Bamboo Island / Koh Ru

Saavuin bussilla Sihanoukvilleen 4h matkan jalkeen, ja otin motokyydin majapaikkaan josta olin mainoksia nahnyt. Paikassa oli ilmainen majoitus yhteislavereilla, mutta paatin ottaa kuitenkin oman huoneen 4 dollarilla koska paikka vaikutti meluisalta. Taysin oikea paatos, koska illalla hirvea maara vakea saapui sinne ja kemut olivat melkoiset.

Sen verran ehdin iltasella kaupunkiin ja rantaan tutustua ,etta havaitsin taas kerjalaisten ja kaupustelijoiden olevan vauhdissa. Paatin samantien varata veneen pois mantereelta Bamboo Islandille, noin tunnin venematkan paahan Sihanoukvillesta. Matkan hinta edestakaisin 10 dollaria.

Seuraavana paivana otin kaikki varusteet mukaan ja hyppasin veneeseen. Kelit olivat olleet epavakaisia jonkun aikaa, joten aallokko oli melkoinen. Valilla tuntui etta vene kaatuu mutta eikohan tuo ihan normaalia keikutusta ole. Muutamat parskeet matkan varrella naamalle piristivat mukavasti.

Perilla odotti hiljaisuus. Vain muutama ihminen, muutama bungalowi ja hyvin hoidettu paikka. Ei muuta kuin riippumattoon makaamaan ja kirjaa lueskelemaan. Ranta oli hieno ja tilaa runsaasti, eika ristin sielua missaan. Toisella puolen saarta oli lisaa bungaloweja, mutta se oli hieman sotkuisempi ja siella oli enemman paivaturisteja.

Toisena paivana herasin vatsakipuun, ja nahtavasti sain ruokamyrkytyksen jostain edellisena iltana syodysta. Koko paivan vatsaa kiersi ja nousi vahan kuumetta, joten paiva meni lepaillessa. Iltasella tavara lahti viimein liikkeelle ylakautta ja saman tien olo parani. Seuraavana aamuna olo oli jo normalisoitunut ja rantaelama jatkoi normaalia leppoisaa kulkuaan.

Choeung Ek Killing Fields

Eilen otin minibussin n. 14km Phnom Penhista paikkaan joka on taynna maan synkempaa lahihistoriaa. Kambodzassa oli Pol Potin hirmuhallinnon aikaan 343 tukikohtaa jossa rikkaita, alymystoa, laakareita ja muita oppineita laitettiin monttuun hyvinkin jarjestelmallisesti. Choeung Ek on yksi kuuluisimmista, koska se sijaitsee lahella Phnom Penhia ja suuri osa alymystoa asui tuolloin siella.

Itse paikka on suhteellisen pieni, verrattuna vaikkapa Auschwitzin keskitysleiriin. Teloitukset tapahtuivat luoteja saastaen kayttaen mm. bambukeppeja ja kirveita. Teloitettavilta sidottiin kadet selan taakse ja heidan silmansa peitettiin. Teloituksen jalkeen heidat joukkohaudattiin, osa elavalta. Lopuksi peittaakseen jaljet, teloittajat saivat surmansa usein niin, etta heidan paansa katkaistiin.

Talla paikalla on loydettyja ruumiita n. 8000, loput 11000 ovat huuhtoutuneet viereiseen jarveen. Koska sade huuhtoo maata ja kuluttaa sita, ruumiiden vaatteet nousevat pintaan aika ajoin, samoin luut ja hampaanpalaset. Tama oli selvasti nahtavissa paikkaa kiertaessa.

Itselleni oli uutta etta Khmerien hallinto pakeni Thaimaan rajan lahelle ja etta Pol Pot itse asiassa eleli siella kohtuullisen eristyksissa kuolemaansa asti joutumatta koskaan tilille massamurhista. Vuosien 1976-1979 valilla Kambodzassa sai surmansa 40% koko vaestosta, 2.4 miljoonaa tuolloisesta reilun 7 miljoonan populaatiosta.
Nyt asiat ovat menossa parempaan suuntaan, mutta varmasti jokaisesta perheesta loytyy joku jota kyseinen meininki joltain osin koskettanut.

Phnom Penh

Temppelikierrosten jalkeen, oli aika jatkaa matkaa kohti maan kaakkoisosaa, ja jalleen kerran parhaaksi matkustusvaihtoehdoksi osoittautui bussi. Phnom Penhiin, maan paakaupunkiin paasee myos vesiteitse, mutta tahan aikaan vuodesta hirmumyrskyjen takia on parempi taittaa matka maitse. Bussin ikkunasta nakyi etta maa on aika lailla veden tayttama riisipeltojen lainehtiessa. Tie ei kuitenkaan ollut poikki.

Phnom Penh on kiehtova miljoonan asukkaan kaupunki jossa on selvasti havaittavissa rakennuksissa Ranskan siirtomaa-ajan vaikutteet. Kaupunki sijaitsee joen rannalla, jossa on useita hotelleja, ravintoloita ja baareja moneen makuun. Takseja ei nay, kaikki liikenne sujuu motolla tai tuk-tukilla. Kuskit ovat sitkeita mutta kaupunki on pitkalti kaveltavissa. Karsivallisyytta vaaditaan koska terassilla istuessa ramppaa kaupustelijaa perajalkeen myymassa kirjoja, tai miinan rampauttamat kerjaamassa rahaa.

Tata kirjoittaessa viisumi Laosiin on haussa ja saamme ne huomenna. Jatkan kuitenkin Phnom Penhista ensin Sihanoukvilleen, joka on Kambodzan rantakohde. Sielta jalleen Phnom Penhin kautta Ho Chi Minhiin Vietnamiin kahdeksi viikoksi. Matka Vietnamiin tapahtuu nailla nakymin ensi viikon loppupuolella, joten viela on mukavasti aikaa kiertaa Kambodzaa.

Kambodza / Siem Reap

Bussikyyti Bangkokista eteenpain rajalle loytyi juna-aseman viereisesta matkatoimistosta, joka lupasi etta koko hinnalla kyyti jarjestyy Siem Reapiin asti Kambodzan puolelle. Olimme epailevaisia taman suhteen mutta koska hinta oli verraten alhainen ja auto hyva, paatimme ottaa sen.

Rajalle paastyamme selvisi sitten, etta bussikyyti toisella bussilla jatkuisi vasta yli kolmen tunnin odottelun jalkeen. Taksikyyti oli ostettavissa heti, eli taitavasti monopolisoitua bisnesta. Paatimme ottaa jaetun taksin Kambodzan puolelta koska paasisimme silla hyvissa ajoin ennen pimeaa perille.

Rajanylitys sujui ilman ongelmia ja otimme sitten jaetun taksin Siem Reapiin englantilaispariskunnan kanssa. Matka kesti reilut kaksi tuntia, ja kerran matkalla pysahdyimme tietenkin "tuttavan" kojussa jossa myynnissa vetta, limsaa, sipseja, mita vaan. Taysin normaalia toimintaa taalla seudulla.

Siem Reap on reilun 100,000 asukkaan kaupunki, joka elaa taysin turismista. Angkor Watin temppeleita kay vuosittain katsomassa miljoona ihmista, joten kyse on massaelinkeinosta koko lahialueelle. Varasimme majatalosta huoneen 5 dollarilla yo joka oli enemman kuin kohtuullista. Kambodzassa rahayksikko on dollari, 1 usd pienemmat rahat takaisin saa paikallisessa valuutassa (riel).

Pari ensimmaista paivaa meni tutustuessa itse kaupunkiin, joka on mukavasti kaveltavissa. Ruoka on edullista, heti keskustan ulkopuolella hinnat putoavat heti. 2-3 dollarilla saa lounaan helposti. Kirjakauppoja oli runsaasti ja tarjolla oli mm. halpoja matkaoppaita, jotka tosin ovat osa kopioita.

Temppeleihin paatimme tutustua fillaroiden, eli majatalosta pyorat aamulla matkaan ja menoksi. Teimme pienoisen mutkan aamulla ja poljimme n. 3km sivuun itse paikasta, jossa lipputoimisto ja paasisaankaynti sijaitsi. Noin kilometri ennen itse temppelia, pyorastani hajosi rengas. Kuin ihmeen kaupalla juuri vieressa metsanrajassa istui ukkeli tupakki suussa ja viittoi etta tulehan tanne. Hetken aikaa pyoraa katsottuamme totesimme etta vanha paikka oli ratkennut, joten ei muuta kuin uutta paikkaa liimaamaan. Lystin hinnaksi tuli 1 usd ja matka jatkui.

Pyoraonnettomuudesta johtuen teimme kaverin kanssa temppelikierroksen omaa tahtia, joten poljin ensin Angkor Watiin, kavelin sen lapi ja lahdin etsimaan jalkateitse toista suurta kompleksia, Angkor Thomia. Matkalla metsikossa tuli vastaan apinoita, jotka vaikuttivat vihaisilta. Yritin ottaa kuvaa mutta apina alkoikin tulla kohti, joten pistin vahan metelia ilmaan ja jalkaa tantereeseen etta paasin jatkamaan matkaa.

Angkor Thom loytyi sitten myohemmin haettuani pyoran ja pyoraytettyani kartan oikein pain, ja fillaroin sinne ja siita vahan eteenpain jatkaen ns. pitempaa puistoreittia. Matkalla pysahdyin syomaan nuudeleita, kiersin viela pari paikkaa ja jatkoin polkemista, koska reitti oli n. 10km mittainen. Sen jalkeen piti viela sotkea takaisin Siem Reapiin muutama kilometri, joten paivalenkiksi tuli helposti reilut 20km. 32 asteen helteessa reipasta urheilua, kunhan muistaa juoda vetta.

Yhteenvetona temppeleista on sanottava, etta vaikuttava paikka. Valttamatta yksi paiva ei riita, mutta pyoran kanssa naki varmasti enemman kuin jalkapatikassa. Lisaksi omaa menoa voi jaksottaa miten haluaa, eika ole tuk-tukien armoilla.

Bangkok

Ihmisvilinaan on alkanut jo tottua ja lampotilakin on siedettavissa rajoissa joten kaveltya on tullut runsaasti ja eri kaupunginosia nahtya. Skytrain on katevin vaihtoehto liikkua paikasta toiseen, samoin jokiveneet joilla on useampikin reissu tullut tehtya.

Loysin kaverini ja tapasimme pubissa Saladaengin aseman lahella pari paivaa sitten, ja olemme kiertaneet erinaisia paikkoja viimeisen parin paivan aikana. Tanaan tarkoitus oli hakea viisumit Kambodzhaa varten, mutta suurlahetysto olikin muuttanut aivan eri puolelle kaupunkia. Lahdimme sitten sinne, ja paikka ei meinannut loytya ei sitten millaan. Paikallisista ei valitettavasti ollut juurikaan apua joten ei auttanut kuin katsoa netista karttapalvelusta, ja lopulta sinnikkaan kavelyn jalkeen lahetysto loytyi.

Viisumit Kambodzaan jarjestyivat kymmenessa minuutissa, hintaa tuli 25 dollaria ja ovat voimassa kolme kuukautta. Alustava suunnitelma on etta perjantaina lahdemme junalla kohti rajaa, yovymme jossain ja seuraavana paivana puskemme Siam Reapia kohti Kambodzhan puolella, kiiretta kun ei ole. Siita matka jatkunee Pnom Penhiin, maan paakaupunkiin.

Hinnoista sen verran kerrottakoon etta halpaa on, kun se lukijoita varmasti kiinnostaa. Lounas irtoaa kahdella eurolla juoman kanssa kun malttaa etsia oikean paikan. Oluttuoppi maksaa eurosta kolmeen euroon, riippuen paikasta. Jokiveneella ajelu maksaa 13 bahtia eli n. 20 senttia. Taksi on edullinen, eurolla ajelee vajaat kymmenen kilometria. Kambodzan puolella olettaisin etta vahintaankin sama trendi jatkuu hintojen osalta.

Lontoo - Bangkok

Oli saali jattaa Lontoo taakse, koska pari paivaa siella ei riita mihinkaan. Tuli kuitenkin kaveltya paljon ja kaytya National History Museumissa seka kurkattua Victoria and Albert Museumia. Natural History Museumin rakennus oli vaikuttava Viktoriaanisen ajan rakennus ja kokoelmat laajat. Illalla lahdin Heathrowta kohti rinkka selassa kayttaen metroa.

Lento Dubaihin kesti reilut kuusi tuntia, ja vuorossa oli koneenvaihto. Paasin lentamaan Airbus A380 -konetyypilla joka on maailman suurin matkustajakone. Jalkatilat olivat mahtavat ja penkinleveys normikonetta parempi. Kone on niin suuri ettei tunne edes lentavansa, siivenkin koko on aivan kasittamaton. Jalleen reilun kuuden tunnin jalkeen kone kosketti maata, talla kertaa Bangkokissa.

Bangkokin uusi moderni lentokentta toimii hyvin, ja otin bussin joka vei kavelymatkan paahan majapaikastani, New Road Guesthousesta. Saavuin perille sinne ennen iltakymmenta, horppasin oluen ja pelasin tanskalaisten jatkien vahan biljardia. Jetlagia ei ollut havaittavissa ihme kylla talla kertaa, koska nukahdin puolenyon aikoihin ja nukuin aamuyhdeksaan lahes tauotta.

Tata kirjoittaessa istun Silomissa, lahella Saladaengin Skytrain-asemaa, kaveltyani Lumpini Parkiin ottamaan rennosti. Lampotila on 32 asteen kieppeilla ja paivan kuumin hetki kasilla, joten on hyva horpiskella vetta paljon ja painella kiireettomasti eteenpain. Lumpini Park on mukava keidas ja kaupungin suurin puisto, jonka keskella on mukava lampi. Lammessa uiskentelee metrin mittaisia liskoja jotka ovat loytaneet sinne viemariverkoston kautta. Paikalliset huilivat nurmikolla joten seurasin esimerkkia. Kaupungissa on viela paljon nahtavaa joka jai 2005 valiin, joten matka jatkukoon. Illalla yritan etsia kaverin joka tulee Kuala Lumpurista koneella tanaan.

Lontoo

Easyjetin lento Lontoon Gatwickin lentokentalle sujui ilman suurempia ongelmia. Lentoreitti oli poikkeuksellinen kovien tuuliolosuhteiden takia, mutta lento oli ajoissa. Palvelu oli erittain hyvaa, Ryanair jai kakkoseksi monessakin asiassa.

Viime visiitista Lontooseen on vierahtanyt jo kohta kuutisen vuotta, joten on mukava verestaa vanhoja muistoja. Otin kentalta junan Victoria Stationille ja nappasin turistikartan mukaan. Pahaksi onneksi kartta ei aivan riittanyt sille alueelle johon olin menossa joten en viitsinyt kavella pitkaa matkaa vaan otin maanalaisen.

Ruuhka-aikana metrolipun hinta on Lontoossa 4 puntaa, joka oli massiivinen jarkytys Intian ja Nepalin hintojen jalkeen. Toisaalta pari suklaapatukkaa irtosi eurolla joten muut hinnat tuntuvat olevan kohdallaan. Metrolla paasin sitten Fulham-Broadway stationille, jossa suuntasin kirjakauppaan ja katsoin laajemmasta kartasta kadunnimet, painoin ne mieleen ja kavelin perille ystavapariskunnan luokse.

Aivan illalla kiertelimme lahialuetta, joka tuntuu todella viihtyisalta. Alue on yksi Lontoon kalleimmista asua, ja tuntuukin silta. Nyt on aika painua nukkumaan vatsa taynna tortilloja, joita kannatti odottaa pitkan matkapaivan jalkeen.