Kala Pattharin valloitus alkoi heratykselta aamuneljalta, ja aamiaiseksi emme syoneet mitaan. Otsalamppu paahan ja menoksi vuorenrinnetta ylos. Naytti silta etta aamusta tulisi pilvinen joten allekirjoittanut oli sita mielta ettei nousussa ole mitaan jarkea.
Puolisen tuntia noustuani aamuhamara valkeni sen verran ettei lamppua enaa tarvittu, ja silmat tottuivat hamaraan nopeasti. Yhtakkia oikealla puolella oli maaginen naky,kun Everest, Lhotse ja Nuptse tulivat esiin pilviverhon takaa. Kannatti jatkaa kiipeamista! Sita paitsi kyseessahan oli hyva kuntoharjoitus.
Pari tuntia myohemmin saavuin aika uupuneena huipulle ensimmaisten joukossa ja paasin tuulettamaan 5550 metrissa. Happitaso 50% merenpintaan verrattuna joten tuntui voimissa. Ylhaalla muutamat yhteiskuvat, teet ja keksit seka maamme-laulu kahden suomalaisen retkeilijan kanssa kruunasi aamun. Sitten vain matkalle alaspain Gorak Shepiin josta jatkaisimme suoraan matkaa alempiin ilmanaloihin.
Matka alas taittui samaa polkua kuin tulimmekin, mutta silla erotuksella etta matkanteko oli paljon nopeampaa. Paluu Luklaan josta lahdimme 13 paivaa aikaisemmin sujui kolmessa yossa, ja neljan paivan aikana pudotusta tuli kolmisen kilometria. Ajoittain paluumatkalla oli koviakin nousuja jotka kuitenkin taittuivat kohtuullisen mukavasti. Eniten jalkoihin kavi kovempi matkavauhti ja pari kovaa perakkaista paivaa (Base Camp, Kala Patthar).
