Alkuperaisesta matkasuunnitelmasta poiketen en tehnytkaan rajanylitysta mennen Ho Chi Minhiin bussilla, vaan ylitin rajan Mekongin deltaa pitkin moottoripyoran tarakalla. Kampotista Kepiin bussikyyti aikaisin aamulla, ja sitten moottoripyorakyyti Ha Tienin satamakaupunkiin Vietnamin puolelle. Melkoiset puolitoista tuntia rytkytysta, vauhti oli kovahko toyssyjen maaraan nahden mutta hengissa selvisin. Ensimmainen rajanylitys kautta aikojen, jossa kommarityyliin piti maksaa 1 dollari jotta paasi yli.
Perilla Ha Tienissa olen joten kuten kartalla kun saavumme kaupunkiin, ja huomaan etta kuski vie vaaralle puolelle kaupunkia. Pysahdymme venesatamaan jossa paikallinen mies sanoo veneen palaneen ja uponneen myrskyssa, ja kehottaa ottamaan bussin Rach Gian kaupunkiin noin parin tunnin paahan ja menemaan lautalla sielta. En uskonut sanaakaan koska tiesin kyseessa olevan normaali kusetus. Moottoripyorakuski heitti minut oikealle puolelle kaupunkia, ja hetken karttaa tutkailtuani loysin "oikean" venesataman josta merikelpoisia paatteja Phu Quocille lahti vahan valia.
Saapuminen Phu Quocille 2h merimatkan jalkeen oli leppoisa. Ainoastaan yksi henkilo tarjosi heti satamassa kyytia. Olin paattanyt menna Bai Sao -rannalle, joka on yksi saaren hienoimmista eika taynna turisteja. Neuvottelin jalleen kerran sopivan hinnan motokyydista, ja hyppasin tarakalle. Matka kesti puolisen tuntia koska tie mutkittelee toisin kuin kartta nayttaa.
Perilla vuokrasin bungalowin ja saman moottoripyoran jonka kyydissa tulin neljaksi paivaksi, ja asetuin taloksi. Ranta on hieno, turisteja nakyi vain muutama ja aurinko paistoi. Uiskentelin kysymaan espanjalaisilta aijilta etta nakyyko mitaan kun etsivat jotain merenpohjasta, ja sanoivat etta paljon taskurapuja majailee pohjassa. Taman pian huomasimme koska joka kerta kun jalka osui rapuun, se pisti erittain ikavasti jalkapohjaan. Itse asiassa sattui aika mukavasti joka kerta, mutta haavaa pistelysta ei jaa. Ei kannata kahlata vatsaa myoten loivassa rantahiekassa.
Seuraavan paivan aamuna aurinko paistoi nelisen tuntia joten oli sopiva aika ottaa aurinkoa ja uida ennen kuin keli muuttuisi liian kuumaksi. Puolenpaivan aikaan lahdin ajamaan saaren paakaupunkiin Duong Dongiin (30km) ja pysahdyin matkalla pienen sadekuuron takia. Perilla menin Lonely Planetin suosittelemaan Buddy's Ice Cream Shopiin syomaan valipalan ja jaateloa ja kayttamaan ilmaista nettia.
Sitten taivas repesi. Satoi kolme tuntia oikein tulvimalla. Jotenkin tiesin taman jo etukateen koska Vietnamissa sataa paljon. Olin siis juntturassa kahvilassa kahden saksalaisen kanssa aika pitkan tovin, joten ehdin tilata monenmoista purtavaa ruokalistalta ja surffata monet sivut. Sateen laannuttua kohtuulliselle tasolle, etsin postitoimiston ja pistin postikortit matkaan ja ajelin kaupunkia ympari.
Paluumatkaksi sade ja tuuli yltyi, paallystamattomat tiet olivat muuttuneet mutavelliksi ja latakoita oli kaikkialla. Kaiken kaikkiaan haasteellinen ajomatka takaisin kotirannalle mutta hauska kokemus. Vaatteet olivat niin likomarat kuin voivat ikina olla, ja suihku teki teraa.
Nyt tilannetta paivittaessa sataa vielakin, toista paivaa. Saan pitaisi muuttua paremmaksi jo huomenissa, joten viela on toivoa auringonpaisteesta seuraavaksi pariksi paivaksi. En ole viela tehnyt lopullista paatosta, mutta luultavimmin lennan pois Ho Chi Minhin kautta Da Latin vuoristokaupunkiin (1500m) pariksi paivaksi ihmettelemaan paikallista menoa. Mutta tama selviaa seuraavasssa paivityksessa.
