Takaisin niin sanotun sivilisaation parissa pitkasta aikaa. Tarkoitan talla sita etta kadut ovat paallystettyja, katuvalot on asennettu ja infrastruktuuri on aivan eri tasolla Thaimaassa kuin naapurimaissaan. Vietnamia ehka lukuunottamatta. Bussimatka Vang Viengista vei kuutisentoista tuntia, mutta bussia vaihdettaessa oli ruokailu ja koska tulin Vientianen kautta, ehdin olla siellakin kolmisen tuntia jaloittelemassa. Minibussissa nukkuminen onnistui jotenkuten rinkkojen paalla takapenkilla.
Chiang Mai, Pohjois-Thaimaan kruunu on paikka jota monet ovat suositelleet, siksi paatin suunnata sinne. Kaupungissa on n. 170000 asukasta, metropolialueella yli miljoonan. Keskustan alue on kaveltavissa ja on paljon siistimpi ja hiljaisempi verrattuna Bangkokiin. Saavuin kaupunkiin jo kuuden jalkeen aamulla joten edessa oli majapaikan etsiminen eika siina kauaa mennyt.
Samainen paiva meni kavellessa helteessa, ja kaupunki vaikutti erittain ystavalliselta ja edulliselta majoituksen ja ruoan suhteen. Katukeittiossa syomani kananuudeliannos maksoi vajaan euron verran veden kera. Olutpullo maksaa euron verran ja aamiainen irtoaa samalla hinnalla.
Varasin elefanttisafarin, koska en ole koskaan elefantilla ratsastanut. Ilmeni, etta matkaohjelmassa oli paljon muutakin kuten viidakkovaellus, koskenlasku kumiveneilla seka bambulautoilla jokea pitkin lipuminen. Pitihan moinen turnee varata samantien hinnan ollessa kohdallaan.
Paiva alkoi elefanttisafarilla. Kaksi henkea per elain, ja minulle jai parittoman osa. Elefanttien selassa on tuolit joilla istua, mutta on myos mahdollista istua suoraan niskan paalle. Koska olin ainut selassa, valitsin niskan. Koska elaimet ovat arvaamattomia, tapahtui niin etta elefantti sai jonkun kohtauksen ja aloitti aika mukavan elamoinnin ja liikehdinnan paastyamme liikkeelle, joka tuli sinansa yllatyksena. Kamerani joka roikkui kaulassa heilui villisti yrittaessani pitaa tasapainoa ohjaajan rauhoitellessa elainta. En tieda kumpi huoletti enemman, oma hyvinvointini vai Nikon D90:n. Hetken paasta elain rauhoittui, ja siirryin suosiolla istumaan selan paalle. Loppumatka meni ilman kommelluksia.
Viidakko on taynna elaimia ja kaarmeita tuli nahtya pari-kolme kappaletta kiertaessa lyhyen reitin kasvuston halki. Kaarmeet pelkaavat usein ihmisia joten niista nakyi vain vilahdus, arviolta paikallinen kyylaji. Myrkyllisia yhta kaikki joten ei kannata tunkea katta ihan joka paikkaan.
Vaelluksen ja vesiputouskaynnin jalkeen aloitimme koskenlaskun, melko rauhallista jokea pitkin. Koska vesi on alhaalla tahan aikaan vuodesta, mitaan mahdottomia putouksia ei paase syntymaan. Joka tapauksessa luvassa oli kostea keikka ja mahtava kokemus koska moista ei ole tullut ennen kokeiltua. Bambulautalla lipuminen oli leppoisampaa joen alajuoksulla.
Koko paivan ohjelma maksoi naurettavat 14 euroa, johon sisaltyi lounas. Paivan kesto oli noin yhdeksasta aamulla iltakuuteen, ja hinta-laatusuhdekin oli kohdallaan. Tassa kirjoituksessa mainitsin vain paivan kohokohdat. Alueella on viela paljon nahtavaa, joten katsotaan mita lahipaivat tuovat tullessaan.
