Bussikyyti Bangkokista eteenpain rajalle loytyi juna-aseman viereisesta matkatoimistosta, joka lupasi etta koko hinnalla kyyti jarjestyy Siem Reapiin asti Kambodzan puolelle. Olimme epailevaisia taman suhteen mutta koska hinta oli verraten alhainen ja auto hyva, paatimme ottaa sen.
Rajalle paastyamme selvisi sitten, etta bussikyyti toisella bussilla jatkuisi vasta yli kolmen tunnin odottelun jalkeen. Taksikyyti oli ostettavissa heti, eli taitavasti monopolisoitua bisnesta. Paatimme ottaa jaetun taksin Kambodzan puolelta koska paasisimme silla hyvissa ajoin ennen pimeaa perille.
Rajanylitys sujui ilman ongelmia ja otimme sitten jaetun taksin Siem Reapiin englantilaispariskunnan kanssa. Matka kesti reilut kaksi tuntia, ja kerran matkalla pysahdyimme tietenkin "tuttavan" kojussa jossa myynnissa vetta, limsaa, sipseja, mita vaan. Taysin normaalia toimintaa taalla seudulla.
Siem Reap on reilun 100,000 asukkaan kaupunki, joka elaa taysin turismista. Angkor Watin temppeleita kay vuosittain katsomassa miljoona ihmista, joten kyse on massaelinkeinosta koko lahialueelle. Varasimme majatalosta huoneen 5 dollarilla yo joka oli enemman kuin kohtuullista. Kambodzassa rahayksikko on dollari, 1 usd pienemmat rahat takaisin saa paikallisessa valuutassa (riel).
Pari ensimmaista paivaa meni tutustuessa itse kaupunkiin, joka on mukavasti kaveltavissa. Ruoka on edullista, heti keskustan ulkopuolella hinnat putoavat heti. 2-3 dollarilla saa lounaan helposti. Kirjakauppoja oli runsaasti ja tarjolla oli mm. halpoja matkaoppaita, jotka tosin ovat osa kopioita.
Temppeleihin paatimme tutustua fillaroiden, eli majatalosta pyorat aamulla matkaan ja menoksi. Teimme pienoisen mutkan aamulla ja poljimme n. 3km sivuun itse paikasta, jossa lipputoimisto ja paasisaankaynti sijaitsi. Noin kilometri ennen itse temppelia, pyorastani hajosi rengas. Kuin ihmeen kaupalla juuri vieressa metsanrajassa istui ukkeli tupakki suussa ja viittoi etta tulehan tanne. Hetken aikaa pyoraa katsottuamme totesimme etta vanha paikka oli ratkennut, joten ei muuta kuin uutta paikkaa liimaamaan. Lystin hinnaksi tuli 1 usd ja matka jatkui.
Pyoraonnettomuudesta johtuen teimme kaverin kanssa temppelikierroksen omaa tahtia, joten poljin ensin Angkor Watiin, kavelin sen lapi ja lahdin etsimaan jalkateitse toista suurta kompleksia, Angkor Thomia. Matkalla metsikossa tuli vastaan apinoita, jotka vaikuttivat vihaisilta. Yritin ottaa kuvaa mutta apina alkoikin tulla kohti, joten pistin vahan metelia ilmaan ja jalkaa tantereeseen etta paasin jatkamaan matkaa.
Angkor Thom loytyi sitten myohemmin haettuani pyoran ja pyoraytettyani kartan oikein pain, ja fillaroin sinne ja siita vahan eteenpain jatkaen ns. pitempaa puistoreittia. Matkalla pysahdyin syomaan nuudeleita, kiersin viela pari paikkaa ja jatkoin polkemista, koska reitti oli n. 10km mittainen. Sen jalkeen piti viela sotkea takaisin Siem Reapiin muutama kilometri, joten paivalenkiksi tuli helposti reilut 20km. 32 asteen helteessa reipasta urheilua, kunhan muistaa juoda vetta.
Yhteenvetona temppeleista on sanottava, etta vaikuttava paikka. Valttamatta yksi paiva ei riita, mutta pyoran kanssa naki varmasti enemman kuin jalkapatikassa. Lisaksi omaa menoa voi jaksottaa miten haluaa, eika ole tuk-tukien armoilla.
