häämöttää. Vielä piti kuitenkin käydä Riossa kokeilemassa uintia Ipanemalla ennen lopullista 12-13h istuntoa lentokoneessa Pariisiin ja myöhemmin Helsinkiin.

Colonia del Sacramento

Lauttamatka Buenos Airesista Uruguayn puolelle sujui vaivattomasti ja matkaan kului vain reilu tunti jonotuksineen lauttaan ja lautasta pois. Vuonna 1680 portugalilaisten toimesta loydetty Colonia on mukavan pieni paivakohde ja kuuluu Unescon maailmanperintokohteisiin. Paikan suurin nahtavyys on historiallinen keskusta museoineen ja hieno vanha majakka.

Heti kun olin asettunut kodiksi lahdin kiertelemaan ja totesin etta alkujaan ennustettu sade jai tulematta joten paikkoja sai mukavasti kierrella ja aurinkokin pilkahti. Majakasta naki hyvin koko kaupungin yli ja Rio de la Platalle, portaat olivat kapeat ja ahtaat paikat mutta kokemuksena sangen mukava muuten.

Iltasella kavin syomassa jonka jalkeen loysin paikallisen jaatelokaupan josta kavin jalkiruoaksi ahtamassa reilut annokset jotta jaksoi nukkua seuraavaan aamuun asti. Kiertelin myos muutaman turistikaupan lapi katselemassa jalkapallopaitoja ennen nukkumaan menoa.

Huomasin pian etta monessa paikassa myytiin tarvikkeita kansallisjuoman Yerba Maten juomista varten. Kyseessa on siis tee, jota juodaan kalebassi-matekupista pillilla joka on erityisesti suunniteltu tata varten. Ihmiset kanniskelevat ympariinsa termospulloja ja kuppeja ja ryystavat teeta jatkuvasti. Saattaa olla etta jossain vaiheessa ostan itselleni samanlaisen tarvikkeiston.

Colonia kokonaisuudessaan oli mukavaa vaihtelua suurkaupunkien vilinaan, kaupunki oli hieno ja arvokkaita vanhoja rakennuksia taynna. Lisaksi ruokatarjontaa on erittain runsaasti joka makuun. Seuraavana aamuna otin bussin kohti Montevideota josta enemman seuraavassa paivityksessa.

Buenos Aires

Talla kertaa sattui kohdalle sadepaiva, joten kirjoitan tata hostellilla argentiinalaisen punaviinilasin kera. Kaikki muutkin matkaajat ovat jumissa kunnes sade taukoaa. Tata on jatkunut koko paivan joten tanaan ei eilisen mittaisia kierroksia ole mahdollista tehda ilman taksia.

Lento Buenosiin Florianopoliksen kautta sujui mukavasti, lento oli ajoissa ja lentokentalta loytyi mainio tapa paasta keskustaan. Bussiyhtiolle maksoin 14 euroa kuljetuksesta keskustaan, ja samalla hintaa toimistoltaan joka oli bussin paatepysakki sain kyydin hostellille asti. Tama oli erittain katevaa koska ruuhkaa oli paljon ja taksi olisi maksanut paljon enemman.

Ensimmainen ilta meni suurelta osin ihmetellessa, kavelin muutaman korttelin San Telmon alueella jossa hostelli sijaitsee ja kavin El Desnivel -nimisessa ravintolassa syomassa pihvin ja ranskalaiset koska olin ollut lentokoneruoalla koko paivan. Pihvi oli erittain reilun kokoinen ja kohtuuhintainen seka erittain mehukas.

Seuraavana paivana akut ladattuani lahdin kavelemaan ympari Microcentroa (keskusta) kohti Recoletan hautausmaata. Kaupunkiin iski tavallisesta poikkeava helleaalto ja lampotila keikkui 34 asteen tienoilla suurimman osan paivaa. Hyvalla vesitankkauksella ja rakennusten varjossa kavellen matka taittui kuitenkin oikein mukavasti.

Recoletan hautausmaa oli hieno paikka, ja Eva Peroninkin leposija loytyi pelkastaan muita turisteja seuraamalla. Kulutin kuitenkin ensin reilusti aikaa kiertelemalla muita osioita ja koko paikassa vierahtikin pitkalta toista tuntia. Lahistolla oli Lonely Planetista bongattu ruokapaikka, jossa soin leivitettya antilooppia joka maistui aika lahelle porsaanlihalta. Hyvaa kuitenkin oli, vaikka ravintolaan iski sahkokatko joka pimensi paikat muutamaksi minuutiksi.

Kavelyosiosta ruoan jalkeen oli jaljella viela hostellille paluu, jossa meni tovi jos toinenkin kun kiertelin katuja ristiin rastiin, otin kuvia hienoista vanhoista rakennuksista joita taalla piisaa, mutta lopulta paasin takaisin hostellille noin seitseman tunnin taivalluksen jalkeen.

Iltasella kaytiin syomassa ravintolassa nimelta Cafe Rivas, ruoka oli hyvaa ja laadukasta hintaan nahden ja bonuksena oli livejazz jota bandi soitteli parvelta. Taman jalkeen takaisin hostellille taksilla ja unta palloon. Huomisen osalta kelin taas kirkastuessa, tai ainakin sateen lakatessa toivottavasti paasen tutustumaan viela Palermon kaupunginosaan ennen sunnuntaista lauttamatkaa Uruguayn puolelle.

Rio de Janeiro

Talla kertaa matka suuntautui taysin uusiin maisemiin, Etela-Amerikkaan. Lento Pariisista lahti tunnin myohassa koska perasimen antenniin oli tullut sen luokan ongelma, etta koko osa meni vaihtoon. Matkaan kuitenkin paasin ja reilun 11h lentelyn jalkeen laskeuduin Rioon. Suurin osa lennosta meni onneksi nukkuessa.

Perilla odotti trooppinen mutta ei liian kuuma ilma. Huomasin heti ensimmaisena paivana etta keli tulisi olemaan lammin mutta valitettavasti pilvinen, joka tarkoitti suurimpien nahtavyyksien eli Cristo Redentorin seka Sokeritoppavuoren osalta hukkareissua. Tata kirjoittaessa en ole viela menettanyt toivoa ja olen varannut huomiselle retken johon Cristolla kaynti sisaltyy, keli olkoot mika hyvansa. Kun palaan Argentiinasta niin on viela aikaa ja mahdollisuus nahda maisemat jos talla kertaa ei onnistu.

Mita tulee Rion vaarallisuuteen niin toki on paikkoja joihin ei kannata menna mutta terveella maalaisjarjella parjaa. Liikekeskustan alueelle ei ole viikonloppuisin asiaa, mutta tanaan siella pystyi turvallisesti kavelemaan monta tuntia . Ipaneman ja Copacabanan alueella on aika vahva poliisin lasnaolo, juurikin turistien takia joten suurempaa huolta ei sen puoleen ole. Toki jos tavaroitaan haluaa esitella niin alta aikayksikon niista varmasti eroon paasee.

Ipaneman hiekkaranta on kylla pahuksen hieno, Dois Irmaos (kaksi veljea) mollottavat vieressa kun aalto paiskaa rantaan. Aurinkotuolit ovat halpoja ja vesi oli sopivan viileata, ja lampoa riitti pilvenkin lapi. Nilkat ja jalkapoyta pamahtivat heti punaisiksi kun en niita alynnyt rasvalla suojata.

Huomenna tosiaan retkipaiva, sopuhintaan haku hostellilta ja kiertelemaan pienemman porukan kanssa muita nahtavyyksia, erityisesti sademetsa kiinnostaa paljon koska tykkaan luonnossa liikkua. Keskiviikkoaamuna lennan Buenos Airesiin katsomaan loytyisiko sielta oikein hyva argentiinalainen pihvi ja lasi punaviinia kyytipojaksi.

Paivitys 6.11.2012: Cristo Redentorilla ja Sokeritoppavuorella tuli kaytya, maisemien kanssa oli sitten vahan niin ja nain. Paivassa oli paljon hyvaakin, Santa Teresa, Lapa ja Tijucan sademetsa. Naista kuvia lisatty nyt.