Perjantaina yhden maissa iltapaivalla koneemme laskeutui Kathmanduun. Pilvisesta saasta johtuen vuorijonoja oli vaikea erottaa lentokoneesta, mutta onnistuin ottamaan muutaman kuvan yli 6km korkuisista huipuista. Samassa koneessa istui Yorkin herttuatar Sarah Ferguson, joka oli matkalla Kathmandun laheiseen kylaan 3 paivan visiitille.
Liikenteen osalta sama meno jatkui kuten Delhissa, vain pienemmassa mittakaavassa. Kathmandussa on n. 800000 asukasta, ja kadut ovat kapeampia joten meno ei ole aivan yhta hurjaa. Siltikin, normaali kadunylitys vaatii kaiken huomion. Hotelliin kirjauduttuamme ja aloillemme asetuttuamme otimme kamerat mukaan ja suuntasimme lahikatuja tallaamaan, ennen kuin tulisi pimea. Meneillaan on festivaalikausi joka kestaa 8.9 saakka.
Poliittisesti Nepalissa on ollut jokseenkin epavakaista ja turistien maara on laskussa. Eipa mennyt kuin kymmenisen minuuttia kun naimme kulkueen tulevan kohti soihtujen kera. Samassa hassakassa joku paikallinen nuorimies viskoi kyparaa katuun ja tappelu oli valmis. Siirryimme siis valjemmille vesille, koska joukkokokoontumiset voivat yltya mielenosoituksiksi tai mellakoiksi nopeastikin. Lauantaiaamun uutisissa kerrottiinkin etta 2 intialaispappia oli piesty oikein urakalla Maokapinallisten toimesta kaupungin suurimmassa hindutemppelissa perjantai-iltana. Sanomattakin selvaa ettei kyseiselle suunnalle ollut asiaa lauantaina.
Launtaina kavelimme kohti Durbar Squarea, joka koostuu kolmesta erillisesta aukiosta. Alueella on kymmenia eri temppeleita, ruokapaikkoja, kahviloita ja jos jonkinmoista kaupustelijaa ja ukottajaa. Osa porukasta makaa henkihieverissa pitkin poikin kadunvarsia. Durbarilta suuntasimme n. 200 metrisen maen paalle paikkaan nimelta Swayambhunath. Paremmin temppeli tunnetaan nimella "Monkey Temple" paikalla olevien apinoiden takia. Nakymat paikasta Kathmandun laaksoon ovat upeat, ja kelikin kirkastui lampotilan ollessa lahempana 30 astetta.
Olemme molemmat nyt olleet flunssassa kolmisen paivaa, joten kavelyn osalta on otettu kevyemmin ja nuhalaakkeita syoty minka kerkiaa. Nyt olo on jokseenkin parempi eika niin tukkoinen, ja tata kirjoittaessa sunnuntai-iltapaivalla odotamme lahtoa parin tunnin paasta Hotel Manangiin joka on vaellusporukkamme kohtaamispaikka. Maanantaiaamuna lennamme Luklaan pienkoneella n. 2800m josta alkaa retken vaellusosuus, 2 viikon vaellus kohti Everestin perusleiria ja Kala Pattharia (5545m).
