Vientianessa tuli vietettya nelisen yota, ja matka jatkui pohjoiseen vajaan neljan tunnin bussimatkan paahan Vang Viengiin. Jos joku paikka Laosissa on kuuluisa jostain, niin Vang Vieng tubingista. Kyla sijaitsee pitkan joen varrella, ja kuuluisin ulkomaalaisille suunniteltu harrastus on joen laskeminen autonrenkaalla.
Tassa vaiheessa on hieman valotettava minkalaisesta aktiviteetista on kyse. Joen varrella on suuri liuta baareja josta omistajat heittavat koyden ja vetavat renkaalla laskijoita rantaan kaljaa ottamaan. Vesiurheilu ja viinakset.....ei kuulosta hyvalta idealta. Koska aktiviteetti kuitenkin kiinnosti, varasin hieman samantyyppisen ekskursion.
Noin 12 porukan ryhma lahti ensin avolavan perassa n. 15km Vang Viengista eteenpain, ja kavimme katsomassa Elephant Cave -nimista luolaa. Kyseisen luolan lahella oli toinen luola, Water Cave jossa paasimme kokeilemaan tubingia. Talla kertaa tosin otsalamppu paassa ja kymmenia metria pitkin pimeaa luolastoa viileahkossa vedessa. Mieleenpainuva kokemus.
Loppupaiva laskettelimme kajakilla jokea alas, hieman kovemmalla vauhdilla kuin autonrenkaalla menijat. Jo ensimmaisessa mutkassa parin jenkkikaverin suunnasta kuului molskahdus, itse sailyin koko reissun kajakissa malesialaisen parini kanssa. Pysahdyimme matkalla katsomaan mista tubingista todella on kysymys, eli rantauduimme baariin. Samalla paikalla oli monia keinuja, joilla ihmiset voivat hypata jokeen monen metrin korkeudessa, jurripaissaan tietysti. Tassa vaiheessa oli selvaa etta on vain ajan kysymys koska jotain sattuu.
Eipa kauaa mennyt kuin pari arviolta parikymppista naisihmista paatti heilauttaa keinulla itsensa jokeen. Ainut vaan etta keinuminen paattyi pahan nakoisesti rantametsikkoon juurakoille. Tuloksena kajakkireissi kylille ja tubingin surullinen loppu. Onneksi ei kaynyt pahemmin. Valitettavasti taysin arkipaivaa taalla. Seurueemme jatkoi kajakeilla matkaa maaranpaahan.
