Paatin viela reissun lopuksi matkustaa 10 paivaksi Myanmariin, joka on sotilasjuntan hallitsema 50 miljoonan asukkaan valtio Thaimaan lansipuolella. Majoituin vain yksityisissa perhevetoisissa majapaikoissa enka kayttanyt kalliita hallituksen omistamia hotelleja, ettei rahaa menisi vaariin tarkoituksiin. Joka tapauksessa hyvin pieni osa turistien kayttamasta rahasta menee kuitenkin sotilasjuntan haltuun, halusi sita tai ei.
Yangonissa lentokentalta lahdettyani huomasin etta kaupunki on melko suuri, kadut jokseenkin kunnossa ja liikenne oikealla puolella. Jostain kummallisesta historiallisesta syysta johtuen autoissa on rattikin oikealla puolella, joka vaikuttaa kuskin nakokenttaan paljon, verrattuna normaaliin lansimaiseen ajotapaan oikealla. Paikallisia asusteita, longyita (sarongin tapainen lannevaate) nakyi eri ikaisten miesten paalla, poiketen muista alueen maista. Thanakaposkiset naiset myivat markkinoilla banaaneja. Ajattelin heti etta tama on hyva maa.
Vietin Yangonissa vajaat kolme paivaa, kierrellen katuja kavellen tai taksilla, koska majapaikka oli suhteellisen pitkan kavelymatkan paasta keskustasta. Verrattuna Bangkokiin kaupunki tuntui vielakin saasteisemmalta, koska autot ovat vanhoja ja savuttavat todella pahasti ja tuntuu etta saastepilvi leijuu aivan katutasossa eika kulkeudu ilman mukana pois. Lansimaalaisia turisteja oli liikenteessa jonkun verran, mutta huomattavasti vahemman kuin Thaimaassa.
Ehdoton huippunahtavyys kaupungissa on Shwedagon Paya, joka kohoaa yli 100m korkeuteen ja on nahtavissa kaikkialle keskustan alueelle. Kultaiseen pagodaan on upotettu tuhansittain jalokivia, ja sen paalla istuu 76 karaatin timantti, joka hohtaa auringonlaskun aikaan eri vareista katsottuna kahdesta tietysta kohdasta temppelialueelta. Kultainen kupoli hohtaa paivisin auringossa munkkien ja paikallisten vaeltaessa alueella. Yangonin jalkeen oli aika ottaa yobussi maan pohjoisosaan Mandalayhin, josta enemman seuraavassa paivityksessa.
Myanmar on yleisesta luulosta poiketen aarimmaisen turvallinen matkailumaa, jossa turisteihin kohdistuvat rikokset ovat erittain harvinaisia. Normaalia varovaisuutta toki tulee noudattaa kuten kaikkialla, ja turistien liikkumista rajoitetaan tietyilla alueilla. Tama ei kuitenkaan matkanteon osalta aiheuta juurikaan ongelmia. Paikallisten ylitsevuotava ystavallisyys on kasinkosketeltavaa, ja on saali etta he eivat vallitsevassa tilanteessa saa matkustaa maan rajojen ulkopuolelle. Koska hallitus sensuroi eri medioita ja rajoittaa internetin kayttoa, keskustelut turistien kanssa antavat paikallisvaestolle ajankohtaista tietoa tapahtumista maan ulkopuolella.
