Keskiviikkona saavuttiin New Delhin lentokentalle koneen oltua ajoissa n. 7h tunnin lennon jalkeen. Lentokentta oli niin taynna, etta jouduimme odottamaan 45min porttia jotta paasimme koneesta ulos. Valittomasti koneesta etsimme kuskin joka oli meita vastassa maaranpaana majapaikkamme. Kello oli n. 01:00 kun saavuimme perille hotelliin.
Ensivaikutelma oli tyrmaava. Lampoa melkein 30 astetta, tuoksut, aanet, ihmiset aivan kuin eri maailmasta. Liikennesaantoja ei ole. Autot, lehmat, autorikshat, rekat, hevoset, ihmiset, kaikki sekaisin keskenaan. Mietimme miksi katuun on maalattu kaistat, kun jengi ajaa keskella tieta kuitenkin.
Torstaiaamuna herattyamme soimme aamiaisen joka kuului huoneen hintaan. Huone oli hintaan nahden todella hyva, ja sisalsi ilmastoinnin. Kuski oli odottamassa alhaalla, vaikkei hanta ollut edes tilattu! Hetken neuvoteltuamme saimme nelja pyoraa alle ja paatimme lahtea tutustumaan kaupungin suurimpiin nahtavyyksiin kuten Lotustemppeliin, Jamal Masjidin moskeijaan, Mahatma Gandhi -museoon seka Humayun's tombiin. Lampotila keikkui siina 32 asteen tietamissa joten kylla tarkeni.
Nahdyn perusteella Intia on todellakin suuri kehitysmaa. Koyhyys on suunnatonta, eika meininki sovi heikkohermoisille. Ihmiset asuvat kadulla, lapset koikkelehtivat autojen seassa kerjaamassa, joistain ihmisista on paha sanoa ovatko jo kuolleita. Toisaalta suurien aidattujen alueiden takana asuvat rikkaat hienoissa paviljongeissaan.
Paiva huipentui vierailuun Sikh-temppelissa. Temppelin yhteiso joka koostuu vapaaehtoisista tarjoilee ja tekee ruokaa joka paiva yli viidelle tuhannelle nalkaiselle, ihmisten taustasta ja uskonnosta riippumatta. Onneksemme paasimme osallistumaan ja katsomaan kuinka homma toimii. Eliminoimme osan lentokonematkailussa luomastamme hiilijalanjaljesta osallistumalla ruoanlaittoon, eli leivoimme leipaa yhdessa paikallisten kanssa. Homma onnistui hyvin pienen harjoittelun jalkeen, ja olimme valmiita palaamaan takaisin hotellille. Seuraavana aamuna matka jatkuisi lentaen Kathmanduun.
